Lapsen pelot

starletti

starletti

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Olen tässä mietiskellyt, että voiko vanhempi ehkäistä lapsen pelkojen syntymistä. Haluaisin kuulla, onko teillä ollut lapsena pelkoja ja ovatko ne kenties jatkuneet aikuisikään.

Itselläni on vieläkin (aika noloa) kastematopelko. Ulkona liikkuessa sateella en voi katsoa maahan, koska siellä ne iljetykset kiemurtelevat pitkinä valmiina hyökkäämään kumppareihini. Kastematoihin en voi koskea paljaalla kädellä ja jos pakko on, käytän keppiä tai muuta apuvälinettä. En tiedä, mistä tämä kammo juuri kastematoihin on tullut. Esim. vattumadot ovat ihan ok ja varmasti paljon niitä olen elämäni aikana syönytkin. Muistan lapsuudestani, että äitini aina sanoi, että vattumato on vattua. Ehkä tämä on iskostunut mieleeni, ettei kammoa ole syntynyt.
 
Hienon aiheen olet aloittanut!Harmi vaan kun tämä TAAPERO-osasto jää aina tänne jalkoihin!

MUN ikiomat pelot: KOIRA-pelko ja UKKOSEN-pelko! Ja kyllä, ovat kulkenee lapsesta saakka mukana. En tiiä miten äiti on asian käsittänyt, mulle se selitti, että ollaan kakarana istuttu portailla äitin kanssa käsi kädessä salamoita ja jyrinää katselemass.. "Että eikai teillä nyt enää aikusena voi pelottaa.. !" Hah! Pelkään vileäkin kuin idiootti!

JA nuo koirat.. Ei siinä auta että omistaja sanoo, ettei JUURI TÄMÄ PURE!!! Kun eihän se pelko liity mitenkää puremiseen tai haukkumiseen. Tutut koirat on ihan oma juttunsa, ne saa olla, jos ovat kiinni. Oma pelkoin sai kyllä alkunsa lapsuudesta. Mummolasta, jossa oli oikeesti vihainen ja kiinni käyvä sakasanpaimenkoira. Niinpä nykyään jopa kanan kokoinen koira nostaa saman kauhun tunteen pintaan.

LASTA yritän opettaa, niin ettei se vaistoais mun pelkoani, etten siirtäisi niitä sille. Koiriin tyttö saa tutustua isänsä kanssa ja ukkosella luetaan SISÄLLÄ sohvassa satuja tai kuunnellaan mp:ltä musiikkia.

Mutta kaipa tuokin keksii ite omat pelkonsa. Nyt saa jo olla pimeällä vetelemässä verhoja ikkunan eteen, kun siellä ikkunanpinnalla vilahtelee OMA VARJO, jota tuo ei vielä vissiin käsitä. Olenki tehnyt niin, että "ahaaa... taitaa olla ilta. Pannaas verhot kiinni ja tehään iltapalaa!"

Mites te muut ?

ps. kastemadot on kyllä ällöjä...samoin vattumadot...
 
Mun serkku pelkäs ukkosta ja musta se oli niiiiin käsittämätöntä. Musta ukkonen on tosi lumoava luonnonilmiö ja aina pitää päästä ikkunaan sitä katsomaan, eikä se pelkkä jyrinä saa mua ulkoa sisälle. Tänä kesänä onkin ukkostanut paljon ja kun tyttö on ruvennut osoittelemaan kattoa jyrähdyksen kuuluessa, niin olen itse matkinut ukkosen ääntä kädet levällään. Tyttö on vielä nauranut ja toivottavasti nauraa vuosienkin päästä. Ikkunassakin ollaan katseltu salamoita, tai siis minä olen tyttö sylissä, tiijä sit mihin hän on katsellut. 
 
Päivitystä pelkotilanteeseen.


PIKKUKAKKOSEN pari ohjelmaa tuottaa medän neitokaiselle sydämentykytyksiä! Siellä on se PURKKIKANSA-ohjelma! JA toinen on se tiistaina tulevaa TIEDEPLÄJÄYS! En oikeen kasitä, että nmikä niissä hermostuttaa, mutta tallennukseta katotaan nykyään ja kelataan sitten ko.pätkät pois!

Näköjään puheen kehitys on lisännyt tuota vilkasta mielikuvitusta ja sen myötä omatekoisia peikkupelkoja!
 
