Lapsen isä.. Välillä v***ttaa..

Nassukka :
Niin siis ainahan jos tuntuu siltä että mies ei tarpeeksi osallistu,
Uskalla taikka osaa osallistua lapsen hoitoon.. tai vain viitsi voi hakea apua esim oman kunnan perheneuvolasta omaan jaksamiseen. Ja jos oikeasti mies ei herää tilanteeseen niin käydä yhdessä jossain keskustelemassa asiasta.

Tässä vuosien aikana nähnyt liian monen tuttavan eroavan juurikin tämän takia,
Mies uus avuton, lapsen kanssa peukalo keskellä kämmentä.

En mitään pahaa tarkoittanut.

Olen itse näänyt juuri yksin lapseni ja tulevan lapseni kanssa.
Tosin aivan eri syystä. Kun mies oli kotona hoiti aina perhettä, samoin kuin minä..
Mutta kun ei ollut kotkona, ei todellakaan ollut kotona, Ei läsnä ei meidän elämässä mitenkään..
Eli täysin omaa kaksois elämäänsä. Oli retkahtanut..

Koitan teitä tsempata, selvittäkää asiat ennen kuin on liian myöhäistä ja kuplat ovat liian isoja.
 
Mun mies tunsi itsensä aseettomaksi vauvan kanssa, koska ei voinut työntää tissiä suuhun tarvittaessa ja poika oli vielä tosi itkuinen vauva, tarvitsi usein tissiä ja äidin syli lohdutti parhaiten. Nykyään kun poika on jo vuoden vanha, mies oli juuri kuusi viikkoa isyyslomalla ja tälläkin viikolla pari päivää kotona sairaan lapsen kanssa. Asiat voi siis muuttua :)
 
Ei mulla oo ongelmana miehen kotihommien eli puiden teko,lamppujen vaihto ja muuta "miehen" hommat =) Ainoa tuo lapsenhoito.. Tuo ukko jos alkaa tiskaamaan 10 astiaa niin se tiskaa niitä vielä illallaki nii oon suosiolla unohtanu siihen sen avun pyytämisen :D Tänään ollu taas loistopäivä isillä ja tyttärellä ku isillä on vapaapäivä =) Lukeekohan se salaa tätä foorumia ku tuntuu että muutoksia tulee ihan solkenaan :D Eilen illalla oli taas hankalaa kun mulla oli suihkussa käyminen (2minuuttia) niin kumpiki täällä kitisi ja huusi :D Mies ku huomas sen että mua nauratti ku kummatki täällä kitisee nii seki alko nauramaan ja vedettiin se sitten huumoriksi =)
 
Mulla ei mies oo voinu pitää isyyslomaa töidensä takia, mutta nyt talven tullen työt loppuu, jos ei siis satu löytämään mistään, niin saa ihan urakalla viettää isyyslomaa :D Mulla on kans tuttavapiirissä monet eronnu lapsen syntymän jälkeen myös juurikin tuon takia ku mies ei oo kiinnostunu mistään.. Sisareni entisen miehen kiinnostuksen kohde oli tietokone, vaikka heille syntyi 2 ihanaa lasta, tietokone vei sitten voiton ja sisareni menetti hermonsa ja muutti lasten kanssa erilleen. Tänäkin päivänä tämä mies viettää eniten aikaa tietokoneella pelaillen. '
Mullahan olis tosi hankala synnytys ja monta kuukautta meni että toivuin siitä, niin seksielämä jäi meillä pakkasen puolelle ihan just niiden kipujen ja muiden takia :/ Lapsi nyt puolen vuoden ja alkaa pikkuhiljaa "halut palautumaan", mutta silti tuntuu että entiseen ei enää päästä =( Niin seksielämän kuin parisuhteenkin kannalta.. Pelottaa että meillä kummallakin pikkuhiljaa alkaa tunteet kuolemaan, ja oon tässä pohtinu että seuraavan saunareissun aikana voisin ottaa sen puheeksi ja vaikka köytän sen niihin lauteisiin jos ei muu auta :D Sori oikeesti ku mulla tulee näin sekavia kirjotuksia :) En oo tottunu kirjottamaan "tunteita ja ajatuksia" mihinkään vaan olen aina pitänyt ne päässä, vaan nyt tuntui että alkaa pää sekoamaan niin oli pakko alkaa purkamaan jo vähän tätä sisältöä =)
 
