Lapsen kasvun tukeminen biologiseen sukupuoleensa

[Pilkki24]

Tuli tuolta yhdestä toisen ketjun keskustelusta mieleen, että miten tuette lapsenne kasvua biologiseen sukupuoleen? Ajattelin, että aiheen ollessa etenkin tänä päivänä kovin herkkä, teen aiheesta ihan oman aloituksen.

Asia alkaa olla meilläkin ajankohtainen, kun utelias kaksivuotias ihmettelee naisten ja miesten eroja. En haluaisi kasvattaa lastani täysin sukupuolineutraalisti eli haluan hänen olevan tietoinen sukupuolien (biologisten) erityispiirteistä, mutta en myöskään halua ahtaa häntä mihinkään sukupuolistereotypiseen muottiin.

En ole itsekään ollut tyypillisin tyttö/nainen ja tietyllä tavalla oman kasvun aikaan on ehkä tullut liikaa sitä biologisten erojen häivytystä ja sitten taas olen toisaalta ainakin kotoa aina saanut sen opin, että voin tehdä mitä pystyn ja haluan oli se tyypillistä naisten tai miesten hommaa. Toki yhteiskunta on välillä laittanut kapuloita rattaisiin ja olen saanut leijonanosan sovinismistakin sietääkseni.

Omasta lapsuudestani haluan antaa lapselleni sen opin, että saa tosiaan elää mielenkiinnonkohteidensa mukaan, mutta haluaisin hänen myös oppivan esimerkiksi fyysisistä ja hormonaalisista eroista. Itse ehkä liian usein kuvittelin etten vain ole yksilönä tarpeeksi hyvä, jos en pärjännyt pojille jossain fyysisessä tai aloin vaikka itkemään helpommin. Tätä alemmuudentunnetta jatkui pitkälle aikuisuuteen enkä haluaisi siirtää sitä eteenpäin tyttärelleni.

Miten täällä muut ovat käytännössä toteuttaneet tällaista kasvatustapaa eri ikäisten lasten kanssa?

 

[Kipuna]

Meillä yritetään kasvattaa jokseenkin tämän suuntaisesti.

Mieleen on jäänyt, kun 2v tyttö olisi halunut isoveljensä tapaan pissata seisoalteen. "Minä iso, minä pippeli". Voi sitä huudon ja pettymyksen määrää, kun hän kuuli, että pippeli ei kasvakkaan hänelle ajan kuluessa ja hän joutuu aina pissaamaan istualteen Nyt kohta 3v:nä on jo hyväksynyt sen, että hänellä on pimppi ja sen värkin kanssa joutuu pissimään istualteen.

Itse kerron esim. menkoista, jotka ovat juuri päällä. Tytöillä on menkat, pojilla ei. Joka kohdassa en jaksa alkaa selittää pienille lapsille, että "noh joskus on sellaisia ja tälläisiä tilanteita jne". Minusta voidaan ensin oppia juurikin "perusasiat" ja sitten myöhemmin kertoa sukupuolen moninaisuudesta.

Meillä lapset saa laittaa päälleen mitä haluavat, mutta eipä poika ole koskaan mekkoa halunut. Tyttö leikki pienempänä vain autoilla, mutta nyt kohta 3v:nä nuket, prinsessat ja muut ovat alkaneet kiinostaa.

 

[Pilkki24]

@Kipuna en kestä tuota pissaamistarinaa. Mutta voin hyvin kuvitella, että meillä tytöllä olisi ollut ihan samanlainen kriisi, jos hällä olisi ollut isoveli.

Olen itsekin ajatellut tuota, että turha alkaa kovin pienelle selittämään ihan kaikkea. Jos lapsi joskus kysyy jonkun "miksi tuo setä on täti"-tyyppisen kysymyksen niin olen ajatellut vastata jotain tyylillä "muistathan, että on miehiä ja naisia, mutta jotkut miehet ajattelevat olevansa naisia ja haluavat myös näyttää naisilta". Isompana voi sitten miettiä tarkemmin sellaisia asioita.