Sillon vielä, kun tyttö oli pieni ja liikkumaton, mulla oli tapana imuroida. Sit kun tyttö alko liikkumaan, niin alko aina karmee huuto kun imuroin ja tyttö konttas mun perässä pää punasena. Jätin imuroinnin kokonaan, yritin kuukauden päästä uudelleen vaan tyttö aina huus hädissään. Mies hankki tytölle kuulosuojaimet (sellaset iiiihanat vaaleenpunaset luurit) ja näin alko imurointi sujua. Tosin, mää vieläkin arastelen imurointia, kun pelkään aiheuttavani tytölle jotain traumoja. Mut tyttöä ei luurit haittaa yhtään, usein pitää niitä syödessäkin, kun isi hakkaa ja piikkaa remonttipuolella. Ja nykyään matkii imuroinnin ääntä ja vetää kättään pitkin lattiaa :)
 
Hei Taas!
ME ollaannäköjään jääty kahelleen tänne pelko-osastolle :D Mut ei se mitään!
Meillä on kanssa hyväksi koettu juuri nuo söpöpset pinkit kuulosuojaimet! Viikolla kun tytöllä alkoi korvatulehdus, se kävi tie hakee ne tuolta kaapilta. Minä huudatin sähkövatkaimia keittiössä ja se ääni vissiin otti tuon korviin vähän kovaa.

IMUROINTI oli meillä kanssa pitkään ihan hirveetä konserttia. Aluks tyttö keikkui sylissä repussa. Sitte kun en en enää jakasnut kanniskella ja imuroida yhtäaikaa, alkoi se huuto sirkus! Ja tuo tosiaan tuntui pelkäävän siinä jotain. NMykyään meillä menee imuroin itappeluksi ihan toisesta syystä. Yksi imuri ja kaksi innokasta siivoajaa!
 
Meillä on oikeestaan pelätty semmosia vieraita, kovia ääniä.  Niihin lukeutuu mm. koiran haukku (vähän turhan paljon rajoitettiin alkuun meidän koiran elämöintiä...), mummolan imuri (vissiin eri taajuudella surina kuin kotona), vauvan itku.

Pelko on onneksi lähtenyt tiehensä kun ääneen on ajan kanssa tottunut.  Toi koiran haukku tais olla kaikista pisimpään.
 
Tyttö on ollu pienestä pitäen varovainen uusien esineiden suhteen lukuunottamatta vaatteita ja ruokia. Uudet lelut on aikamoinen kauhistus varsinkin jos lelu päästelee ääniä. Eilen tyttö sai uudet ruokailuvälineet ja jestas mikä huuto alko kun hänen tarjottimellaan oli uusi muovinen Nalle Puh -haarukka. Syömisestä ei tullu mitään, kun tyttö ees uskaltanu koskee haarukkaan. Tai no jos ajattelee tarkkaan, olihan se haarukka hieman vaarallisen näkönen  
 
Meidän poika on ollut aina tosi rohkea, ja jos on jotain pelännytkin niin äidin tai isin kanssa on vaan tutustuttu esineeseen/ asiaan ja pelko on sillä ohi. Esim rikkaimuri oli tosi pelottava jossain vaiheessa, mutta kun sitä hetken sai itse sormeilla niin sen jälkeen ei oo pelottanut yhtään. Samoin meidän kaukolämmön lämmönjakohuoneen laitteita pelkäsi kun ne pitää millon mitäkin ääntä, mutta niitä käytiin yhdessä ihmettelemässä, niin enää ei pelottanut. Lapset suhtautuu näihinkin juttuihin niin eri tavalla.

Ite kammoan ihan hirveästi mehiläisiä, ihan paniikkiin asti =/ oon saanut siihen terapiaakin joitakin vuosia sitten työkaverilta, joka helpottikin kammoa hieman. Mutta olen siis jopa meinannut oikeasti hypätä liikkuvasta autosta kun sisällä on ollut amppari...ja jostain syystä kammoan kaivinkoneita. Ne on jotenkin karmivia kun se kauha liikkuu, tiedä häntä mitä perua tämäkin kammo on...
 
Meidän apina pelkää kyllä monia asioita, mutta en nyt osaa sanoa taas mitä...

Imurointi, rikkaimurilla tai tavallisella, niin se on kyllä aika pelottavaa! Tosin äidin mielestä vähän hassuakin, kun ei tuo niinkään pelkää sitä ääntä, vaan sitä, että se imuri tulee lähelle! Aina jos keittiössäkin näyttää muruja lattialla ja kertoo "Äiti imuroi nuo tuosta!" niin Joona kerää kaikki parin metrin säteellä olevat lelunsa turvaan siitä ja halaa niitä paniikissa, kunnes lopetan. Ei sen leluja oo koskaan imuroitu, että mistähän tuo nyt tulee?

