Lapsettomuudesta kärsineet

knyttet

knyttet

Asioista perillä oleva
Helmikuunmammat 2015
Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Muokattu viimeksi:
Itse siis kuulun tähän ihmisryhmään. Meillä on poika joka on syntynyt 10/2009. Kesällä 2011 aloimme yrittää toista lasta. Melko pian tulinkin raskaaksi, mutta se meni kesken rv11. Tämän jälkeen on ollut paaaaljon yritystä, turhautumista, toivon herättämistä ja taaa pettymistä. Pitkiä viikkoja, kuukausia ja vuosia siis takana. N. 1,5 vuotta sitten menimme tutkimuksiin eikä mitään yksiselitteistä syytä lapsettomuuteen löytynyt. Hoitoina on ollut clomifen- kuureja, 2 inseminaatiota ja lopulta ensimmäisestä ivf:stä nyt tärppäsi. Hyvä koska pakkaseen saatiin vain yksi alkio. Nyt sitten jännittää ja pelottaa vuorotellen...ja toki olen äärimmäisen onnellinen. Olisi kiva löytää joku joka oikeasti ymmärtää miltä odotus tässä tilanteessa tuntuu.

Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Täällä yksi lapsettomuudesta kärsinyt. Kesällä 2011 kans alettiin kunnolla yrittää lasta. 2012 oltiin tutkimuksissa, tuloksena selittämätön lapsettomuus. 2013 alussa piti aloittaa hoidot mutta tulinkin yllättäen luomusti raskaaksi. Varhaisultra ei kuitenkaan vastannut viikkoja ja piinaava viikon odotus edessä, josko oliskin hedelmöittynyt myöhemmin. Mutta ei, tyly tuomio: tuulimuna ja lääkkeellinen tyhjennys. Eri lääkärit noilla kerroilla, joten jäi vaivaamaan se et eka lääkäri sano et kkm 5+5 tai sit viel toivoa et olis vähemmän viikkoja. Vuotoa ei ollut missään välissä koko raskauden aikana et ihan puskista tuli. Kylläkin kova kipu noihin 5+5 aikoihin oli ollu. Toi läälkeellinen tyhjennys olikin mulle kova paikka, kun en käsittäny sitä et miksei se tuu itestään. No lääkäri selitti et tulee kyllä mut voi mennä monta viikkoa ja lääkkeellisellä ehkäistäis tulehdusriskiä. No kuikas sitten kävikään... kohtutulehduksen sain kaupan päälle ja kun kipujen takia vielä menin lääkäriin niin endometrioosia viel tyrkytettiin. No 1/2 vuoden tauon jälkeen sit alotettiin vihdoin ne hoidot, eli clomit+inseminaatio. Ei tulosta, mutta pari kuukautta viimeisestä hoitokerrasta olen nyt sit vihdoin taas raskaana ja ns.luomusti jälleen. On tää kyl ihmeellistä. Mutta samalla kun viikot lisääntyy niin pelko myös, ja jännittää ihan hirveesti viikon päästä oleva varhaisultra. Ajattelin jo etten halua mennä sinne, mutta nyt en kyllä jaksais odottaa yhtään pidempään. Toivon ja rukoilen että kaikki olis kunnossa tälläkertaa. Sori kun tuli näin pitkä avautuminen. :)
 
Ihanaa kun täällä on muitakin samoja asioita läpikäyneitä!
Meillä yritys alkoi kesällä 2010 ja vajaan vuoden yrityksen jälkeen hakeuduin lääkäriin kun kierrot meni miten sattui ja sain diagnoosin PCO. Ensin yritettiin clomeilla, ei tulosta, inssistä ei tulosta, eka plussa tuli kesäkuussa 2012 ensimmäisestä IVF:n tuoresiirrosta ja esikoinen syntyi 01/2013 ♥ Pakkaseen jäi vaan yksi alkio joka siirrettiin tämän vuoden maaliskuussa, tuloksena kemiallinen raskaus. Toinem IVF aloitettiin ja tämä plussa tuli sen ensimmäisestä tuoresiirrosta, pakkaseen jäi tällä kertaa 5 alkiota. Toivottavasti tämä menisi yhtä onnellisesti loppuun asti kuin esikoisenkin raskaus:)
 
Niin ja esikoisen synnytyksessä selvisi myös että mulla on kaksiosainen kohtu, siinä toinen lapsettomuuden aiheuttaja:/
 
Mukavaa että meitä on täällä enemmänkin. Tuntuu, ettei sellaiset ihmiset oikein ymmärrä sitä tuskaa ja epävarmuutta mitä on jouduttu kokemaan. Silläpä toivoin että täältö löytyis saman kokeneita. Tällä hetkellä yritän jotenkin koko ajan psyykata itseäni siihen, että voi käydä huonostikin. En vaan luota siihen että kaikki vois mennä hyvin. Sillä en oo vielå uskaltanut neuvolaankaan soittaa. Oli viimeks niin kamala soittaa sinne että meni kesken. Mutta toivotaan että kaikilla meillä on nyt onneakin matkassa!