Onko kellään muuten hyviä lastenkirjaehdotuksia aiheesta? Kun tuntuu, että tänä päivänä löytyy todella paljon kirjoja moninaisuudesta, mutta hyvin vähän ihan perusasioista. Ja ne mitä olen löytänyt miehistä ja naisista ovat olleet vähän vanhanaikaisia "äidit laittavat ruokaa, isät ajavat autoa" -tyyppisiä muinaisjäänteitä tai vastaavasti sitten suunnattu muutenkin kristilliseen kasvatukseen. Haen enemmän sellaista pienille lapsille suunnattua biologian opetusta. Lapsi tykkää hirveästi opetella uusia asioita ja luetaankin paljon lasten tietokirjoja yms.

 

[Kyfi7]

Meillä 3vn kanssa sukuelimistä on puhuttu jo ainakin vuosi, juurikin suihkujen ja saunan yhteydessä kun tulee paljon kysymyksistä pimpistä ja pippelistä. Ite oon monesti sanonut että yleensä naisilla ja tytöillä on pimppi ja miehillä ja pojilla pippeli. Meillä ainakin saa katsoa ja koskettaa omia paikkojaan ja niistä puhutaan niin kuin muistakin asioista.

Muihin juttuihin kuin biologisiin eroihin en yleensä liitä sukupuolta. Meillä poika tykkää kaikkein eniten pinkistä, mut on myös tiedostanut esim et päikyssä tytöt tykkää enemmän pinkistä. Näihin sanon et kaikki aa tykätä mistä haluaa. Hameista hän on sanonut tykkäävänsä, olen kyl sanonut et yleensä tytöt pitää hameita, mut jos hän haluaisi semmoisen ostaa niin kyllä me voitais koittaa. Juhliin hän haluaa mun glitter luomiväriä ja sitä aina laitetaan, ja mähän en edes ite meikkaa juuri ikinä. Mutta yhtä paljon hän on juna ja autoleikkijä henkeen ja vereen, nukke ei kotona ainakaan kiinnosta yhtään.

Meillä on myös kaveriperhe, jossa kaksi äitiä ja tästä hän on kysellyt että miksei x perheessä oo iskää ja siihen oon vaan sanonut et perheitä on erilaisia, toisissa on äitejä toisissa isejä ja toisissa vaikka vaan yks jompaakumpaa.

Tavallaan itellä on se idea et puhutaan asioista neutraalisti faktoina et asiat on joskus näin ja joskus noin, maailma on kirjava eikä mustavalkoinen vaikka oma kupla voi useinkin olla aika samaa harmaata massaa.

 

[Pilkki24]

Meilläkin on siis saanut leikkiä millä haluaa (löytyy nukkeja, autoja, eläinfiguureita, junaratoja, legoja, dinoja, palloja, mailapelejä ymsyms) ja pukeutua mihin haluaa (useimmin on päällä jotain rimpsuista, mutta tykkää myös Spidermanista ja dinoista niin löytyy vaatteita myös poikien osastolta). Mies vähän on välillä salaa pyöritellyt silmiään meidän ostoksille, mutta on jo ymmärtänyt, että turha taistella vastaan ja kehuu vaan tytön uusia hienoja vaatteita. Päiväkodissa on näkynyt muitakin tyttöjä Spiderman-vaatteissa niin ei liene mitenkään erikoista. Ja onhan miulla itselläkin sellaisia.

Sukupuolielimistä ollaan kyllä puhuttu niiden oikeilla nimillä ja nyt ne ovat kovin kiinnostavia. Juuri sanoin, että x on poika niin siihen tyttö totesi, että sillä on pippeli. Eipä se ero näy tuon ikäiselle vielä oikein muissa asioissa. Se ollaan opetettu, että niitä värkkejä ei ronklata muiden seurassa ja ulkona pidetään vaatteet päällä (tämä juoksentelisi pylly paljaana varmaan ympäri vuorokauden, jos saisi).

Mutta siis hain enemmän vain lapsen omaan sukupuoleen kasvamista, ei seksuaalisuuteen liittyvää, vaikka toki monesti puhutaan toisestakin, jos puhutaan toisesta.
Tietyllä tavalla pelkään sitä sukupuolen liian häivyttämisen aiheuttamaa haittaa ihan samalla tavalla kuin liian kapean naiskuvan rakentamistakin. Meidän perheessä jälkimmäinen tuskin on ongelma. Siksi ehkä mietin juuri siltä kannalta, että miten tukea juuri siihen omaan sukupuoleen kasvamista.

