Mun kaverilla on todella vaikeasti kehitysvammainen poika, joka tulee olemaan koko lyhyen elämänsä pikkuvauvan tasolla. Vaikka poika onkin vanhemmilleen hyvin rakas, aikovat he testata mahdolliset tulevat lapsensa saman geenivirheen varalta ja keskeyttää raskauden, jos geenivirhe löytyy. Päätöksen takaa löytyy syynä mm. se, ettei heidän olisi mahdollista huolehtia kahdesta vaikeasti vammaisesta vaan toinen pitäisi laittaa hoitokotiin. Nämä samaiset vanhemmat ovat joutuneet päättämään mitä kaikkia hengissäpitäviä ratkaisuja (letkuruokinta, hengityskone) heidän poikaansa käytetään, kun tämä lakkaa selviytymästä elintoiminnoistaam itse. Päätös, jota ei toivoisi yhdellekään vanhemmalle. Ja nämä vanhemmat joutuvat päättämään siitä milloin antavat lapsensa kuolla siinä vaiheessa kun lapsi on sylissä. Eli abortti on todellakin armelias teko tuossa tapauksessa kaikkien kannalta.
Lapsen vammaisuus
- Ketjun aloittaja Apiaani
- Aloituspäivämäärä
Mä en hyväksy aborttia ns kepeistä syistä, joiksi lasken aikuisten kohdalla sosiaaliset syyt, esim. kun ei nyt aateltu enää kolmatta lasta, ois niin kiva matkustella mielummin, no ku just jäin työttömäksi, mies saa tietää vaimon syrjähypystä....alaikäiset on aivan eri asia ja raiskaukset plus jos äiti joutuu vakavaan (hengen) vaaraan raskauden jatkuessa, niitä ei pidä sotkea tähän.
Mut sitten ketjun aiheeseen. Tää on varmaan niitä juttuja joita ei voi tietää ennen ku sattuu omalle kohdalle. Nuorempana en edes ajatellut, että vauva voisi olla vammanen. Nyt kun on tuota ikää reilummin, niin sekin vaihtoehto on käynyt mielessä.
Ennakkoon mulla olis semmoinen ajatus, että jos vauva olis elinkelvottoman vaikeasti epämuodostunut, niin semmoisesssa tapauksessa päätös olis helppo. Luulen, että antaisin luonnon hoitaa, jos se selviäis vasta puolivälin paikkeilla tai sen yli menevillä viikoilla. Jos aikasemmin, niin olisin taas ihan pulassa.
Mutta sitten nää tapaukset missä on jossittelun varaa, niin niihin ei mielestäni edes voi ottaa kantaa jos ei ole omalle kohdalle sattunut. Monessa asiassa on helppo sanoa mitä tekis jos ja kun, mutta sitten kun on itse valinnan ja päätöksen edessä, niin eipä olekkaan enää niin yksinkertaista. Tai päätös onkin päinvastainen mitä etukäteen on ajatellut.
Mä luulen, että mulla ei kyllä olis voimia eikä ehkä riittävästi edes tahtoa elää vammaisen lapsen kanssa. Mutta nyt ollaan niillä viikoilla menossa, että se otetaan vastaan mikä tulee. Ja ainahan synnytyksessä voi tapahtua jotain tai lapsella on vamma joka ei näy seuloissa.
Mut sitten ketjun aiheeseen. Tää on varmaan niitä juttuja joita ei voi tietää ennen ku sattuu omalle kohdalle. Nuorempana en edes ajatellut, että vauva voisi olla vammanen. Nyt kun on tuota ikää reilummin, niin sekin vaihtoehto on käynyt mielessä.
Ennakkoon mulla olis semmoinen ajatus, että jos vauva olis elinkelvottoman vaikeasti epämuodostunut, niin semmoisesssa tapauksessa päätös olis helppo. Luulen, että antaisin luonnon hoitaa, jos se selviäis vasta puolivälin paikkeilla tai sen yli menevillä viikoilla. Jos aikasemmin, niin olisin taas ihan pulassa.
Mutta sitten nää tapaukset missä on jossittelun varaa, niin niihin ei mielestäni edes voi ottaa kantaa jos ei ole omalle kohdalle sattunut. Monessa asiassa on helppo sanoa mitä tekis jos ja kun, mutta sitten kun on itse valinnan ja päätöksen edessä, niin eipä olekkaan enää niin yksinkertaista. Tai päätös onkin päinvastainen mitä etukäteen on ajatellut.
Mä luulen, että mulla ei kyllä olis voimia eikä ehkä riittävästi edes tahtoa elää vammaisen lapsen kanssa. Mutta nyt ollaan niillä viikoilla menossa, että se otetaan vastaan mikä tulee. Ja ainahan synnytyksessä voi tapahtua jotain tai lapsella on vamma joka ei näy seuloissa.
Nää on vaikeita asioita. 
Mutta oon samaa mieltä HoosiAnnan kanssa!
Ettei olisi voimia elää vammaisen lapsen kanssa. Mutta ainahan nämä eivät tuu esiin raskausaikana ja vastaan otetaan se mitä tuleman pitää.
Mutta oon samaa mieltä HoosiAnnan kanssa!
Ettei olisi voimia elää vammaisen lapsen kanssa. Mutta ainahan nämä eivät tuu esiin raskausaikana ja vastaan otetaan se mitä tuleman pitää.