Aiarana
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Nuo ovat hankalia tilanteita... Tiedän perheen, jossa vauvan syntymän jälkeen mies linnottautui entistä enemmän tietokoneelle ja autoja remppaamaan ja milloin mitäkin pihan laittoa tai muuta vauvaa tärkeämpää löytyi. Tätä kesti noin puoli vuotta, jonka jälkeen mies alkoi enemmän kiinnostumaan vauvasta ja nyt hoitaa taaperoa mieluummin yksistäänkin. Miehille pienen vauvan hoito voi olla hyvin vieraannuttavaa ja vasta isompaa on mukavampi hoitaa, koska isommat lapset osaavat jotenkin kommunikoida.
Toisaalta itsekin olen ollut aikoinaan monta vuotta pahasti addiktoitunut pelaamiseen... Se on addiktio siinä missä alkoholi tai vaikka karkki. Se vie kaiken ajan ja ajatukset, koko ajan on pakko käydä tarkistamassa pelin tilanne sun muuta. Minulla mikään muu ei auttanut kuin poistaa peli. Pari kertaa olen pelin uudestaan aloittanut ja huomannut, että pelaan ilman kontrollia, kaikki muu jää tekemättä kun peliä ei voi jättää kesken (vaikka voisihan sen). En siis asenna kyseistä peliä enää ikinä, "tippakin on liikaa". Kerron tämän siksi, että olisi ehkä vähän ymmärrystä addiktioon.
Saatko Johkuliini avattua rauhallisen keskusteluyhteyden miehesi kanssa? Jos se ei kahdestaan onnistu, niin olisikohan esimerkiksi seurakunnan parisuhdeterapiasta apua? Siellä saisi ehkä puolueetonta keskustelunaloittajaa avaamaan solmuja.
Toisaalta itsekin olen ollut aikoinaan monta vuotta pahasti addiktoitunut pelaamiseen... Se on addiktio siinä missä alkoholi tai vaikka karkki. Se vie kaiken ajan ja ajatukset, koko ajan on pakko käydä tarkistamassa pelin tilanne sun muuta. Minulla mikään muu ei auttanut kuin poistaa peli. Pari kertaa olen pelin uudestaan aloittanut ja huomannut, että pelaan ilman kontrollia, kaikki muu jää tekemättä kun peliä ei voi jättää kesken (vaikka voisihan sen). En siis asenna kyseistä peliä enää ikinä, "tippakin on liikaa". Kerron tämän siksi, että olisi ehkä vähän ymmärrystä addiktioon.
Saatko Johkuliini avattua rauhallisen keskusteluyhteyden miehesi kanssa? Jos se ei kahdestaan onnistu, niin olisikohan esimerkiksi seurakunnan parisuhdeterapiasta apua? Siellä saisi ehkä puolueetonta keskustelunaloittajaa avaamaan solmuja.