Hyviä huomioita ovat nuo arjessa esille tulevat erot naisissa ja miehissä kuten kuukautiset ja pissaamistavat. Olen joskus itse sanonut lapselle, että äiti itkee isiä herkemmin, koska äiti on nainen ja meillä on erilaiset hormonit. Eihän hän sitä vielä ehkä tajua, mutta haluan luoda tuollaisista fysiologisista eroista kertomalla pohjaa sille, että hän tuntisi sitten olonsa mukavaksi omassa sukupuolessaan kaikkine sen tuomine erityispiirteineen. On toki alkanut huomaamaan miesten parrat, naisten isot rinnat (sanoo kyllä isänsä rintalihaksiakin tisseiksi ) yms.

 

[Kyfi7]

No joo ite lavensin vastauksen aika laajasti erinäisiin juttuihin. Mut sama pätee tietyllä tavalla et tarjotaan faktaa. En silleen nää et pitäis erikseen tukea biologisen sukupuoleen kasvamista, vaan että ois tietoa saatavilla ja sitä voi sit lapsi kasvaessaan soveltaa itseensä, tärkeimpänä se punainen lanka et kukaan ei oo samasta muotista vaikka biologinen sukupuoli olisi sama, mut toki myös ymmärrys siitä et tytöillä ja pojilla on tilastollisia eroja ja selkeitä biologisia eroja. Ja ainakin se ettei tuntis et asioista ei vois kysyä tai pohtia yhdessä.

 

[Pilkki24]

No joo ite lavensin vastauksen aika laajasti erinäisiin juttuihin. Mut sama pätee tietyllä tavalla et tarjotaan faktaa. En silleen nää et pitäis erikseen tukea biologisen sukupuoleen kasvamista, vaan että ois tietoa saatavilla ja sitä voi sit lapsi kasvaessaan soveltaa itseensä, tärkeimpänä se punainen lanka et kukaan ei oo samasta muotista vaikka biologinen sukupuoli olisi sama, mut toki myös ymmärrys siitä et tytöillä ja pojilla on tilastollisia eroja ja selkeitä biologisia eroja. Ja ainakin se ettei tuntis et asioista ei vois kysyä tai pohtia yhdessä.

Halusin vaan selventää mitä itse hain takaa. Toki saa keskustelu rönsyillä ja minä taidan olla pahimmasta päästä täällä aina tarttumaan johonkin aiheen ulkopuolisiin juttuihin.

 

[Vargynja]

Ytimekkäästi: en mitenkään.

En opeta lapsille sukupuolistereotypioita. He saavat vapaasti pukeutua mekkoon, lakata kynnet ja leikkiä nukeilla jos haluavat (ovat poikia). En myöskään opeta etteikö muka pojat itkisi.

Pienelle lapselle kerron tytöllä olevan pimppi ja pojalla pippeli jne. Ja ettei heillä tule olemaan menkkoja jne. Mutta en pidä sukupuolen moninaisuuttakaan salaisuutena ja tabuna. Toki ensin perusasiat.

Olen itsekin ajatellut tuota, että turha alkaa kovin pienelle selittämään ihan kaikkea. Jos lapsi joskus kysyy jonkun "miksi tuo setä on täti"-tyyppisen kysymyksen niin olen ajatellut vastata jotain tyylillä "muistathan, että on miehiä ja naisia, mutta jotkut miehet ajattelevat olevansa naisia ja haluavat myös näyttää naisilta". Isompana voi sitten miettiä tarkemmin sellaisia asioita.

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta olen käsittänyt kyseessä olevan kokemus eikä halu. Transihmiset kokevat olevansa eri sukupuolta kuin mitä sukupuolielinten mukaan olisivat.

 

[Pilkki24]

@Vargynja siksi laitoin tuon, että ajattelevat olevansa ja haluavat myös näyttää naisilta. Yleensä ihminen haluaa näyttää sellaiselta miksi itsensä tuntee.

 

[Perimeter]

Tää ketju sisältää ajatuksena ongelman, joka on perua kivikaudelta: tässä vanhempi haluaa lapsen olevan jotain, että vanhempi on tyytyväinen.