Joku sanoikin jo hyvin "vieraat kovat äänet", ne on pelottavia! Joona tarkkailee ympäristöään tosi paljon, ja jos ei näe jonkun kovan äänen lähdettä, niin se pelottaa! Poraaminen ei kotona ahdista, jos näkee äänen lähteen, mutta annas olla, jos poraus kuuluu seinien toiselta puolen! :O
 
Ah, ja yksi superpelottava asia on pesukone! Meillä on vaipanvaihtopiste sen päällä, jossa edelleen hoidetaan ilta+aamupesut ja kakkavaipat. Jos pesukone on päällä, ei tuu hommasta mitään! Siis vaikka laittaisin sen stopille siks aikaa, jos johto on seinässä, niin huutoa luvassa :(
 
Pesukoneet tosiaan on kovaäänisiä MUTTA tyttöä ei ole se koskaan haitannut. Päinvastoin...aina pitää päästä laittamaan kätensä koneen kylkeen ja kannen päälle istumaan varsinkin kun linkous on käynnissä. Minä olen kyllä aina linkouksen alettua (olimme sitten missä päin taloa tahansa) ruvennut vispaamaan käsiäni kamalaa vauhtia ja ääntelehtimään kuin pesukone ja selitän että siellä ne pyykit pyörii ja tyttö matkii nauraen ja sitten yhdessä mennää tyhjentämään kone ja ripustetaan pyykit kuivumaan. Meinasin, että seuraava kone tulee olemaan sivusta täytettävä, niin tyttö näkisi, mitä siellä oikeesti tapahtuu.
 
Meillä jokunen aika sitten huomattiin iltapalaasyödessä että oma kuvajainen näkyy ikkunalaisn mustaa maailmaa vaste! Herranen aika mikä meteli?!?!? Kädet silmille ja otsa pöytään. Syöminen loppui siihen paikkaan. Sittemmin ole vaan tyynesti vetänyt verhot ikkunan eteen ja sanonu, että ahaa..ilta tuli taas, pannas verhot kiinni!

Ja kellarissa on vesipumppu. Ja se kuulema HUUTAA! Jos ollaan siellä pyykkiä vatkaamssa tai pannuhuoneessa puita lisäämässä ja pumppu alkaa "huutamaan", niin tyttö saa jalat alleen! Tavallaan se on suloistakin, kun se istuu sylissä ja selittää topakasi, että PUMPPU VAAN HUUTAA!
 
Meillä ei vielä ihan hirveästi pelkoja ole mutta pimeällä on aika turha mennä ulos enää leikkimään (ikävä kyllä rajoittaa päivittäiset ulkoilut tällä hetkellä vain yhteen kertaan päivässä kun niin aikaisin tulee pimeää). Itkua ei tule mutta itse ei voi liikkua ja leikkiä vaan pitää päästä syliin.

Imuria pelkäsi kyllä aikaisemmin, nykyään huuto tulee siitä kun pitäisi päästä itse imuroimaan. Ainoa mikä imurissa enää saa aikaan kauhun on jos se puhaltaa suoraan herraa päin.

Telkkarissa on välillä nähnyt jotain mitkä on vissiin olleet pelottavia kun on itku tullut yhtäkkiä mutta en ole oikein erottanut että mitä ne on olleet. Kyseessä saattanut olla esimerkiksi ihan vaan mainos...
 
Niin ja itse pelkään ukkosta...pienestä asti ollu niin ja on edelleen. Nyt oon miehen tavattuani vähän rauhottunu ja välillä jopa uskaltautunut ikkunasta katselemaan mutta hyvin harvoin. Mies taas on aina ihan into pinkeenä kun ukkostaa.
 
