Lapsettomuudesta kärsineet

Mulla on kyl vahvasti mielessä hoidot ja lapsettomuuden tuska, tuskin väistyy koskaan... edelleen käyn päivittäin lukemassa palstaa jossa kirjoittelin hoitojen aikaan, ei jotenkin vaan osaa "irrottaa"? Mutta maailma onnellisin olen tästä raskaudesta, kunpa vaan pystyis luottamaan että kaikki menee tästäkin eteenpäin hyvin.
 
Me mentiin naimisiin vuonna 2007 ja vasta tänä keväänä tulin ensimmäisen kerran raskaaksi.... Lääkäriin en koskaan uskaltanut mennä kun en halunnut kuulla mitään tuomiota. Pitkät vuodet on olleet....
 
Anteeksi kun tulen härkkimään ketjuun johon en oikeastaan kuulu. Mulla on ollu koko raskauden ajan tavallaan syyllinen olo kun miehen suvussa parillakin pariskunnalla takana lapsettomuutta, meillä kävi niin nopeasti vaikka olin henkisesti varautunut vähintään puolen vuoden odotteluun.
Mutta musta on ihanaa että teillä tärpännyt :Heartred
 
Mulla tuli eilen sellainen hetki kun tajusin etten ole pitkään aikaan asiaa miettinyt. Sitä oli kuitenkin vielä niin vahvasti lapseton ja yritin totutella ajatukseen ettei toista lasta koskaan tule. Nyt olen niin täysivaltaisesti raskaana ettei vuosien tuskaa enää useinkaan ajattele :-)
 
Minullakin oli eksän kanssa yritystä päälle vuosi.. Tutkimuksiin ei koskaan menty kun pelkäsin mitä sanovat. Se parisuhde kyllä kaatuikin melko nopeasti sen vuoden jälkeen. Otti aika koville ja jäi semmoinen olo, että näinköhän koskaan saan lasta. Nyt sitten uusi mies ja vahinkoraskaus.. Olin "vähän" yllättyny ja hämmentynyt, mutta tietysti erittäin iloinen. Helpottanut olokin, kun koskaan aiemmin en ole uskaltanut kenellekkään lapsettomuudesta puhua ja nyt raskaana ollessa olen monien kanssa saanut puhuttua. Tuntui aiemmin ehkä liian kamalalta sanoa ääneen ):
 
Me ei olla vielä miehen veljelle odotuksesta kerrottu. He yrittivät lasta monta, monta vuotta vaimonsa kanssa (ovat reippaasti yli 40v nyt). Luopuivat jo toivosta, mutta sitten ihme tapahtui ja suunniteltu sektio olisi 13.10.

Jotenkin ei olla haluttu häiritä heidän onneaan ja "viedä osaa huomiosta". Etenkin kun ovat edelleen huolissaan ja pelkäävät jonkun menevän pieleen. Anoppi ja appi tietävät, muusta miehen puolen suvusta en edes tiedä, kaikki kun keskittyvät veljeen ja antaa puolestani ollakin niin. Saatiin jo esikoisen kohdalla tarpeeksi huomiota. Toivotaan vaan todella kovasti, että saavat terveen pojan! :Heartred
 
Joo mun mieskin sanoi eilen sen jälkeen kun muutamalle tutulle olin kertonu raakaudestani ja jotain juttuja miten on menny, että mukavaa kun minäkin pääsen vihdoin kertomaan raskausjuttuja muille kun aina oon vaan muitten juttuja kuunnellu :)
 
Mashnu, meillä kans aikaa menny saman verran ja pitkitettiin hoitoon menoa aika kauan, mutta eipä sieltä mitään vikaa selvinny, silti meni näin kauan. Mutta niin onnellinen olo kun vihdoin jo puolivälissä raskautta! :)
 
Jollain tapaa meillä kaikilla on vähän niin kuin tuplaonni vaikka yhtä odotellaankin :-) pitkään piinan jälkeen raskaakai tulo oli melko onnekasta. Meilläkään ei syytä lapsettomuuteen löytynyt mutta onneksi koeputkihedelmöitys auttoi siitä huolimatta :-)
 
Eilen syntyi miehen veljelle poika, oi onnea. :Heartred Tosin vielä ei meille asti ole herunut pahemmin yksityiskohtia siitä, miksi synnytys tapahtui viikko suunniteltua aikaisemmin, mutta ilmeisesti kaikki on kunnossa. (ovat toisella puolella maapalloa, niin kommunikointi ei kaikkein tehokkainta).

On kyllä ihanaa, että saivat oman lapsen. Jotenkin ollut hankalaa iloita omastaan heidän seurassaan, kun tietää, kuinka hekin olisivat lapsia niin kovasti halunneet.
 
Täällä kanssa 1 1/2 vuotta yritystä takana ennenkä onnisti (sinä aikana ei plussaa/keskenmenoja kertaakaan). Lapsettomuustutkimuksiin emme vielä päätyneet mutta en tiedä auttoiko se että mieheni kanssa lisäsimme liikunnan ja terveellisen ruokavalion määrää vaikka peruskunto oli molemmilla ennestään hyvä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top