Lapsen oikeus yksityisyyteen?

[Pirkku]

Tämä ketju siksi että itsellä tänään rv 34+2 (esikoista ootellaan) ja mielessä pyörii hulluna asioita miten asiat oli omassa lapsuudessa ja kuinka en koskaan aio vastaavaa tehdä lapsilleni.

Itselläni oli erittäin vaikea lapsuus (etenkin teinivuodet) kun isä joi ja äiti ylisti/ylistää isää kaikessa, koulussa kiusattiin joten kouluun lähtö oli tuskaa ja itkien tultiin kotiin missä sitten olo vaan paheni kun ei saanut yksinkertaisesti omaa rauhaa! Omaan huoneeseen jos menit niin isä tuli kysymään mikä on ja kun sanoin haluavani olla rauhassa niin hän pamahtaa sisään äiti ja sisko kintereillä ja pakottivat kertomaan mitä oli tapahtunut johon sai aina vastaukseksi jotain "no mitä sää tuosta nyt märiset ihan tyhmä asia" ja jätettiin yksin märiseen tai myöhemmin valitettiin että nyt lopetat jo sen märinän! Meillä ei siis kotona ollut omaa rauhaa ikinä! meillä luettiin viestit ja jos puhelinta ei suostunut antamaan niin isä vei sen väkisin. Kaverille jos halusit mennä niin vietiin sisälle asti varmistaen että se nyt varmasti menee sinne. (vaikka olisin mennyt kaverille joka asuu niin korvessa että 50 km on lähimmälle postilaatikolle!) Kävin koko yläaste ajan puhumassa koulukuraattorille ja terveydenhoitajalle että haluaisin perhekotiin tai ihan sama mihin vaan muualle mutta kukaan ei ottanut tosissaan ja äiti vakuutteli kaikille kaiken olevan hyvin. Nykytilanne on se että vanhempani ovat eronneet ja äiti käy meillä usein eikä yksityisyydestä ole edelleenkään tietoakaan. (penkoi vaatekaapin jossa oli mun päiväkirja, saattaa katsoa meidän laskuja, laittaa meijän pyykkejä vaikka kieltäisi) ja tästä jos hänelle sanoo niin vastauksena on "niin justiin taas on kaikki vika minussa" yms... Eikä auta ottaa etäisyyttä heistä/hänestä kun edelleen.. TULLAAN ILMOITTAMATTA JA PAMAHDETAAN SISÄÄN! Olen miettinyt monesti oliko/onko vika itsessäni vai vanhemmissani mutta voin luvata että en koskaan aiheuta samanlaista ahdistuneisuutta omille lapsilleni.

Huhhuh täähän ois melkeen kuulunu tonne potuttaa jurppii pännii osioon mutta olkoon nyt tässä! :D

Mitä ajattelette missä menee raja paljonko lapselle on annettava yksityisyyttä? Saako teidän mielestä äidit ja isät lukea teini ikäisen viestit, kirjeet, tutkia kaapit, pamahtaa huoneeseen koputtamatta etenkin jos lapsi sanoo että haluaa olla yksin tai itkee + että sinne pamahdetaan koko perheellä, saako äiti kertoa isälle lapsen salaisuuden jos lapsi kieltää?

Tiedän tämän aiheen herättävän paljon ristiriitaisia ajatuksia ja tuntemuksia (jo valmiiksi kiitos ja anteeksi ja älkää kivittäkö mua :D)

 

[KKoo]

Nyt etäisyyttä vaikka väkisin, ovi lukkoon etkä päästä sisään, ellei ymmärrä kunnioittaa. Oot muuten aivan pulassa lapsen synnyttyä. Palaan kirjottamaan lisää koneelta toisella kertaa, mutta nyt tsemppiä hankalaan tilanteeseen!