Yleensä kun vanhempi alkaa projisoimaan lapseensa jotain odotuksiaan, ollaan hyvin äkkiä terapiassa ja lapsi oppii vihaamaan vanhempaansa, kun lapsen oma tahto/halu/ominaisuudet (tapauksesta riippuen) ei tue sitä, mitä vanhempi haluaa lapsen olevan.

Mua on kasvatettu hoitamaan äitiä, tekemään hänen kotityönsä, maksamaan hänen laskunsa, antamaan rahani hänelle, tekemään kaikki mitä hän haluaa kyselemättä. Lopputuloksena on, että vihaan äitiäni, enkä halua lasteni olevan hänen kanssaan tekemisissä. Äiti suunnitteli minusta itselleen omaishoitajaa, kun koulut loppui, minulta ei kysytty. Sopii miettiä, miten paljon lapsi oppii vanhempaansa vihaamaan, kun vanhempi vaatii tietynlaista tietyn sukupuolen edustajaa eikä tilaa omalle identiteetille ole.

Että voiskohan se lapsi nyt vaan kasvaa ihan omaksi itsekseen eikä joksikin vanhemman etukäteen päättämäksi olennoksi?

 

[Pilkki24]

@Perimeter nyt siulla menee puurot ja vellit sekaisin. Lapsi on biologisesti jompaakumpaa sukupuolta syntyessään. Joko hän omaa isoja sukusoluja, jolloin sukupuoli on nainen tai vastaavasti pieniä mikäli sukupuoli on mies. Nimenomaan haluan lapseni tuntevan olonsa mukavaksi omassa sukupuolessaan ja tukea kasvua siihen.

En missään nimessä halua kasvattaa lastani sukupuolistereotypioihin, mutta en halua häivyttää lapseni biologista sukupuolta kasvatuksessa noiden aiemmin itse kohtaamieni ongelmien takia.

Mikäli myöhemmin ilmaantuisi lapsella mielensä kanssa vääristymiä suhteessa biologiseen sukupuoleensa niin niitä käsitellään sitten erikseen.

On eri asia tehdä liikunnallisesta lapsesta paikallaan pysyvää lukutoukkaa, jos hän ei sitä ole kuin tukea häntä liikunnan parissa. Yritän nyt löytää keinoja jälkimmäiseen maailmassa, jossa se tuntuu olevan tabu. Mikäli ymmärrät vertauskuvan.

 

[Meliora]

Meillä ei ole varsinaisesti vielä ajankohtainen asia, kun vauvavuodessa vielä ollaan menossa. Mutta oon hyvinkin samoilla linjoilla kuin @Pilkki24 tässä asiassa. Tärkeimpänä itse haluaisin lapsen tietävän, että (fyysinen) sukupuoli jota sattuu olemaan ei mitenkään määrää sitä, millainen persoona ihminen voi tai saa olla olla. Että jotenkin välittyisi, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on Itse en oo kaikissa asioissa ihan täysin tyypillinen sukupuoleni edustaja (kukapa nyt edes on, mutta kuitenkin... ) ja siitä on saanut elämässä välillä huonolla tavalla kuulla. Vastaavaa en haluaisi lapsen joutuvan kokemaan, vaan tosiaan että kokisi itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Tulee kyllä mieleen vielä yksi varmasti tärkeä asia lapsen kasvamisessa sukupuoleensa: oman isän esimerkki! Poikalapsi siis itsellä. Tästä ei onneksi tarvitse olla huolissaan, itsellä on niin ihana mies, ettei kovin pieleen voi mennä, jos hänestä lapsi mallia katsoo Luonnetta kuvailisin lyhyesti wc-paperimainoksen mukaan "vahva, mutta erittäin pehmeä" On siis todella lempeä ja kiltti, mutta myös jämäkkä ja henkisesti luja ihminen

 

[Kyfi7]

Mä en kyllä ikinä oo muuten mieltänyt et sukupuolineutraalikasvatus ois sitä et hävitetään sukupuoli kaikesta vaan nimenomaan sitä et ei stereotypisoida asioita lapselle niin et tytön pitää ottaa hoitajan/kodinhengettären rooli leikeissä ja oppia samalla naisen roolia tai et poikaa ei voi viedä balettitunnille, tietyt värit sopii tietylle jne. Tiukka roolitus ja asenteet niiden ympärillä on varmasti suurempi ongelma kuin liian häivytetty sukupuoli

