Mielenkiintoisia näkökulmia asiaan ja nyt annan päivähoidon työntekijänä oman näkökantani. Akidi on aivan oikeassa tuossa asiassa, että lapset joiden vanhemmat ovat äitiyslomalla, vievät hoitopaikat niiltä jotka sitä "oikeasti" tarvitsee, tämä komentti ilman syyttävää sormea ketään kohtaan, se on vain totuus!
Riippuu täysin lapsesta ja iästä miten lapsi ottaa hoitoon tulemisen kun äiti ja vauva jäävät kotiin. Jos nyt mietin vaikka vuoden taaksepäin työtäni, niin meillä on ollut n. 10 lasta joiden äidit on vauvan kanssa kotona ja vanhemmat lapset hoidossa, joko 11pv/kk ja osapäiväsinä kaikki. He ovat aloittaneet hoidon jo ennen äidin äitiyslomaa, joten paikkana päiväkoti oli tuttu.
MUTTA! En voi sanoa, ettei yksikään lapsi olisi oireillut. Aivan jokainen lapsi on reagoinut jollain tavalla elämän muutokseen. Se on iso juttu myös lapselle, varsinkin esikoiselle kun se hänen huomionsa pitääkin nyt jakaa nyytin kanssa, joka on joka hetki kiinni äidissä, hänen äidissään! Jos lapsi joutuu olemaan omasta äidistään mustasukkainen päiväkodissa olon ajan, eli siis pelätä menettävänsä oman äitinsä, niin en tiedä onko sekään niin hyvä vaihtoehto.
Esimerkkejä lasten reaktioista: hoitoon tuleminen on vaikeaa, itkettää ja suututtaa ja lapsi oikeasti "revitään" irti äidistä, hiljentyminen ja kuoreensa vetäytyminen, iloton lapsi, villiintyminen, uhmaaminen, hoitokavereiden satuttaminen ja kiusaaminen... nämä ovat vain osa sitä.Nämä kaikki oireilut ainakin minun yskikössäni tuodaan myös vanhemmille tiedoksi.
Kuten MamaDoodles tuolla sanoikin, päiväkodin ryhmät ova yli 20 lapsen ryhmiä suurimmassa osassa ja välttämättä lapsi ei saa sitä läsnäoloa ja huomiota aikuiselta, mitä hän tarvitsisi.
Päiväkodissa lapsi saa kyllä sosiaalisia virikkeitä, mutta se, hyötyykö lapsi siitä juuri sillä hetkellä mitään, on toinen juttu!
Mutta sitten on se kolikon kääntöpuoli, eli lapset jotka tulevat edelleen mielellään hoitoon ja saavat kavereiden kanssa leikkimisestä kaiken irti :) Nauttivat joka hetkestä päivähoidossa ja "kotiarjesta" irtautumisesta. Ja nämä lapset ovat järjestäin n. 5-vuotiaita. Sen ikäinen kaipaa jo omaa tilaa leikkiä ja kavereita joiden kanssa jakaa asioita.
Päiväkoti ei ole lapselle vain pelkkää leikkiä vaan lisäksi kehitystä omatoimisuuteen ja elämään mutta myös ihan täyspäiväistä työtä ja rankkaa sellaista. Ei vanhemmista erossa olo ole lapselle helppoa. Yli kolmivuotiaiden ryhmissä aletaan jo vaatia omatoimisuutta arjen perusasioissa, pukemiset, syömiset, vessassa käynnit yms. Iältään lapset ovat niihin oppimiskykyisiä mutta ajatelleen myös sitä että aikuisia on ryhmässä n. 3 kpl, ei aika riitä kaikkien pukemiseen ja syöttämiseen.
Riippuen lapsesta (HUOM!) 3-vuotias tai sen alle, ei osaa kaivata kavereita rinnalleen leikkimään vaan pääsääntöinen vuorovaikutus jota sen ikäinen oikeasti kaipaa tulee vanhemmalta.(Yleisesti ottaen)
Me ammatissa olevat, emme leimaa vanhempia, siitä miksi lapsi tuodaan hoitoon. Mikä se syy sitten onkin, se on jokaisen oma. Jokainen lapsi on meille silti täysin tasavertainen ja yhteistyötä vanhempien kanssa on mukava tehdä. Ja päiväkodin henkilökunnalle kannattaa olla rehellinen siitä, missä kotona mennään. Jos on vaikeaa, väsynyt, ihan mitä vain. Tällaiset asiat yleensä voi olla selitys moneen asiaan sen vanhemman lapsen kohdalla ja meidän työtä ei ole tuomita vaan auttaa ja löytää ratkaisuja tilanteisiin yhdessä vanhempien kanssa.
Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan lapsen paikka olisi kotona vanhempien luona, jos siihen vain suinkin olisi mahdollisuus. Valitettavasti valtion antamat resurssit tähän ovat kovin kovin heppoiset..
Toivottavasti tuli kantaa eri näkökulmasta ja kannan ottoni pointti oli kertoa päiväkodin arjesta totuuksia eikä syytellä ketään mistään!
M
h/pvä (4xvuodessa 7,5h jonka takia vaaditaan kokopäivät) ja päiviä yleensä vain 11-12.