Kyl mä luulen, et sen seksielämän saa palautumaan sit kun siihen jää jossain kohtaa aikaa ja viitsii nähdä vähän aikaa. Mut silloin, jos molemmat ovat väsyneitä lapsen hoidosta tai töiden teosta ja hermot vähän kireällä kuten nyt tuossa tilanteessa hyvinkin saattaa olla niin se huvitus ei kyllä varmaan ole monellakaan huipussaan. Täytyy vaan luottaa siihen parisuhteeseen, että ne mitkä asiat siitä aikaisemminkin tekivät hyvän, löytyvät sieltä sitten kun pahin on ohi. Itelläkin ollut hyvin paljon samoja ongelmia ja ajatuksia kuin sulla just tuosta lapsen hoitovastuun jakautumisesta, siitä aiheuruneesta katkeruudesta ja edelleen halujen laskusta. Asiat ovat nyt vuoden jälkeen alkaneet helpottaa, kun itsekin oon palannut kouluun ja saanut muuta ajateltavaa, mut on vielä matkaa ennen kuin meidän perheessä saavutetaan joku tasapaino. Ei sitä turhaan sanota, et kaks ensimmäistä vauvavuotta todella koettelee parisuhdetta eikä sais erota ennen kuin kaks vuotta tulee täyteen, et näkee jos ne asiat vaikka siitä asettuisivatkin. Tsemppiä jatkoon!
 
Onneksi täältä on saanut hieman vertaistukea ja rohkaistuin puhumaan vihdoin ja viimein miehelleni, että haluan hänen osallistuvan enemmän lapsen hoitoon. Mies myönsi, että on ollut hieman epävama lapsen hoidon suhteen, koska onhan tämä meidän kummankin ensimmäinen lapsi. On ollut nyt parina päivänä enemmän mukana meidän perhe-elämässä. Miehen kehuminen oli loistava ehdotus! ainakin oma ukkoni on saanut enemmän varmuutta, kun olen kehunut häntä kuinka hän pitää tyttöämme sylissään ja sai hänet jopa nukahtamaan! kyllä tämä tästä. Ensi keväänä menemme ensimmäistä kertaa koko parisuhteemme aikana lomailemaan lappiin ja typy tietysti mukaan. :thumleftJaksamisia muillekkin "ukkojensa" kanssa :hug013
 
Ihana kuulla että se puhuminen auttaa.. :)
Ja jos tuntuu et on vaikea puhua toiselle niin ottakaa vaikka kirjottaminen käyttöön.

Niin meillä mennään nyt..
 