Itselle kaikkein selkein esimerkki ja valaistus on rintaliivit, näistä jauhan aina omaan päähän oli jotenkin niin iskostunut se normi et naisen kuuluu käyttää rintaliivejä, piste. Sitten ahdisti kun en tykännyt sellaisista yhtään ja lopulta kun lopetin niiden käytön kun sain ihan fyysisiä tuntemuksia niiden inhottavuudesta niin tajusin et koko rintaliivien käyttö on vaan iskostunut normi et niin kuuluu naisen tehdä modernissa länsimaassa. En osannut ajatella yhtään sitä kautta et todnäk suurempi osa tarvii niitä esim oikeasti isompien rintojen takia, vaan ne oli mun mielessä tiukasti iskostettu sukupuolen normiksi ja siksi munkin piti yrittää niitä käyttää vaikka mitään tarvetta ei ole. Psyykkinen vapautuminen siitä lokerosta oli jopa suurempi kuin itse fyysinen käytön lopettamisesta.

 

[Pilkki24]

Mä en kyllä ikinä oo muuten mieltänyt et sukupuolineutraalikasvatus ois sitä et hävitetään sukupuoli kaikesta vaan nimenomaan sitä et ei stereotypisoida asioita lapselle niin et tytön pitää ottaa hoitajan/kodinhengettären rooli leikeissä ja oppia samalla naisen roolia tai et poikaa ei voi viedä balettitunnille, tietyt värit sopii tietylle jne. Tiukka roolitus ja asenteet niiden ympärillä on varmasti suurempi ongelma kuin liian häivytetty sukupuoli

Itselle kaikkein selkein esimerkki ja valaistus on rintaliivit, näistä jauhan aina omaan päähän oli jotenkin niin iskostunut se normi et naisen kuuluu käyttää rintaliivejä, piste. Sitten ahdisti kun en tykännyt sellaisista yhtään ja lopulta kun lopetin niiden käytön kun sain ihan fyysisiä tuntemuksia niiden inhottavuudesta niin tajusin et koko rintaliivien käyttö on vaan iskostunut normi et niin kuuluu naisen tehdä modernissa länsimaassa. En osannut ajatella yhtään sitä kautta et todnäk suurempi osa tarvii niitä esim oikeasti isompien rintojen takia, vaan ne oli mun mielessä tiukasti iskostettu sukupuolen normiksi ja siksi munkin piti yrittää niitä käyttää vaikka mitään tarvetta ei ole. Psyykkinen vapautuminen siitä lokerosta oli jopa suurempi kuin itse fyysinen käytön lopettamisesta.

Tuskin sillä alunperin on sitä tarkoitettu, mutta paljon näkee puheenvuoroja myös sen puolesta ettei olisi niin paljoa biologisia eroja sukupuolten välillä mitä on. Enkä siis nyt ota tähän yksilöllistä vaihtelua joissain asioissa vaan nyt nimenomaan esimerkiksi sitä, että tytöillä nyt vaan on lähtökohtaisesti (keskimäärin) heikompi fysiikka (joka vaikuttaa moneen osa-alueeseen elämässä mm urheilu, turvallisuus, uramahdollisuudet yms.) yms. Tai että naishormonit aiheuttavat sitä itkuherkkyyttä ja lääkkeet vaikuttavat eri tavalla eri sukupuolilla, on eri riskit erilaisille sairauksille, miten testosteroni vaikuttaa miesten kilpailu- ja seksuaaliviettiin verrattuna naisiin... Näitä käytännän asioita. Mitä kellekin tulee mieleen ja miten niitä omassa lapsen kasvatuksessaan huomioi eri ikäisillä lapsilla.

Stereotypiat on kyllä välillä raskaita. Toki niillä on tietynlainen paikkansa ja liittyvät vahvasti hengissäselviämisvaistoon, mutta toisinaan niitä saisi kyseenalaistaa siellä missä niillä ei ole virkaa. Miun oletetaan esimerkiksi näyttävän tietynlaiselta, koska työskentelen todella miesvaltaisella alalla. En ole kylläkään taipunut tähän vaan teen työni hyvin näyttäen siltä miltä haluan (meillä ei vaadita muutoin mitään tiettyä ulkonäköä kunhan käyttää työnantajan määräämiä vaatteita). Toki joudun aina murtamaan ennakkoluulot kahteen kertaan. Ensin sen sukupuoleni puolesta ja sitten sen puolesta etten ole iso ja lyhythiuksinen nainen, joka ei meikkaa. Toisaalta sitten taas tekemällä työni hyvin voin murtaa niitä stereotypioita ja ehkä seuraavien on ollut helpompi näyttää kyntensä, kun muurit ovat matalammat.

