Meillä on nykyään sellainen systeemi, että ilmoitan nelivuotiaalle olevamme lähdössä ja laitan hänen vaatteensa lattialle valmiiksi. Jos vaatteet ovat lattialla vielä siinä vaiheessa, kun vauva on vaunuissa ja minulla vaatteet päällä, kerään nelivuotiaan vaatteet lattialta vaunujen alakoriin ja kävelen ovesta rappuun. Kun ovi kolahtaa perässäni kiinni, havahtuu nelivuotias siihen, ettei enää voi vetkutella ja tulee takomaan ovea. Rapussa nelivuotias pukee sillä välin kun kannan vauvan ja vaunut portaita alas, joskus sukkia ja saappaita puetaan vielä ulko-ovellakin. Kerran lapsi taisi nollakelissä todeta, ettei aio pukea, mutta ilmeisesti maa tuntui jalkoihin liian kylmältä, ja lapsi muutti mielensä ja puki sittenkin. Olen kyllästynyt naputtamaan ja rähjäämään pukemisesta ja sen heikosta etenemisestä joka ainoa uloslähtökerta, joten enää en naputa, minun puolestani saa lähteä ulos ilman vaatteita, jos ei pukeminen kiinnosta. Pukea lapsi kyllä osaa, mutta vetkuttelisi maailman tappiin asti jos vain voisi.