Lasten luonteenpiirteet ja lempipuuhat

Emma93

Emma93

Näppärä viestien naputtelija
minua kiinnostaisi kovasti kuulla millaisia teidän muiden pienokaiset ovat luonteeltaan,ovatko perineet selkeästi äidin tai isän luonteenpiirteitä tai jonkun muun sukulaisen? Ja mitä nämä pienet tykkäävät puuhailla aina päivän aikana,esim. Lempileikit. Tekeekö lapsi erilaisia asioita esim. Äidin kanssa kuin isän?
Kirjoitan tässä vähän myöhemmin meidän neidistä sitten. :)
 
Meillä poika on selkeästi perinyt multa tietynlaista periksiantamattomuutta ja vahvan tadon. Isältään lyhyen pinnan :P Luonteeltaan edellä mainittua, höystettynä huumorintajulla, energisyydellä ja iloisuudella. Toisten lasten kanssa vähän varovainen ja pitää oman tilansa. Aikuisille vilkuttelee ja iskee silmää. Kovin touhukas, energinen ja sosiaalinen, mutta osaa myös keskittyä. Tarvitsee paljon sosiaalistakanssakäymistä päivän mittaan :) On myös todella herkkä, antaa haleja ja pusuja kaikille läheisilleen. Halii jopa koiraa.. :D Lempipuuhia autojen katselu ikkunasta ja vaunuista, lastenohjelmista tykkää,kirjojen lukeminen yhdessä, eläinhahmoilla leikkiminen, koiran kanssa riehuminen, ulkona liukumäki ja keinu on hittejä,sisällä tykkää myös suorittaa "tehtäviä" (esim haekirja, etsi pallo) ja äidin hermojen koettelu... :D
 
Meillä on isännältä perinyt sen malttamattomuuden,että jos haluaa jtn niin se on saatava heti tai jos ollaan lähdössä jonnekin niin kiire on hirmuinen.. Itseltäni on taas perinyt tietyn rauhallisuuden,kolhuja tulee,mutta huutoa ei kuulu jos ei ole oikeasti itseään ruhjonut kunnolla.on myös tunteellinen,pussailee tutumpia ihmisiä ja kissaa tietysti :P huomaa myös jos joku satuttaa itseään niin yrittää lohduttaa. Toisaalta taas on hyvin vilkas ja tykkää miehen kanssa leikkiä tosi vauhdikkaita ja rajuja leikkejä. Juoksevat asuntoa ympäri peräkkäin,potkivat ja heittelevät palloa,mikä ei hyvin viisasta olisi sisätiloissa. Tykkää että häntä heitellään ilmaan ja pyöritetään/roikotetaan yms ei niin turvallisen kuuloista hommaa.Näihin en itse paljoa jaksa osallistuu kun keväällä menen veitsen alle tän lonkkani kanssa.
En tiedä tuleeko tuo sosiaalisuus sitten anopilta tai mun isältä kun molemmat on hirveitä pälpättäjiä. Tyttö näyttää sitä paremmin viihtyvän mitä enemmän porukkaa on ympärillä. Oikein esiintyy isossa joukossa,mikä ei oo itseä ikinä kiinnostanut. Vaikka mentäisiin kylään jonnekin missä ei ole paljoa vierailtu niin lähtee heti tutkimaan paikkoja. Viime vklla käytiin kylässä jossa oli muutamaa kuukautta vanhempi poika niin sitä hieman ujostutti,mutta meidän neiti lähti heti kiertämään asuntoa vaikka oli täysin uusi paikka kun olivat vasta muuttaneet. Kaupassa taas kiva naureskella muille asiakkaille ja seurustella kassatätien kanssa. :D
Lempileikit ovat juuri hyvin vauhdikkaita, tanssia jaksaa vaikka koko päivän jos musiikkia löytyy. Tämän puolen jaksan minä hoitaa kun ei tarvitse välttämättä itse hyppiä. Neidille onkin erittäin hyvä tasapaino ollut aivan pienestä asti,että saas nähdä tuleeko jonkin sortin urheilija. :) On myös hyvin kiinnostunut kirjoista,mikä tuo sopivasti tasapainoa noille vauhdikkaille hommille. Tässä nyt tärkeimmät varmaan,kirjoitan sitten lisää jos jtn unohtui.
 