 

[problemsolved]

Ymmärrän pointin tälle ketjulle, mutta nuo mainitsemasi erot tyttöjen ja poikien kohdalla realisoituu vasta murrosiässä, eli n.10-13 vuotiaana tai vieläkin myöhemmin. Siihen asti tyttöjen ja poikien erot eivät ole ymmärtääkseni kovin suuria hormonaalisesti. Tarkoitan, siis noita esimerkkejä joita jaoit. Alle tuon ikäisenä ja vielä tuon ikäisenä lapset ovat ihan yhtä vahvoja, nopeita ja itkuherkkiä, erot näissä ovat enemmän yksilö, kuin sukupuolijaoittuneita. Joten siinä mielessä tuntuisi hassulta taaperolle selittää, että tytöt ovat itkuherkempiä. ( tästä en kyllä ole muutenkaan ihan varma, mutta faktaa ei ole, muuta kuin oma kokemuspohja). Jotenkin itsestä muutenki juuri noiden asioiden esille tuominen tuo itselle mieleen sen, että poika on parempi, koska on biologisesti kaikilla tavoin ylivertaisempi. En itse lähtisi painottamaan näitä. Tärkeämpää minusta olisi keskittyä lapsen omaan itsetuntoon. Vahvistaa sitä, että on hyvä, rakas ja tärkeä sellaisena kuin on. Saa itkeä jos itketyttää ja saa olla nopeampi kuin naapurin Jaska eikä sitä tarvi hävetä, jos tykkää leikkiä enemmän autoilla kuin nukeilla. Tämmöiset asiat lähtee enemmän henkilön itsetunnosta, kuin siitä, että täytyy painottaa poikien olevan parempia jossain kuin tyttöjen, koska testosteroni. Itselleni se olisi tarkoittanut, että älä edes yritä, et voi olla yhtä hyvä. Ja se taas ei pidä paikkaansa. Vielä teini-iässäkin pitkälle, tytöt voi pärjätä paremmin kuin pojat useassa asiassa (kun puhutaan fysiikasta). Jos jotain painoittaisin, niin vain sitä, että saa tehdä just sitä mistä tykkää ja mikä tuntuu omalta. Saa olla raju jos on raju tai herkkä jos on herkkä. Kaikille ollaan silti ystävällisiä ja kohteliaita. Näihin asioihin ei sukupuolella ole merkitystä.

 

[Pilkki24]

Aika pitkälti noissa sukupuolineutraaleissa urheilukisoissa on pojille mennyt suurin osa mitaleista. Ovatko sitten siellä jossain aivorakenteissa osa eroista keskimäärin paremman fysiikan muodostumisessa jo poikalapsille niin en tiedä. Ja vaikka ne alkaisivat olemaan ajankohtaisia vasta myöhemmin niin kyllä itse ajattelin lastani kasvattaa silloin murrosiässäkin.

Tuli vaan mieleen tässä, kun alkaa tosiaan taapero pikkuhiljaa kysellä kauheasti kaikkea ja itselle on tärkeää kasvattaa lapsi kuten olen yllä kertonut. En näe syytä kasvattaa lastani häivyttämällä sukupuoli, mutta en myöskään stereotypioihin nojaten.

Yhtä lailla pojat voivat kokea häpeää vaikka kilpailuvietistään tai aggressiotasoistaan, kun yhteiskunta yrittää häivyttää tai paheksua testosteronin vaikutuksia miehessä. Miehille keskimäärin on tärkeämpää purkaa energiaansa fyysisesti. Minusta on tärkeää ymmärtää miksi olemme tällaisia kuin olemme, jotta voimme hyväksyä itsemme ja vaikuttaa itseemme.

