Laittaisinko vanhemman lapsen päiväkotiin äitiysloman ajaksi?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Itse hain jo muutama viikko sitten osa-aikaista päivähoitopaikkaa esikoiselle ensi syksyksi.. Eli jos saamme paikan, olisi esikoinen silloin juuri täyttänyt 3 vuotta, ja hoidossa 2-3 päivää viikossa. Vauva olisi tuolloin noin 4kk. Tuohon asti oltaisiin kaikki kotona.
Onneksi siinä on kesä välissä, pääsee ulos ja puistoilemaan. :)
 
En ikinä laittaisi, kyllä se vaan kaikkien etu on että lapset saavat kasvaa kotona yhdessä äitin/isän kanssa. Jos tahdot vanhemmalle lapselle leikkikavereita tms toimintaa niin seurakunnan kerhot ovat keksitty (kaikenlisäksi ilmaisia.) Itse kävin perhekerhossa 3vk tyttäremme ja 2v poikamme kanssa niin kauan kuin jouduin palaamaan töihin. Sielä saa äitikin muuta tekemistä kuin kotiyöt ja kaikki "epänormaalit" asiat arjessa tajuaa normaaleiksi :) yli 3vuotiaalla on itsenäiset kerhot myös :)
 

Enni kirjoitti:
En ikinä laittaisi, kyllä se vaan kaikkien etu on että lapset saavat kasvaa kotona yhdessä äitin/isän kanssa. Jos tahdot vanhemmalle lapselle leikkikavereita tms toimintaa niin seurakunnan kerhot ovat keksitty (kaikenlisäksi ilmaisia.) Itse kävin perhekerhossa 3vk tyttäremme ja 2v poikamme kanssa niin kauan kuin jouduin palaamaan töihin. Sielä saa äitikin muuta tekemistä kuin kotiyöt ja kaikki "epänormaalit" asiat arjessa tajuaa normaaleiksi :) yli 3vuotiaalla on itsenäiset kerhot myös :)

Hei, tässä taas huomaa, kuinka ei osata edes ottaa huomioon mahdollisuutta, kuinka erilaista jollakin toisella perheellä on. Kerropa mulle, miten koliikkivauvan kanssa lähdetään perhekerhoon? 

 
Niin se on alyttoman helppo kertoa muille miten pitais jaksaa itse hoitaa lapsiaan jos niita tekee. Teille joilla on ollut ruusunpunainen vauva-aika palleroidenne kanssa ja syyllistatte muita kommenteillanne (siis tama ketju on kokemuksia varten ei syyllistamista) suosittelen tutustumaan muiden vauva-arkeen. Aloittaa voi vaikka refluksilapset.fi sivulta jossa on kokemuksia refluksi lasten vanhempien arjesta. Siina jaa puistot ja virikkeet vahiin hyva kun jaksaa selviytya paivasta toiseen. Meidan perheella on omaa kokemusta raskaasta vauva-ajasta ja voin sanoa etta en haluaisi samaa kenellekaan mutta muutamalle taman ketjun kommentoijalle vois olla opettavainen kokemus kokea esim. refluksi arkea pari kuukautta... 
 
Jos kyse on alle eskari-ikäisestä lapsesta, mä en laittaisi esikoista päiväkotiin. Ellei tilanne esim äidin vakavan masennuksen, tms takia sitä vaadi, mutta ne on aina erityistilanteita.

Meillä esikoinen oli jo päiväkodissa ja viihtyi hyvin, kun kakkonen syntyi (oli silloin 2v3kk). Ajateltiin ensin, että jatkaa päiväkodissa kolme päivää viikossa ja näin tehtiinkin pari kuukautta. Sitten musta itsestä alkoi tuntua pahalta viedä yhdä lasta pois kotoa, kun olen kuitenkin kotona toisen kanssa. Esikoinen jäi aina päiväkotiin mielellään, mutta oli onnensa kukkuloilla, kun sai jäädä kotiin! Mamma ja lapsikavereita löytyi onneksi lähistöltä sen verran, että en sitten viitsinyt edes kerhoon laittaa. Perhekerhossa ja avoimessa päiväkodissa käytiin, etenkin huonompien säiden aikaan.

Lähipiiriä seuranneena poikkeuksetta alle eskari-ikäiset lapset viihtyvät paremmin kotona. Viihtyvät toki päiväkodissakin, en ollenkaan sitä kyseenalaista, mutta on pitkälti äidin (tai hoitovapaalla olevan isän) omasta aktiivisuudesta kiinni, että keksiikö tarpeeksi puuhastelua. Meillä kolmannen on tarkoitus syntyä kesällä, tosin nyt näyttää pahasti siltä että pikkuinen ei jaksa sinne saakka. Esikoinen täyttää kohta 6 ja menee ensi syksynä eskariin ja tarkoitus oli laittaa hänet eskariin tuohon nykyiseen päiväkotiin, niin että on ne neljä ilmaista eskarituntia päivässä siellä ja muuten kotona. Kakkonen täyttää kesällä 4 ja hänen oli tarkoitus jäädä kotiin ja mennä kahtena iltapäivänä kerhoon. Ja pojat jo kovasti odottivat tätä. Ja toisaalta tämä ratkaisu olisi myös taloudellisesti parempi ja mahdollistaisi kolmosen kotonaolon ainakin ekat 2-3 vuotta.