Joo meillä on ollut jo jonkun aikaa tuo kirjottaminen käytössä.. Ainoa tapa millä saa joitain asioita selvitettyä =) Nyt kävi niinkin ihmeellinen juttu MIES EHDOTTI ETTÄ HALUANKO ENSI VIIKONLOPPUNA VAPAAILLAN! :O Piti melkein kokeilla otsaa että onko sillä kuumetta :D Mä itse sitte ehdotin että voisin pitää vapaapäivän, koska mulla on jäänyt tuo bilettäminen jo kauan aikaa sitten unholaan, koska ei oikein enää kiinnosta alkoholi =) Ennen lasta kävin viihteellä ehkä kerran 3 kuukauden aikana. En oo oikein krapulaihmisiä koska pelkään omaa varjoakin sillon ku on krapula :D ja oon sänkypotilaana sen päivän :D Paljon mukavampaa viettää vapaata vaikka shoppaillessa (sitä teen todella harvoin koska rahat menee täkeämpiin =) edellisessä asunnossa oli hometta niin aikalailla kaikki huonekalut meni uusiksi) ja kippiksiä kierrellessä =) Ja ystävien kans kahvitellessa, jos niitä sattuu mun seura kiinnostamaan..
Saa nähä mitä siitä mun vapaasta tulee, että kuinka nopeaa tulee puhelinsoitto että "en pärjää tämän tytön kanssa,koska se vaan huutaa" tjn.. Tuo lapsi on niin minussa kiinni. Toisaalta jotenkin ihana tunne, kun joku tarvitsee mua niin paljon, mutta toisaalta tympeää koska mulla on sitä hankalampi jättää se hoitoon =( Heti ku silmä minusta välttää, alkaa hillitön kitinä ja se yltyy sekunnin sadasosassa kunnon itkuun.. Tuo vaihehan vissiin kuuluu vauvan kehitykseen. Kai :D
Ainiin! Meillä tyttö on oppinu "aiiin" , se on niin ihana ku sen ottaa syliin ja se painaa pään rintaa vasten ja sanoo aaaaaaaa :) :Heartred Ja hypistelee pikku sormilla paitaa.. Äitiys on kyllä parasta :Heartred
 
Täällä tyttö repii äitiä hiuksista aina, kun sattuu käsien ulottuville osumaan :D päästelee jo hieman naurun alkuakin ilmoille
Heart_red.jpg
:love7
 
Mulla silmälasit ottanut muutaman kerran kunnolla osumaa ku tytöllä joku pakkomielle niitä repiä :D ja hiuksetki on saanu osansa :) Meillä tyttö alkoi yks päivä kikattamaan hikan takia :) Niinku äitivainaa tapas sanoa : On makia penikka :Heartred =) Nyt neiti nukkuu äipän vieressä sängyllä ja piereskelee :Heartred :)
 
Mua vituttaa kun mies valittaa että on niin tylsää teeveestä ei tuu mitään.. hän on töissä käy salilla 3 kertaa viikossa ja on tylsää?? Mä olen työtön, vailla ystäviä tai muutakaan sosiaalista elämää, niin mulla vasta tylsää on!! Äijjä makaa sohvalla ja tekee ristikoita, minä pelaan puhelimella. Voi jeesus saatana!!!!
 
Itsellä on mies, joka kyllä keskustelee ja lapsi vasta tuloillaan. Pidän itsestäänselvänä, että mies tulee osallistumaan vauvan hoitoon.
Kaveripariskunnalla mies joutui vauvan hoitovastuuseen heti kotiutuksen jälkeen, koska ystäväni sai hankalan tulehduksen ja oli petipotilaana kotona. Mies oppi nopeasti vauvan käsittelyn.

Usein pahinta kai on se epävarmuus ja me naiset osataan joskus olla aikamoisia tietäjiä ja arvostelijoita. Aion tietoisesti yrittää pitää suuni kiinni tai yrittää kannustaa ja opastaa positiivisesti, jos toinen ei uskalla. Ja aion katsella vähän muuallekin kuin vauvaa miehen sylissä, ettei tule oloa että arvostelisin toista. Jos molemma ovat alussa yhtä "hukassa", niin voi yhdessä miettiä, mitä tehdä. Aika näyttää, kuinka meille sitten käy.

Joskus kyvyttömyys toimia lapsen itkutilanteessa voi johtua myös siitä, että kun on itse ollut vauva, ei ole saanut tarvita läheisyyttä, jolla olisi oppinut rauhoittumaan. Voi tuntua, ettei ole keinoja, ei osaa. Toisaalta, onhan se aina helpompaa laittaa itkevä lapsi sen toisen vanhemman syliin, varsinkin jos lapsi siitä rauhoittuu nopeastikin.