Mua on mietityttänyt se, että kuinka pelko vaiks johonkin eläimeen syntyy. Monet sanoo, että koska joskus koira/kissa on puraissut, niin siksi pelkää. Meillä on kolme kissaa. Vanhin kissa on elämänsä aikana purrut kaikkia lähellä olijoitaan jossain vaiheessa ja nämä kaksi muuta ovat herkkiä raapimaan. Tyttö häärää paljon kissojen parissa ja ollaan yritetty tolkuttaa hänelle, että aina kun kissa äännähtää ja alkaa heiluttaa häntäänsä, niin pitää jättää kissa rauhaan. Mitään puremisia ei ole vielä tapahtunut, raapimista kylläkin. Mietin, että voiko lapsi alkaa pelätä omaa lemmikkiä. Sillon kun otin tuon vanhimman kissan ja ensimmäinen pureminen tapahtui, mulla kävi jonkinlaisia pelonsekaisia ailahduksia sisällä aina kun kissa alkoi elehtiä samoin, kun juuri ennen puremista. Nyt osaan ennakoida tilanteet eikä kunnon puruja ole ollut aikoihin, mutta silti vältän kissan hellittelyä sylissä enkä tietyissä tilanteissa käännä sille selkääni. Toisaalta, en enää koske naapurin kissoihinkaan, kun kerran yksi kynsineen kävi käteen kiinni. Ehkä tämä on tyhmää, mutta en aio kuitenkaan pitää kissoja erillään tytöstä. Jos jotain käy, niin sitten käy ja siitä taas opitaan lisää.
 
Starletti, mäkin ehkä tekisin just noin, että opettaisin lapsen kunnioittamaan kissan "varoitusmerkkejä" ja omaa tilaa, mutta eipä sitä kai voi ylivarovaiseks ryhtyä... toki jonkun isomman koiran kanssa voi olla oikeasti "hätätilannekin" jos koira alkaa aggressiiviseksi, mutta kissat vissiin ei ihan niin pahaks äidy? Mun mielestä kissat muutenkin sietää lapselta jotenkin enemmän, ne taitaa olla älykkäämpiä siis? (Ja sanon näin, vaikka oon ite enempi koiraihminen ;))

Itse pelkään lehmiä ja ehkä vähän hevosiakin (heppaa voin silitellä aidan takaa ja ruokkia sitä, mutta taluttamaan en uskaltautuis. Ratsastanut olen kerran issikalla, se oli vielä jotenkin ihan ok...) Jep, kaupunkilaistyttö täällä hei. Lehmäpelkoa en osaa selittää, koska ei mulle koskaan mitään kummempaa oo käynyt! Tosin ala-asteen luokkaretkellä käytiin jossain lehmätilalla ja mä jouduin kävellä sen niiden ladon läpi. Ne oli siellä kaltereidensa takana muukimassa ja työntelivät niitä ällöjä kieliään sieltä läpi niin, että kuolat vaan roiskui... Hrrrh, kylmää ajatuskin.
 
Kissat on yleensä sen verran pienempiä ja nopeampiliikkeisiä että pääsevätkin helpommin lasta karkuun kuin koirat...meillä kissa käy aina sillon tällön poikaa puskemassa (kun nyt vihdoin reilun vuoden jälkeen suostuu tulemaan jo näytille herran ollessa hereillä) ja on pikkumies tätä saanut jopa jokusen kerran silittääkin. Siitä oon pitänyt huolen ettei oo kertaakaan päässy kovakouraisesti käsittelemään kissaa ja on aina nätisti silittänyt, ei ikinä edes taputtanut. Naapurin koirasta poitsu on ihan innoissaan. Heillä on iso Bouvier ja pääsääntöisesti kyllä pienet saa käydä silittelemässä ja taputtelemassa mutta jos koira on kiinni niin sillon ei oo saanu mennä lähelle ennenku omistaja on tullu viereen tai koira tullut ensin tekemään tuttavuutta. Ei sillä että koira jotain tekisi vaan lähinnä siksi että yritän myös opettaa sen että eläimenkin yksityisyyttä ja omaa tilaa pitää kunnioittaa. Jos koira tahtoo "leikkiä" niin tulee itse ensin haistelemaan ja sitten vasta poika saa koskea.
 
Pakko kommentoida kun meillä tismalleen sama tilanne! Purkkikansa kun alkaa, tyttö juoksee kiireen vilkkaa omaan huoneeseen ja huutelee sieltä et "mamma, sano kun on loppunut". Ikää on himpun verran yli 2 vuotta.
 
Mun lapsuudenkaveri joskus selitti ukkosesta että hänelle oli kerrottu näin:

"Jumala (tai vaikka taivaankannen ukko) tekee nyt suursiivousta. Siirtelee huonekaluja (jyrähdykset),pesee lattioita (kaatosade) ja pää /moppi /harjanvarsi / pölyhuiska osuu lamppuun (salamat). "
 
Takaisin
Top