Pidän lapsen, vaikken alkuun ihan varma ollutkaan ja aika oli jo toimenpiteeseen kunnes sain lopullisen päätökseni tehtyä. Toki päätökseen vaikutti tai sitä helpotti, kun selvisi ettei tämä olisi ensimmäinen miehen alulle panema ja abortoitu lapsi. Jätti itselleni selvät kaksi vaihtoehtoa: abortti tai lapsi ilman isää. Ensimmäisellä vaihtoehdolla olisi voinut olla pahimmat mahdolliset vaikutukset (lapsettomuus, toimintakyvyn vievä masennus..), joten sitä oli turha enää ajatellakaan.
Paljon on käytännön asioita isyyteen liittyen mietittävänä. Siis tuo lapselle sitten aikanaan kertominen jne. Isälle aion kyllä ilmoittaa lapsen synnyttyä minkälaisen Rippusen on antanut mulle lahjaksi. Kunhan raskaus etenee sinne asti. Nyt menossa 7+6, kaikki voi vielä muuttua kertaheitolla
Ja siis mies oli todella tietoinen etten käytä mitään ehkäisyä, kun hormonaalinen ei minulle sovi ja kuparikierukan olin poistattanut ja olin sen monesti kertonut puhuessamme ja vatvoessamme seksiin liittyviä asioita. Tähän tilanteeseen johtanut kerta olikin ainoa, jolloin mies ei edes keskenkaiken havahtunut miettimään ääneen että olisihan hänellä niitä kumeja tuolla ollut. Taikka murehtimaan lauettuaan sisään ilman kumia, että jos tulenkin raskaaksi...
Ihan vapaasti voi myös minua syyllistää edesvastuuttomaksi, mutta itsepä otin tietoisen riskin kantaen siitä vastuun. Ja kun en enää mikään teinikään ole, ikää 26 lapsen syntyessä, niin lapsi on itselleni kauan odotettu ja erittäin tervetullut <3 vaikka olisihan se toki ollut kiva, että se kunnon parisuhde ja isä olisi tässä mukana.
