Täällä melkein 10 vuotta lapsettomuutta takana, missään tutkimuksissa en ole uskaltanut aiemmin käydä koska olen suoraansanottuna pelännyt. Minulla todella epäsäännölliset menkat ja koskus saattaa olla melkein puoli vuotta että niitä ei tule ollenkaan. Mitään kipuja tai muita outoja oireita ei ole koskaan ollut ja periaatteessa tähän menkattomaan elämään on jo jollaintapaa tottunutkin. Ollaan miehen kanssa menty nämä vuodet ilman ehkäisyä. Pienintäkään pilkahdusta raskaudesta ei ole näinä vuosina näkynyt ja niinpä oltiin jo totuttu ajatukseen että tulemme aina olemaan kahdestaan.
Syy siihen että en ole uskaltanut hakea apua on ollut pelko siitä että ei kukaan minua auta. Tiedän, naurettava ajatus mutta ihmismieli on välillä omituinen. Ylipainoa minulla on ollut koko aikuisikäni, nyt - 30 kg pudotusta takana ja vielä 20 kg normaalipainoon matkaa. Lisäksi tupakan polton lopetin melkein 5 kk sitten.
Nyt tuon painonpudotuksen myötä sain kumminkin rohkeutta varata ajan oman terveyskeskuksen lääkärille. Siellä minulle tehtiin sisätutkimus ja kaikki oli ok, otettiin pituus ja paino sekä kartoitettiin kuukautishistoriaani. Lisäksi tehtiin lähete verikokeisiin ja sukupuolitauti testeihin. Mieheni sai myös lähetteen siemennesteanalyysiin. Kävin laajoissa verikokeissa ja nyt odottelen vastausta siitä että mitä sieltä löytyy..
Halusin vaan avautua tästä tilanteestani ja siitä että jos joku painii samojen ajatusten ja pelkojen kanssa niin älkää miettikö niin kauaa kuin minä. Nyt tämä vuosien odottelu tuntuu niin hullulta ja naurettavalta. Miksi en tehnyt sitä aiemmin?
Toki yritän aina löytää asioiden positiiviset puolet ja tässä on se että olen kumminkin 30 kg kevyempi ja jaksaminen parempaa ja tuo tupakan polton lopettaminen myös. Lääkäri sanoi että olen tämän lapsihaaveen eteen tehnyt jo ihan valtavan mahtavan työn ja minun pitäis olla ylpeä itsestäni. Ehkä tavallaan olenkin, varsinkin siitä että uskallan taas haaveilla vauvasta..
Kiitos jos jaksoit lukea tarinani ja innoissani kuulisin myös muiden vastaavanlaisessa tilanteessa olevien tarinoita.
Syy siihen että en ole uskaltanut hakea apua on ollut pelko siitä että ei kukaan minua auta. Tiedän, naurettava ajatus mutta ihmismieli on välillä omituinen. Ylipainoa minulla on ollut koko aikuisikäni, nyt - 30 kg pudotusta takana ja vielä 20 kg normaalipainoon matkaa. Lisäksi tupakan polton lopetin melkein 5 kk sitten.
Nyt tuon painonpudotuksen myötä sain kumminkin rohkeutta varata ajan oman terveyskeskuksen lääkärille. Siellä minulle tehtiin sisätutkimus ja kaikki oli ok, otettiin pituus ja paino sekä kartoitettiin kuukautishistoriaani. Lisäksi tehtiin lähete verikokeisiin ja sukupuolitauti testeihin. Mieheni sai myös lähetteen siemennesteanalyysiin. Kävin laajoissa verikokeissa ja nyt odottelen vastausta siitä että mitä sieltä löytyy..
Halusin vaan avautua tästä tilanteestani ja siitä että jos joku painii samojen ajatusten ja pelkojen kanssa niin älkää miettikö niin kauaa kuin minä. Nyt tämä vuosien odottelu tuntuu niin hullulta ja naurettavalta. Miksi en tehnyt sitä aiemmin?
Toki yritän aina löytää asioiden positiiviset puolet ja tässä on se että olen kumminkin 30 kg kevyempi ja jaksaminen parempaa ja tuo tupakan polton lopettaminen myös. Lääkäri sanoi että olen tämän lapsihaaveen eteen tehnyt jo ihan valtavan mahtavan työn ja minun pitäis olla ylpeä itsestäni. Ehkä tavallaan olenkin, varsinkin siitä että uskallan taas haaveilla vauvasta..
Kiitos jos jaksoit lukea tarinani ja innoissani kuulisin myös muiden vastaavanlaisessa tilanteessa olevien tarinoita.
Muokattu viimeksi:
Taemppiä kovasti jatkoon ja kerrohan mitä naikkarilla selvisi :) Paljonko sulla muuten on ikää?
Munasarjat ultrattiin ja ne on rakkulaiset, mutta 2 verikoetta ovat kuulema hieman ristiriidassa keskenään joten uudet verikokeet otetaan myöhemmin. Mulle tehtiin myös aukiolotutkimus ja molemmat munasarjat on auki.