 

[Rimpsukka]

Ihan hirveää tuo mitä äitisi tekee, olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ovi lukkoon ja otat avaimen pois jos hänellä sellainen on. Jos suuttuu, suuttukoon, kyllä hän leppyy ajan kanssa. Se on sun koti ja sun vauva, sinne ei oo kellään muulla asiaa jos et halua! Mut tää on ihan sun omasta itsestä kiinni, sun pitää olla tarpeeksi tiukkana asiassa!

Oman lapsen kohdalla tuohon salaisuuden kertomiseen, jos on sellainen oikeesti iso juttu joka isänkin pitää tietää, silloin kerron. Tyyliin koulukiusaaminen tmv. Ja jos on aihetta epäillä teininä ryyppäämistä, silloin saa tutkia kamat viinojen ja tupakoiden varalta. Se on vanhemman velvollisuuskin. Mutta viestit ja postit ja sellaiset ei vanhemmille kuulu ja lapsella tulee olla se oma tila, jossa voi halutessaan olla ihan rauhassa.

 

[Sinbbu]

Lapsilla on myös perusoikeuksia ja perusoikeuksiin kuuluu kirjesalaisuus. Nyt täytyy muistaa se, että alle 18-vuotias on vajaavaltainen ja huoltajalla on oikeus tutkia lapsen viestit ja postit, mikäli hän epäilee niillä olevan turvallisuutta haittaavia piirteitä.

Lapsiasiavaltuutettu:

"2 momentissa on säädetty, että edunvalvojalla on ilman päämiehensä suostumusta oikeus avata vain sellaisia päämiehelleen saapuneita kirjeitä tai niihin rinnastettavia suljettuja viestejä, joiden voidaan lähettäjän nimen tai muun erityisen seikan perusteella päätellä koskevan asiaa, josta edunvalvojan tulee huolehtia."


Erityisesti tällaisena internetin kulta-aikana minusta lapsilla ei voi olla sellaisia viestiketjuja, mitä vanhemmat/huoltajat eivät voisi lukea. Internet on ainakin niin vaarallinen paikka ja on oletettava, että vaaroihin siellä törmää. Tulen opettamaan oman lapseni siihen, ettei ole mitään salattavaa. Mieheni ja minä tiedämme toistemme salasanat ja lapsi saa oppia tähän samaan, että perheen kesken ei asioita salailla. Aion avata häntä koskevia kirjeitä, mutta jos hän joskus saa kirjekaverin, niin hän avaa kirjeensä ensin itse tai lukee viestinsä ensin itse. Ja jos hän yrittää salata jotain, niin silloin minun on oletettava että joltain häntä on ehkä suojeltava. Tällöin avaan asiasta keskustelun ja puhumalla koitamme selvittää asiat. En tietenkään ryntää heti tutkimaan hänen postejaan, jos ei heti kerro mistä on kyse, vaan annan hänelle mahdollisuuden tulla hieman myöhemmin itse kertomaan. Ja vastuu lisääntyy iän myötä ja sen mukaan, miten kypsältä lapsi vaikuttaa.

Omaan huoneeseen ja tilaan on oltava oikeus. On annettava mahdollisuus olla yksin ja rauhassa. Pakottamalla asiat vain pahenevat eikä huoneen ja tavaroiden penkominen mitään auta. Jos lapsi pitää päiväkirjaa, niin sitä ei kyllä saa mennä lukemaan ilman lupaa.. siinä lapsi käy läpi omaa elämäänsä eikä kirjoittele kenenkään kanssa. Tosin, jos on havaittu ongelmia ja epäilyttäviä viestiketjuja tms, niin silloin myös päiväkirjan läpikäyminen tulee kysymykseen.. eli siis vain lapsen turvaamisen merkeissä, ei mitenkään muuten.

Vanhempien tehtävä on turvata alaikäisen elämää, mutta ei sentään viedä perusoikeuksia ja yksityisyyttä. Saatoin unohtaa vääntää rautalangasta joitakin asioita, mutta sou wut... Toivottavasti osaan itse kulkea kultaista keskitietä antamalla lapselle omaa päätäntävaltaa asioihinsa ja samalla suojella häntä vaaroilta.