 

[problemsolved]

On tärkeää ymmärtää erot, mutta niitä eroavaisuuksia ei ole lapsena kovin paljon. En silloin vielä nostaisi niitä tikun nokkaan. Niitä voi avata sitten kun tulee ajankohtaiseksi. En osaa sanoa noista kilpailuiden tuloksista, kun en ole seurannut aihetta, mutuilen kuitenkin, että poikia viedään enemmän harrastamaan lajeja, joista on hyötyä tuommoisessa kisoissa. Joten se jo selittää eron.

Ja suurin osa näistä asioista on helpompi nuoren ymmärtää murrosiässä joten hyvä ettei kasvatus lopu silloin vielä. Mutta kyselit nimenomaan taaperolle sopivista asioista ja vastasin siihen. Eli hyvän itsetunnon kehittymisen tukeminen. Silloin lapsi voi kokea olevansa hyvä vaikka olisi "erilainen" tyttö, tau vaikka olisi stereotyyppinen tyttö. En itse ajatellut kertoa lapselle, että Pekka hyppää pitemmälle kuin hän, koska Pekka on poika ja pojat on automaattisesti parempia. Koska sehän tarkoittaa, ettei hän voi yltää Pekan tasolle tyttönä, ja poikana voisi olla parempi tai pojille asiat tulee helpommin. Tämmönen ajattelutapa voisi omasta mielestäni vaurioittaa lapsen näkemystä omasta biologisesta sukupuolestaan.

 

[Kyfi7]

Tuli yhtäkkiä muisto yhdestä pojan suusta kuullusta kommentista, kun pikkusisko, noin 8v, ja isoveli, noin 10v, nahisteli jotain trampoliinilla ja olikohan poika siinä niskan päällä ja joku sanoi et loppuu se homma niin tää lapsi tokaisi et mitäs sille voi et oon voimakkaampi ku oon poika. Siinä kohtaa mulla vähän muljahti sisällä et toivottavasti se lapsi ei sellasta asennetta kehitä liian pitkälle.

Palaan siis omaan kantaani faktojen tarjoamisesta, teinille voisi alkaa kertomaan hormoneista, sopii hyvin myös siihen seksuaalisuuden heräämisen kynnykselle, sitäkin kun hormonit selittävät.

 

[Pilkki24]

Tuli yhtäkkiä muisto yhdestä pojan suusta kuullusta kommentista, kun pikkusisko, noin 8v, ja isoveli, noin 10v, nahisteli jotain trampoliinilla ja olikohan poika siinä niskan päällä ja joku sanoi et loppuu se homma niin tää lapsi tokaisi et mitäs sille voi et oon voimakkaampi ku oon poika. Siinä kohtaa mulla vähän muljahti sisällä et toivottavasti se lapsi ei sellasta asennetta kehitä liian pitkälle.

Palaan siis omaan kantaani faktojen tarjoamisesta, teinille voisi alkaa kertomaan hormoneista, sopii hyvin myös siihen seksuaalisuuden heräämisen kynnykselle, sitäkin kun hormonit selittävät.

Kyllä meillä se pikkuveli aika nopeasti alkoi niitä paineja voittamaan, kun alkoi murrosikä lähestymään. Olin saanut viedä kuin litranmittaa kunnes eräänä päivänä sain kunnolla turpaani. Vähän kärjistetysti, mutta ei se kovin vanhana ollut, kun se fyysinen ero kääntyi hänen voitokseen. Meillä oli kuitenkin pari vuotta sitä ikäeroa vielä miun eduksi.
Tässä tapauksessa sitä ei varsinaisesti selitä edes toisen fyysisemmät harrastukset, kun minä olin aina ollut vilkkaampi ja menevämpi. Mutta tuossa siun kuvailemassa tilanteessa järkevä aikuinen olisi todennut, että siksi juuri sinun pitää oppia hallitsemaan itsesi eikä alistaa muita. Ja purkamaan se energia terveellä tavalla. Kuulostaa aika karulta, että lapsi ajattelee, että omia voimiaan pitää käyttää toisen alistamiseen vain koska voi.

Itsellä alkoivat hormonaaliset muutokset todella aikaisin. Kävin siis ihan tutkimuksissa sen takia ja samasta syystä miulle kerrottiin jo alle kouluikäisenä kuukautisista yms tarkemmin. Onneksi se hormonaalinen piikki jäi maltilliseksi. Mutta ei siitä asioiden kertomisesta etupeltoonkaan haittaa ollut!