Välillä on tuntunut tosi ristiriitaiselta surra lapsettomuutta kun kuitenkin on yksi ihana lapsi. Eipä se sitä tuskaa varmasti vähennä jos nyt ei lisääkään. Itselle vaan on aina ollut selvää että haluan paljon lapsia ja olisi kyllä iso pettymys jos en saisi kuin yhden.

Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Itsellä ei nyt ole ollut niin graavi tilanne kuin muilla, mutta 10kk yrittäneenä "pääsi" hieman kans kokemaan niitä tunteita joita vois lapsettomuushoitojen aikana tuntea. Mulla on kaveri, joka ei ole hoidoista huolimatta lasta saanut niin ollaan paljon puhuttu aiheesta. Ja nyt tämä luontainen pelko siitä et menee kesken.

Sent from my GT-N7100 using Vau Foorumi mobile app
 
Ei sillä varmaan ole tunteiden puolesta niin kauheasti väliä onko kärsinyt asiasta vuoden vai viisi. Tietysti pitkittyessään tulee paljon hoitoihin ja tutkimuksiin liittyviä tunteita. Jo vuoden yrityksen jälkeen tuntui että on yritetty ikuisuus. onneksi ei silloin tiennyt kuinka kaun tähän lopulta menee. En ois ehkä uskonut jos joku ois sanonut että vasta kolmen vuoden päästä olet raskaana ;-)

Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Täällä kans yksi lapsettomuudesta kärsivä... tai olin. Meillä on 11kk ikäinen poika, jota odoteltiin 4 pitkää vuotta. Tutkimuksia ja niissä ei mitää vikaa, clomeista ei hyötyä mutta inseminaatio + lääkitys ja pistokset oli meidän juttu ja sillä saatiin meidän pieni poika :) Nyt yllättäen luomusti tulin raskaaksi ja olen ikionnellinen, sillä en samaan rumbaan enään lähtisi.

Nämä ketjut on hyviä, sillä suurin osa ihmisistä tekee lapsia ja toiset saavat ja sitten on niitä jotka edelleen haaveilevat! Älkää koskaa luopuko unelmista :)
 
Kyllähän varmasti kaikilla meistä on usko ollut koetuksella mutta onneksi ei olla annettu periksi :-)

Olen kyllä aivan vainoharhainen keskenmenon suhteen. Käyn n. 20 kertaa päivässä vessassa ihan vaan varmistamassa etten vuoda verta. Huoh, milloinkohan sitä uskaltais rentoutua ja alkaa nauttia raskaudesta?! :-/

Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Onko teillä mitä tukilääkityksiä käytössä vai onko enää mitään? Mulla menee vielä luget ainakin varhaisultaan asti, lähinnä ton kemiallisen takia sekä estrogen-laastari... Eli sekään ei lohduta mua että vuoto pysyy poissa koska luget aina pitänyt mulla vuodon poissa :/

Ihanaa että lapsettomuudesta kärsineillä on näitä luomuonnistumisia :Heartred Sellaisesta voi vaan itse haaveilla...
 
Knyttet, mäkin varmaan viikon tai puolitoista plussauksesta koko ajan kävin veskissä ja pelkäsin et nyt alkaa vuoto. Nyt oon jo alkanu rauhottua, mutta alavatsa kipuillu taas välillä sen verran että pelkoa meinaa pukata, mutta yritän pysyä rauhallisena ens ke saakka, jolloin varhaisultra vihdoin :)

Femi, mulla ei oo ollu nyt mitään lääkettä, kun tosiaan ei ehitty sitä pistoshoitoa viel alottaa. Olin niin vihainen kun ei saatu aikaa toukokuulle, mutta nyt niin onnellinen et kaikki menikin sit parhain päin itsestään, toivottavasti menee jatkossakin. Ja ihanaa että sulla on toiminu noi lääkkeet.
 
Täällä yksi sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsinyt, esikoinen synt 3/97. 2011 syksystä alkaen 1,5 v yritystä, tuona aikana puolen vuoden Terolut- kuuri. Lapsettomuusklinikalla munasarjojen aukiolotutkimus, jonka jälkeen seuraavassa kierrossa tärppäsi luonnollisesti. Verikokeiden perusteella luomuraskauden ei pitänyt enää olla kohdallani mahdollista, ivf oli varattu keväälle. Tuosta raskaudesta syntyi täysiaikaisena tyttö 9/13. Koko odotuksen ajan kärsin menettämisen pelosta ja pikkuvauva-ajan pelkäsin kätkytkuolemaa. Tyttö sairastui keväällä vaikeaan epilepsiaan ja tuntui, kuin musertuisin huoleni kanssa. Lääkitys onneksi kuitenkin toimi ja hän voi nyt hyvin. Yllätyksenä raskauduin uudestaan yhdestä kerrasta, nyt rv 7+4. Neuvolassa puhuttiin viimeksi jälkitarkastuksessa, että vaikka olisi ollut lapsettomuutta, uudelleen raskautuminen yleensä helpompaa. En uskonut kohdallemme osuvan niin hyvää tuuria, mutta kuinkas sitten kävikään. Tietysti pelottaa miten tässä käy, mutta isompi huoli on 9/13 syntyneestä tytöstä.
 