Huumori on hyvä keino, kiva kun sekin oli tuolla jo mainittu. Onneksi oma mies osaa nauraa itselleen, ja huumorin kautta on hyvä lähteä lähestymään hankalia tilanteita, jos itse vaan jaksaa (sitten kun ei jaksa, ei varmaan ole resursseja nähdä asian huvittavia puolia). Toinenkin näkee, ettei kaikki nyt niin vakavaa ole. Osa ei sitten osaa nauraa itselleen, vaan suuttuu (kyllä toisen saa suuttumaan jos nauraa ivallisesti tm., mutta sitä en nyt tarkoita).
 
Kaalimaankakara sanoi:
Mua vituttaa kun mies valittaa että on niin tylsää teeveestä ei tuu mitään.. hän on töissä käy salilla 3 kertaa viikossa ja on tylsää?? Mä olen työtön, vailla ystäviä tai muutakaan sosiaalista elämää, niin mulla vasta tylsää on!! Äijjä makaa sohvalla ja tekee ristikoita, minä pelaan puhelimella. Voi jeesus saatana!!!!
Click to expand...

Hmm, miksi et keksi itsellesi mitään tekemistä? :eek: Aina voi valittaa, että on tylsää, mut sille asialle voi myös itse tehdä jotain ettei olis niin tylsää. :thumright
 
Mäki nyt pitkästä aikaa kirjottelen kuulumisia tänne ku tylleröinen nukkuu =) On muuten hankala saaha nukkumaan tuo tyttö nykyään, todennäköisesti johtuu siitä että on nyt viimeaikoina oppinut niin paljon uutta että ei malta nukahtaa =) kohta 7kk ja pyörimällä liikkuu jo useita metrejä ja välillä konttausasentoonkin menee, on tämä vauva-arki niin jännää koska en ole ennen kokenut tällaista ja niin upeaa ku minä, joka ei ikinä ajatellut hankkivansa lapsia nyt teinki tuollaisen pikkuisen tytöntyllerön, (ajattelin olevani ikuisesti villi ja vapaa :D ) oon miettiny että mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi jos en olis ikinä kokenut äitiyttä :) Viimeaikoina paljonki miettiny sitä että tämähän se just puuttui mun elämästä, ihan parasta :Heartred Mahtava aamuisin herätä, kun pinnasängyn pinnojen välistä pienet varpaat tai sormet alkaa mua tökkimään ja ku otan tytön syliin se painaa päänsä mun rintaa vasten ja teke "aaaaiiiii" ja hypistelee mun paitaa..

Tästähän EI huomaa että meillä on alkanut menemään paremmin kotona miehen kanssa :D Saatiin ihan kunnolla poristua, ja se selvisi että mies oli niin kauhean epävarma ja pelkäsi ettei pärjää lapsen kanssa.. Nyt meillä on tapahtunut ihan täyskäännös ja mä oon ollu ihan häkeltyny koska mies on ollut niin omatoiminen ja ollut tytön kanssa niin paljon :) Ja nyt mies saa jopa kiukkuisenakin tytön rauhoittumaan, mikä on mullaki vaikeaa :) :Heartred

Mä oon tilannut itselleni jo kahvakuulan ja pakko oli tilata se selätinki samalla :D Pakettia odotellessa ja kunnonkohottamista aloitellessa! jospa mä saisin itseni edes jotenkin "kuntoon", ainakin niin että olis itellä mukava olla omassa vartalossa =) Mä en edes unelmoi bikinivartalosta koska tiedän etten semmosta tuu kovin helpolla saamaan, koska koko ikäni olen ollut hieman ylipainoinen, nyt on kyllä herkuttelut sun muut lähteny lapasesta ja en uskalla puntarille mennäkkää :D näyttäs varmaan että "mee läski pois mun päältä, error error" :D