Niin ja tykkää koirista,vaikka ei itsellä sellaista olekaan. Lenkillä aina kun vastaan tulee koiria niin alkaa läähättää. :grin
 
Meidän poika on tosi sosiaalinen, luottavainen, rohkea ja iloinen. Mutta multa perittynä on mulle-kaikki-heti-nyt. :D Mieheltä peritty kai toi sosiaalisuus, mies jää aina suustaan kiinni.
Tiistaina käytii avoimes päiväkodis ja siel poika lähti tutkimaan paikkoja ennen, ku sain ulkovaatteet pois. :) Rohkeesti tutkittiin leluja ja paikkoja, muut ihmiset ei ihan hirveesti kiinnostanu, mut vähän otettiin kontaktia muihinkin. Ei vierasta. Bussissa hymyillään ja vilkutellaan mummojen kans.
Haleja tullaan välillä antamaan kesken leikkien.
Kiukkukin tietty välillä iskee, jos jotain ei saa periks.

Lempileikkejä on iPadin räpläys, sitä käytetään varsin taitavasti jo, tv:stä katseltais Latee ja Timppaa vaik kuinka ja kaikki puhelimet, kaukosäätimet yms. on parhaita ja kiellettyjä. Kirjoista poika tykkää tosi paljon, niitä luetaan yhdessä ja yksin. Palikat, autot jne. niissä ei mitää ykköstä, kaikella leikitään tasaisesti.
Meil ei oo ees mitää unileluu tai muuta suosikkii, mikä pitäis olla aina mukana.
 
Kuulostaa sumppi hyvin samanlaiselta kuin meidän neiti. :) meilläkin kelpaa autot yhtä hyvin leikkeihin kuin nuket. Meillä on mun yks paita ollu uniriepuna ja se on kyllä hyvin tärkeä nukkumaan ruvetessa ja jos suu on kipeä hampaiden takia niin järsii ja imeskelee sitä paitaa. :D meillä on kori täynnä vaikka millaista leluu kun sukulaiset ostaa,mutta leikkii vain muutamilla niistä. Pehmoleluina ei oo mitenkään erityisen kiinnostunut ja niitä on aivan liikaa kun kaikki niitä ostelee! Muumi kylpyleluista tykkää,pappa on ihan ykkönen niistä. :P
 
Täälläkin asustelee hyvin sosiaalinen ja utelias poika. Ei ole koskaan vierastanut, tykkää ihmisistä. Kaupassa katselee ihmisiä ja alkaa jutulle kassajonossa takana olevien ja kassan kanssa. Kerhossa, perhekahvilassa yms. tykkää käydä jutustelemassa varsinkin muille aikuisille. Muut lapset, ainakaan samanikäiset ei niin paljon kiinnosta. Isompia poikia seuraa mielellään myös.
Suurten tunteiden pieni mies. Kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja reagoi ylidramaattisesti pieniinkin vastoinkäymisiin. Esim. ei saa nostettua painavaa lelua laatikosta, seurauksena täysraivo, heittäytyminen lattialle ja kymmenen minuutin itkuhuuto. Toisaalta ei saa tarpeekseen nauratusleikeistä, esim. jahtaamisesta, räkättää sydämensä kyllyydestä.
Poika rakastaa syömistä. Lähes kaikki ruoka maistuu aina ja silloin, kun ei ole ruoka-aika, löytää yleensä esim. pöydän alta pudonneita murusia mutusteltavaksi.
Leluista lemppareita taitaa tällä hetkellä olla autot, joilla voi ajaa ja varsinkin muutama auto, jotka pitävät nappia painamalla ääntä. Kirjoja jaksaa lukea uudelleen ja uudelleen ja niiden ääreen rauhoittuu. Toinen varma kikka saada pikku höyrypää rauhoittumaan on ulkoilu. Käymme usein iltaisin rataslenkillä, kun kierrokset rupeavat sisällä käymään liian lujalla. Rattaissa jaksaa istua ja katsella maisemia.
Edit. Lempiharrastus on uinti, käymme vauvauinnin jatkoryhmässä kerran viikossa ja kotona tykkää lutrats kylpyammeessa.
 