Anopinkieli, toivottavasti tyttö voi hyvin. Useinhan pystyy elämään ihan normaalia elämää epilepsian kanss jos lääkitys toimii. Mäkin elättelen toiveita jos tämän jälkeen tuliskin ihan luomusti raskaaks, kunnallisella puolella kun ei sit enää päästä hoitoihin ja toiveissa tosiaan useampi lapsi. Yksiryisellä ei ole varaa kyllä hoitoihin mennä. Mutta kun nyt alkuun sais tämänkin ensin pysymään sisällä ja lopulta ponnistettua ulos niin hyvä ;-)

Meillä oli luget myös, mutta niitä jatkettiin raskaustestin jälkeen vain 4 päivää. Ai että mä inhosin niit! Olisin mieluummin vaikka pistellyt itseäni lisää ;-)

En tiedä aavisteleeko esikoinen jotakin tai onko kuullut ja ymmärtänyt missä mennään koska ensimmäistä kertaa hän leikkii, että hänellä on vauva ja hoitelee sitä...hämmentävää :-)

Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Knyttet, tytön ennusteesta ei lääkärit osaa sanoa vielä mitään, päivä kerrallaan mennään. Mutta niinhän se on muutenkin elämässä, ettei koskaan voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Pitää vaan muistaa nauttia jokaisesta päivästä.
Mä luulen, että nyt raskauduin helposti, kun ei sitä yritetty. Tyttö sai myös alkunsa juuri silloin, kun olin luopunut toiveesta saada lapsi luonnollisesti. Heitin hanskat tiskiin ja totesin, että antaa olla sitten koko homman ja sitten yhtäkkiä olinkin raskaana. Luulen, että kovan yrittämisen ja pettymysten kierteen aiheuttaman stressin takia en voinut tulla raskaaksi.
 
Ehkä se perusohje olla stressaamatta asiasta vaan pitää paikkansa. Se vaan ei ole aina ihan niin helposti sanottu kuin tehty :)
 
Niinpä:) Meillä kans mies sano et meillä ne inssit sattu just huonoon aikaan aina, eli mulla oli just sillon kovasti aina stressiä. Nyt kun tärppäs oli vihdoin vähän stressittömämpi kk :)
 
Itsellä takana jo aiemmassa parisuhteessa 1,5v yritystä ja pco diagnoosi. Sillon ei lääkitystä kokeiltu kun suhdekkaan ei tuntunut sit kestävän sitä ressiä.
Nyt aviomiehen kanssa 1,5v ilman ehkäisyä. Alkuvuodesta aloitin terolutit pitkittyneisiin kiertoihin ja niistä johtuviin koviin kipuihin. Päätettiin kuitenkin, että ei vielä aleta "tosissaan" yrittään ennen kuin häät keväällä ohi.
Ennen häitä kierto meni vähän sekaisin ja päätin pitää taukoa teroluteista, aika lapsettomuushoitoihin oli jo varattu 18.6 ja mies oli jo käynyt antamassa näytteensä.
En ollut kuukauteen oikein edes miettinyt vauvaa tai muutakaan kun ajatteli vaan häitä ja siirsi vauvahaaveet hoitojen jälkeiselle ajalle. Päivää ennen kun hoitojen oli tarkoitus alkaa tein kuitenkin positiivisen testin :)

Kyllä se vaan on niin korvien välistä kiinni tämäkin asia, vaikka aina helpompi sanoa, että ei saa ressata. Ja kyllä ketutti kun kaikki sitä aina hoki ja hoki..
Miehellä on siis lapsi ennestään ja mulle lääkärit hokeneet jo useemman vuoden, etten ovuloi ja ilman lääkkeitä ei tule onnistumaan :)
 
Ihmeitäkin tapahtuu :-) jos oliskin joku pilleri millä sais poistetta stressin ja huolen niin varmaan aika moni raskautuis ilman hoitoja! :-)

Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Muistinpas tämänkin ketjun...tuntuu jo niin kaukaiselta asialta nuo lapsettomuushoidot ja se piinaava yrittämisen aika kun raskaus on jo näin pitkällä.välillä on itseä hyvä ihan muistutella että tie tähän pisteeseen oli pitkä ja kivinen. Välillä jo ajattelin etten ikinä tule raskaaksi mutta kuinkas sitten kävikään :-) toisaalta tuntuu helpolta palata niihin tunteisiin, pelkoihin, epävarmuuteen ja kaikkeen, toisaalta kaikki tuntuu kaukaiselta ja vähän kuin olisi ollut jonkun muun elämää. Olkaamme nyt kaikki hoitoja läpikäyneet onnellisia tästä raskaudesta! :Heartred
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top