Niin ja kohta on joulu :Heartred ooooiiiii!! mulla on niin paljon joulumieltä että jaan teillekkin sylilliset sitä etukäteen =) Ensimmäinen joulu oman lapsen kanssa, 3 joulu miehen kanssa, paitsi että nyt kaikki muuttuu =) ennen ei hankittu kuin kinkku, jos sitäkään :D nyt ollaan jo katottu kuusiki valmiiksi =) Ihanaa :Heartred
 
luin tuon alkuperäisen mutten näitä muita nyt ehtinyt. ja juuri siksi kun kirjotankin: olen paljon yksin kotona lasten kanssa! mies in yrittäjä ja on "aina" poissa kotoa. ja jos joskus on niin passiivisempaa saa hakea. helpompi antaa mun tehdä ilmeisesti.
 
Aloin myös itsekkin kunnon kohottamiseen. Aamuisin otan kotona pilates-treenit ja tytsy katselee vieressä mamin kärsimystä. On ihanaa, että tyttö on niin rauhallinen eikä itke paljoa, niin saan rauhassa tehtyä tunnin aamutreenit. Sen jälkeen tyttö aina nukahtaa tyytyväisenä ja varmaan näkee unta äidistään, joka pomppii pallona edestakaisin :D Nassukka87 meillä myös kolmas joulu miehen kanssa ja ensimmäinen lapsen kanssa. Tosin tänä jouluna ei tule kuusta, mutta kinkku sentään tulee :grin meän tytsy oppinut jo nauramaan ja ihmettelee kovasti ympäristöä. Päivällä makoilee lattialla ja katselee, kun hääräilen keittiössä. :angel5
 
Mun mies RAKASTAA yli kaiken tietokonettaan. Se olis mieluiten tietokoneellaan koko valveillaoloajan. On se nyt yrittäny skarppaa, ettei ois niin paljon koneella pelaamassa, mutta kyllä se silti siel istuu ihan riittävästi. Mä nään jo nykyään punasta kun se edes kävelee koneelle .
 
Muokattu viimeksi:
Mä voin Johkuliini niin samaistua suhun.. Tuolla mun ukolla ei oo tietokone vaan se on tämä perkeleen älypuhelin ja telkkari! Meillä ei tähän päiväänkään mennessä oo tilanne paljoa helpottanu, oon aloittanu kuntosalikäynnit ja mä joudun kerjäämällä kerjäämään mieheltä että saanko mennä ja yleensä joudunki perumaan ku telkkarista alkaa se ja se ja en saa tuon lapsen kans sitä katsottua.. Mrr.. Sitte kun pyydän jotain tekemään tai olemaan tytön kanssa sen aikaa että laitan pyykit kuivumaan tai haluaisin rauhassa siivota, mies saattaa hermostua että ku mä JUST kirjotan tärkeää viestiä FACEBOOKISSA, tai että mä olin just ite lähössä ulos.. Mä oon jo tavallaan luovuttanut ja "alistunu" kohtaloon, eli siihen että mieheltä ei apua heru kuin harvoin.. Likka on nyt reilun vuoden ja mies on tasan 2 kertaa jäänyt illaksi ton tirppanan kanssa että mä pääsen hengähtämään ystävien kanssa, tai niiden jotka ei ole mua hylännyt.. Oon ehdottanut että oltaisko joku päivä kokonaan ilman puhelimia ja telkkaria, vastausta en saa koska kaikki keskittyminen on siinä puhelimessa tai telkkarissa.. Sori sekava teksti :D
 
Ei herranjestas, mä en tollasta meininkiä kattelis päivääkään! Jos on mun vuoro mennä salille niin mähän meen ja jätän lapset miehelle. Yhdessä me on lapset hankittu ja yhdessä hoidetaan. Molemmilla vanhemmilla on oltava omaa aikaa, pitäkää siitä kiinni! Joku telkkariohjelma ei todellakaan ole mikään syy olla hoitamatta lasta, nykyään ohjelmat voi tallentaa ja katsoa myöhemmin.
 
Takaisin
Top