Kuukautisia en ole kotona piilotellut. En kyllä ole sen tarkemmin noin pienelle höpissyt, mutta tulevaisuudessa varmasti enemmän.

@problemsolved : Miten täällä muut ovat käytännössä toteuttaneet tällaista kasvatustapaa eri ikäisten lasten kanssa?

Ihan yleisesti olen kiinnostunut miten muut ovat tukeneet lapsen kasvua omaan biologiseen sukupuoleensa. Nimenomaan haluan lapseni oppivan olemaan sinut oman sukupuolensa kanssa. Olisi minusta kuitenkin myös haitallista väittää, että nainen voi tulla maailmanmestariksi pituushypyssä miesten sarjassa. Todennäköisyys sille on kuitenkin käytännössä olematon. Siksi on olemassa erikseen naisten sarjat missä voi kilpailla vertaisiaan vastaan. Ihan yhtä lailla olisi minusta haitallista väittää pojalle, että hän voi tulla raskaaksi joku päivä.

Tuosta itsetunnon tukemisesta olen siun kanssa kyllä täysin samaa mieltä. Ehkä meidän näkemykset hyvän itsetunnon rakennuspalikoista vain ovat vähän erilaiset?


Ja voi olla, että toisissa piireissä on eri ongelmat. Itse ehkä kuitenkin elän täällä pk-seudun kuplassa missä katsotaan välillä pahasti jo siitä, jos sanoo jotain lasta tytöksi tai pojaksi. Eli ympäristössä haluttaisiin häivyttää sitä biologista sukupuolta, jolloin on alkanut itse miettimään miten tukee sitä lapsen kasvua sukupuoleensa sellaisessa ympäristössä. Toki joku ei koe ongelmaksi sitä, mutta aiemmin mainituista syistä haluan itse kasvattaa lapseni häivyttämättä sukupuoltaan ja nimenomaan olemaan sinut sen kanssa ja nauttimaan niistä hyvistä jutuista mitä se tuo tullessaan.

 

[problemsolved]

Asun myös pk-seudulla. Lapsi varmaan harvemmin ajattelee tulevansa maailmanmestariksi eri sukupuolten sarjoissa ja kuten itsekin mainitsit pikkuveljestä tuli vahvempi murrosiän kynnyksellä. En koe, että minun on tarvinnut ketään lasta erikseen tukea omaan biologiseen sukupuoleensa. Tottakai lapselle voi sanoa, jos hän kysyy miksi naisilla ja miehillä on omat sarjansa, että naisilla ja miehillä on eri vahvuuksia aikuisena. Että kropasta tapahtuu sitten isompana asioita, jotka joskus voi tehdä miehestä ja naisesta eri tavalla taitavia ja tämän vuoksi myös osa miehistä on vahvempia kuin naiset. Tämän lisäksi vaaditaan kovaa työtä, että tulee jossain asiasa taitavaksi. Ja jos itselle on tärkeää painottaa biologisen sukupuolen tärkeyttä elämässä voi painottaa myös sitä, että vain naiset tulevat raskaaksi ja synnyttävät. Itselle ei ole tärkeä painottaa tätä. Jos itsensä mieheksi kokevat biologinen nainen saa lapsen ja haluaa kutsua itseään isäksi ja mieheksi, ei se ole keneltäkään pois. Toki en pienelle lapsella alkaisi näin monimutkaista asiaa avaamaan vaan sanoisin yksinkertaisesti, mikä on naisen ja miehen rooli lapsen tekemisessä ja molemmat ovat tärkeitä siinä, mutta lapsi kasvaa naisen vatsassa. Minusta ei tarvitse myöskään piilotella sitä, että on transihmisiä. Ei lapsesta tule trans vain sen takia, että myönnetään, että maailmassa on transihmisiä ja synnyttäviä miehiä. Ymmärrän pelon ja huolen asian ympärillä, kunhan ei lähde mopo kuulumaan myöskään toiseen suuntaan voin myöntää , että toivon lapseni olevan tyytyväinen sukupuolestaan ja kokevan sen omakseen. Elämä on niin paljon yksinkertaisempaa silloin.