Lapsen oikeus isään

Onpa kyllä ikävä tilanne. Olet kuitenkin päättänyt pitää lapsen yksin? Paljon voimia ja jaksamista sinulle. Ei varmaan ole helppoa sitten, kun lapsi alkaa kyselemään ja jos isä on päättänyt pysyä poissa kuvioista. Ehkä miehen mielipide pehmenee vielä, kuka tietää.
 
Mä en tajua miksei täällä voi asiallisesti keskustella? Mielipiteitä on aina erilaisia mutta vaikka ei olisi omakohtaista kokemusta niin kyllä silti voi keskustella ja pohdiskella hyvässä hengessä. Inhottavia tollaset kärkkäät kommentit.
 
Jos ehkäisy on ollut yhdessä sovittu ja miehen kumin käytöstä kiinni, niin silloin molempien pitäisi olla vastuussa lapsesta. Ei tuossa tilanteessa voi vaatia toista tekemään aborttia, jos on itsellä jäänyt kumi pöytälaatikkoon. En nyt toki tunne tilannetta ihan tarkkaan, et onko tällä kyseisellä kerralla ollut yhteistä keskustelua aiheesta, et ei nyt tällä kertaa jakseta kumia käyttää tms. Toivottavasti pääsisitte johonkin yhteisymmärrykseen aiheesta lapsen parhaaksi.
 
Pidän lapsen, vaikken alkuun ihan varma ollutkaan ja aika oli jo toimenpiteeseen kunnes sain lopullisen päätökseni tehtyä. Toki päätökseen vaikutti tai sitä helpotti, kun selvisi ettei tämä olisi ensimmäinen miehen alulle panema ja abortoitu lapsi. Jätti itselleni selvät kaksi vaihtoehtoa: abortti tai lapsi ilman isää. Ensimmäisellä vaihtoehdolla olisi voinut olla pahimmat mahdolliset vaikutukset (lapsettomuus, toimintakyvyn vievä masennus..), joten sitä oli turha enää ajatellakaan.

Paljon on käytännön asioita isyyteen liittyen mietittävänä. Siis tuo lapselle sitten aikanaan kertominen jne. Isälle aion kyllä ilmoittaa lapsen synnyttyä minkälaisen Rippusen on antanut mulle lahjaksi. Kunhan raskaus etenee sinne asti. Nyt menossa 7+6, kaikki voi vielä muuttua kertaheitolla :(

Ja siis mies oli todella tietoinen etten käytä mitään ehkäisyä, kun hormonaalinen ei minulle sovi ja kuparikierukan olin poistattanut ja olin sen monesti kertonut puhuessamme ja vatvoessamme seksiin liittyviä asioita. Tähän tilanteeseen johtanut kerta olikin ainoa, jolloin mies ei edes keskenkaiken havahtunut miettimään ääneen että olisihan hänellä niitä kumeja tuolla ollut. Taikka murehtimaan lauettuaan sisään ilman kumia, että jos tulenkin raskaaksi...

Ihan vapaasti voi myös minua syyllistää edesvastuuttomaksi, mutta itsepä otin tietoisen riskin kantaen siitä vastuun. Ja kun en enää mikään teinikään ole, ikää 26 lapsen syntyessä, niin lapsi on itselleni kauan odotettu ja erittäin tervetullut <3 vaikka olisihan se toki ollut kiva, että se kunnon parisuhde ja isä olisi tässä mukana.
 
Muokattu viimeksi:
En ainakaan minä halua sinua syyllistää. Toimit parhaasi mukaan. Jos isä ei kaipaa oikeuksiaan lapseen, niin ei kai tuota voi pakottaa.. minun mielestäni siis, mut joku muu ajattelee varmaan toisin. En ottaisi lompakoksikaan miestä. Toivoisin vain, että mies pehmenee ajan kanssa asiaan ja haluaa olla elämässänne mukana! Hurjasti tsemppiä ja onnea!

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Minäkin toivon, että tämä isä tulisi itse järkiinsä kunhan asia alkaa tulla konkreettisemmaksi. Ja jos hän on aikaisemminkin ollut ystäväsi niin, miksi ei voisi tukea sinua tässäkin asiassa. Sinä kyllä kannat asiallisesti vastuusi teoistasi. Kunpa mies tekisi samoin.
 
Takaisin
Top