Meillä on selkeästi tarkkailijatyyppi täällä, ollut sitä alusta asti. Havainnoi ympäristöään enemmän katsellen kuin tutkien. Nyt tietysti kun on päässyt liikkeelle niin kaivelee niin tykkää tutkia ja touhuta, mutta kaikki taidot ovat tulleet sen mukaan, että osaa jo kohtalaisen varmasti ja sitten vasta kokeilee. Ihmisistä tykkää, flirttailee ja ottaa kontaktia, mutta ei tykkää mennä suoraan toisten syliin tai aloita leikkiä tuntemattomien kanssa, avoin ja sosiaalinen pienellä varauksella. Ollut jo aika kauan paljon ilmeitä, joita käyttää. Ei hätkähdä kaatumisia tms. Oma tahto alkaa näkyä. Tyttö on hyvin määrätietoinen touhuissaan ja antaa kyllä selvästi ymmärtää, jos joku ei mene oikein. Tykkää protestoida nyt, mutta useimmiten asian saa heitettyä leikiksi, mm. jos pukeminen on hankalaa ja kiukkuista, saa tytön helposti nauramaan ja pukemisen luistamaan.
 
Kauhean vaikea tiivistää.
Poika ilmaisee tahtonsa melko määrätietoisesti, mutta kun sanoja ei tule, niin turhautuu kun vanhemmat on välillä tolloja. Ja sitten vanhemmat ei ymmärrä, että hän haluaa laatikon auki (jossa lapsilukko), haluaa iPadin tai kaukosäätimen tai kännykän. Jos ei saa jotakin koska se ei vaan onnistu, on rauhallisempi kuin jos tajuaa että vanhemmat estää saamasta sitä.

Vieraissa tilanteissa seuraa ensin äidin tai isän lähellä tilannetta ennen kuin menee leikkimään tai tutkimaan. Usein kuitenkin alun jälkeen on hyvinkin itsenäisesti leikkimässä muualla. Muihin lapsiin ottaa paljon kontaktia, ja tykkää seurata hiukan vanhempia lapsia erityisesti. Usein harmittaa kun joku ekaluokkalaisen ikäinen katsoo nyrpeänä meidän poikaa, joka yrittää kaupassa tm. ottaa kontaktia. Aikuiset pääsääntöisesti hymyilevät takaisin.

Mitäs muuta? Kotona haluaa syödä (sotkea) itse, muualla suostuu melko mukisematta syöttöihin. Kaupassa ollessa ei olla kertaakaan päästetty kävelemään, koska vielä ei tarvi oppia että siellä voisi itsenäisesti liikkua. Jonkinlaista vastavuoroisuutta muiden lasten kanssa leikkiessä on (ojentaa tavaroita), mutta toisaalta nyt myös jyrää muut alleen, jos haluaa päästä johonkin. Aiheuttaa joskus äidissään akuuttia häpeän tunnetta. Välillä pitää leikkiä aktiivisesti pojan kanssa, toisinaan näpertelee pitkiä aikoja yksinään aivan tyytyväisenä. Satuja ei saa lukea, ei jaksa kuunnella.
 
Meidän poika "Abu" on tosi iloinen, sosiaalinen ja avoin lapsi. Tykkää muista lapsista ja aikuisista tosi paljon. Ei paljoa ujostele mutta alkuun uudessa paikassa hetken katselee tilannetta mun viereltä ennen kuin lähtee itsekseen liikkeelle. Abu nauraa hassua tekonaurua kun muut nauravat (kunnon iso möreä HAHHAH). ;D
Poika on samalla tosi herkkis ja tykkää halailla pehmoleluja ja tulla lepuuttamaan päätään mun syliin/reidelle. Tulee myös moiskauttamaan ison pusun suoraan huulille.
Lempipuuhaa on nyt korkkien ja kansien tutkiminen. On jännää laittaa korkkia ja kansia paikoilleen. Samoin lempihommia on vielä tavaroiden paiskiminen (millä tän saa lopetettua???).
Oma tahto alkaa näkymään. Osoitellaan jotain tavaraa kovasti ja jos sitä ei saa niin hermot menee ja alkaa huuto.
Kirjoittelin just aiheesta lisää blogiin, eilen Abu täytti 14kk http://mamamood.blogspot.fi/2016/03/abu-14kk.html?m=1
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top