Turhautunut mama tulee purkaan tuntojaan, 40+3 ja neuvolassa olin just. Oltiin kumpikin tädin kans vähän yllättyneitä, että vielä tässä, varsinkin kun oli se sairaalassa ravaamisjakso välissä. Vielä ens maanantaiks varattiin aika ja sitten siirryn sairaalaan käynnistyspotilaaks. Toivon niin paljon, että tän viikon aikana jotain tapahtuisi. Ja mun porukoilla ois ens viikko lomaa ja äiti laittoi viestiä, että haluaisivat maanantaina tulla. Olis ihan huippua, jos oltais jo kotona siihen mennessä, pahin skenaario on, että mun synnytys alkais silloin ja täällä kivuissani kärvistelisin vieraiden aikana / joutuis heti lähteen sairaalaan ja olla siä tiäs kuinka kauan käynnistettävänä ja porukat joutuis lähteen kotiin ennen kuin pikkuista ees nähty. Vähän paineita..?
Pääasia kuitenkin, että vaavi voi hyvin ja heiluttaa pyllyään ahkeraan, kun mitään muuta enää oikein mahdu tekeen.
Jaan turhautumisen tunteen teidän kaikkien kanssa ja haluan sydämestäni siirtyä syntyneet -ketjuun.
Aiemmin ja kyllä vieläkin synnytykseen liittyvä kipu oli tosi pelottavaa, kun uskoakseni omistan hyvin matalan kipukynnyksen. Mutta nyt hypin X-hyppyjä (lue: Y-hyppyjä) onnesta joka kerta, kun jossain vihlasee tai jotain sattuu.
Lähes säälittävää.
No tsemppiä! Tilastollisesti iso osa synnytyksistä alkaa yöllä, joten ens yötä ootellessa..