Mimi2013: Mun tilanne on sellanen et seurustelin lapsen isän kaa vaan 4kk, sit alko näyttää siltä ettei suhteella ole tulevaisuutta, näin niin ku omasta puolestani voin sanoa. Pari viikkoa eron jälkeen huomasin olevani raskaana, lapsi oli kyllä toivottu, vaikken ikinä ollu ajatellu uskaltavani ryhtyä sellaiseen yksin. Mut nyt jotenki ikäni tuoma varmuus ja se että ystävillä raskauksia/vauvoja on saanu mut uskoo et pärjään kyllä girl powerilla! Mun lapsen isä ollu kyllä aluksi mukana, hoitanu mua kun järkyt pahoinvoinnit ollu, mut nyt ailahtelevaa temppuilua ollu ilmassa viimeiset viikot(siis esim. uhkauksia vaihtaa puhelinnumeroa, kadota ym. ) Neljä kertaa sitä kuuntelin, mut nyt viikonloppuna päätin et oli vika kerta ja sen herralle sanoin et jos nyt ovesta astelet, teet sen vika kerran. Ja tarkotin sitä. Ihmeellinen levollisuus laskeutu muhun saman tien, joten uskon et se oli oikea teko. Nyt satelee anteeksipyyntöjä, mut must aikuisen täytyy ottaa teoistaan lopulta vastuu. Mä haluan itselleni ja vauvalle turvallisen ja riidattoman tulevaisuuden.
Tänää olin eka ultrassa, vauva oli n.5cm ja laskettu aika muuttu neljä päivää myöhemmäks, eli 21.5. Siellä se nyrkkeili, oikoi jalat ihan suoraks, sitte ylös ja sit kierähti ympäri. Ja sit nukahti viideks minuutiks :) Hassuja minipäikkäreitä nää pienet vetelee. Lähdin sieltä kyl niin levee hymy huulilla, on se vaan niin ihmeellistä että masussa kasvaa ihan oikea ihmisen alku :)
Tänää olin eka ultrassa, vauva oli n.5cm ja laskettu aika muuttu neljä päivää myöhemmäks, eli 21.5. Siellä se nyrkkeili, oikoi jalat ihan suoraks, sitte ylös ja sit kierähti ympäri. Ja sit nukahti viideks minuutiks :) Hassuja minipäikkäreitä nää pienet vetelee. Lähdin sieltä kyl niin levee hymy huulilla, on se vaan niin ihmeellistä että masussa kasvaa ihan oikea ihmisen alku :)
Väsyttää edelleen, kun en saa öisin kunnolla nukuttua. Murehdin öisin kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Ja vessassa pitää käydä ainakin 2 kertaa yössä. Ärsyttävää 