 

[Pirkku]

Ehdottomasti olen samaa mieltä että lapsi tulee opettaa siihen ettei ole mitään salattavaa ja mielestäni jos alaikäinen lapsi saa postissa kirjeen tai laskun niin mielestäni vanhemmalla on oikeus avata se jos ei ole tietoinen mistä mahdollinen kirje on peräisin mutta ehdottomasti lapsen läsnäollessa tai niin että lapsi avaa ja vanhempi katsoo kirjeen myös. Itse en ehkä lukisi kirjeenvaihtokaverin kanssa vaihdettuja kirjeitä ellei kyseinen kaveri ole jotenki niinsanotusti epäilyttävä tai huonoa seuraa muuten.


Äidillä oli tapana sanoa että ei saa olla mitään salattavaa mutta nyt täytyy kyllä vetää esiin esimerkin voima!
Isä joi, petti ja kännissä hutki äitiä turpaan lasten nähden niin kuinka lapsilta voi vaatia ettei mitään asioita salattaisi jos kotoa saa tuommoista esimerkkiä! Isä syytti minua juomisestaan että kun olen niin v*ttumainen ipana. Tämä ei onneksi iskostunut päähäni kun hän juo edelleen vaikka kukaan lapsista + äiti ei asu enää hänen kanssaan.


En kyllä mielestäni ollut mitenkään vahdittava että vanhemmillani olisi ollut tarve lukea viestejäni. Asuimme niin korvessa että lähimmät kaverit oli viereisellä paikkakunnalla kun omalta kylältä niitä ei löytynyt (kuten aijemmin kerroin koulukiusaamisesta) joten koti oli ainut paikka missä aikaa viettää.

 

[Sinbbu]

En ollut minäkään vahdittava.. Hyvin kiltti teini mutta tottakai minäkin olisin halunnut joskus saada mahdollisuuden edes näyttää, että minuun voi luottaa enkä hölmöilisi, jos pääsisin korvesta kylille.. minunkin huoneeni pengottiin pari kertaa, mutta meillä ei isä eikä äiti käyttänyt mitään päihteitä ja lapsuus oli turvallinen muutoin. Välillä vaan tuntui, että kytättiin joka tekemistä ja menemistä. Itse sain postini avata ja mitä vanhemmaksi tulin, niin jopa virallisempia kirjeitä sain avata itse.

Pakko lisätä, etten kyllä itsekään tarkoittanut, että aion lukea lapseni kirjeenvaihtokavereitten kirjeitä. :D Ehkä sen kuvan viestistäni saa, mutta ei tosiaankaan. Ainoastaan silloin, jos epäilen niissä kirjeissä olevan jotain mätää.. ettei siellä olekaan samanikäinen kaveri tms.

 

[Lya]

Jos meillä joku tulisi omilla avaimilla tekemään tupatarkastusta, niin ottaisin kyllä avaimet pois.
Anopillani on vähän taipumusta kotimme arvosteluun, mutta onneksi mies on meidän puolellamme ja kielsi äitiään esim. tunkeutumasta vaatehuoneeseen.

Meillä ei koskaan pengottu lasten huoneita, ei tosin ollut aihettakaan. Välit vanhempiini olivat ( ja ovat ) hyvät, eikä mitään salattavaa ollut. Kirjeet avattiin ensin itse, laskut vanhempien valvonnassa. Tosin, itse olen aina ollut sellainen, että maksut eivät ikinä myöhästyneet. Meillä siis oli pienestä pitäen omaa tilaa.

Veljellä oli kenties vähän villimpi nuoruus, ja joskus isosiskona olin se kuuntelija ja tarvittaessa autoin salaa... Jos vaikka oli pojalla tili niin tyhjä, ettei 20 euron seteliä saanut automaatista ulos, niin saatoin jokusen euron hänelle siirtää :) Makseli sitten takaisin milloin pystyi.