Ja lapsia ja vauvoja on toki erilaisia. Meidän molemmat pojat ovat maitoallergikkoja ja refluksivauvoja, joten tiedän miltä tuntuu kantaa lasta öisin tuntikausia koko ensimmäisen vuoden ajan ja kantaa lääkkeitä mukana perhekerhossa yms. Lisäksi itse sairastuin molempien jälkeen masennukseen, mutta siitä huolimatta koin tärkeänä pitää lapset lähellä. Joskus lapsen sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat/erityisdiagnoosit puoltavat päiväkotia, kuten parissa ystäväperheessä tällä hetkellä on. Silloin on katsottu, että esikoisen on tärkeä päästä harjoittelemaan päiväkodin erityisryhmään ja ehkä myös antaa hengähdystauko kotivanhemmalle.
 
Ai ja yhtä asiaa vielä pakko kommentoida. En missään nimessä laittaisi esikoista päivähoitoon, jos hän ei olisi ollut siellä ennen vauvan syntymää! Ryhmäytyminen vie yllättävän paljon aikaa ja etenkin jos lapsi on päiväkodissa vain lyhyttä päivää tai esim. kolme päivää viikossa, saattaa helposti jäädä muun lapsiryhmän ulkopuolelle. Mitä pienempi lapsi, sitä vaikeampaa se on lapselle itselleen. Samoin tällä hetkellä esikoisen (nyt siis 5v) ryhmässä oleva "osa-aikapoika" jää selvästi ryhmän ulkopuolelle, vaikka henkilökunta kuinka yrittää häntä ryhmäyttää.
 
Aloitin äitiysloman muutama viikko sitten ja otin 5-vuotiaani pois päiväkodista. Samoin tein häntä odotellessani esikoisen (silloin 2,5v) kanssa. Pääkaupunkiseudulla on joskus vaikea päästä lähimpään päiväkotiin ja paikkoja tarvitaan aina, miksi vesin työssä käyviltä vanhemmilta paikan? Sosiaalisia kontakteja varten olen esikoisen kanssa käyttänyt kerhoja ja vaivannäköä luodakseni kontakteja ja mahdollisuuksia leikkiä muiden lasten kanssa. Eikä esikoinen muuta tarvinnut, esikoisen rytmin avulla vauvakin sai nopeasti tavallisesta päivärytmistä kiinni. Nyt 5-vuotias aloittaa syksyllä eskarin ja saa sitä ennen vaan hölläillä kotona. Yhdessä taas yritetään luoda lähipiirissä sosiaalista verkkoa.
 
Kiitos kovasti Mariannu kokemuksestasi! Meilla mies puoltaa esikoisen paivakodissa jatkamista vauvan syntyman jalkeen todella voimakkaasti minun jaksamiseni vuoksi. Itse taas haluaisin pitaa molemmat kotona mutta pelottaa etta mita jos vauva aika on taas ihan h*lvettia ja en saa nukuttua yhdeksaan kuukauteen ja olen kotona vankilassa. Mita silloin kay esikoiselle kun turvaverkostokin on minimaalinen ulkomailla asumisen vuoksi. No viela pari kuukautta aikaa pahkailla asiaa ja voihan sen tilanteen arvioida uudelleen kun tietaa millainen vauva perheeseen saapuu. 
 
Meillä esikoinen jatkaa kahtena päivänä viikossa 6h kerrallaan tutussa ja kivassa päiväkodissa. Esikoinen on 3,5 vuotias vauvan syntyessä ja kaipaa oman ikäistä leikkiseuraa ja kun tutut kaverit on jo tarhassa valmiina niin tää on meistä paras järjestely. Samalla säilyy tarhapaikka ja tarharutiinit, joten sitten parin vuoden päästä on helppo taas siirtyä kokopäiväiseksi.

Jos ei homma toimi niin vaihdetaan sitten suunnitelmaa, mutta tällä lähdetään.
 
Kylläpäs joillakin on...... niinmpä niin...

Ite en nää siinä mitään pahaa jos viedään vanhempi tarhaan/päiväkotiin. JA KYLLÄ OLEN MYÖS sitä mieltä, että jos ne muksut tehdään niin ne myös hankitaan! 
Mutta täytyyhän siinä ajatella myös lasta! Jos on vaikka 2vuottakin käynyt tarhassa, ja sit yhtäkkiä otetaankin pois vain sen takia, että tulee perheenlisäys ja äiti jää kotiin. Miltähän siitä lapsesta tuntuu, kun ei nääkkään enään oman ikäisiä tovereitaan, kenen kanssa on tottunut joka päivä leikkimään. Ja myös siellä tarhassa opetellaan todella paljon asioita mitä EI jokainen vanhempi kultapyllylle opeta! 

EN SIIS tarkoita nyt sitä, että jos ei jaksa/kiinnosta hoitaa enään vanhempaa lasta, niin tuupataan se päiväkotiin. EI SE nyt ihan niinkään mene!

Ja joku tuolla sanoi, että viekää ne itse puistoon, kyllä siä kavereita on! Entäs jos asutkin sellaisella alueella, missä lapset on päivät tarhassa, ja tulee vasta 4-5 jälkeen illalla kotiin. On siä puistossa ankeeta sen jälkeen! 
 
Iltalehestä osu silmään tämmönen:

"Häpeän kulttuuri vaarallista"

Kurttila puolustaa myös varhaiskasvatuksen merkitystä.

- Lapsen etu on laadukas varhaiskasvatus. Päiväkodit eivät ole lasten säilöntäpaikkoja, vaan voivat olla perheelle oleellinen ja hyvä kasvatuskumppani, josta sekä lapset että vanhemmat saavat tukea.

Tuomas Kurttilan mukaan myös tutkimukset ovat osoittaneet, että laadukkaalla varhaiskasvatuksella on myönteisiä vaikutuksia lapsen kehitykseen.

- On vaarallista, jos päivähoitoon luodaan häpeän kulttuuria, jossa hyvän vanhemmuuden mittari on päivähoidon pituus, hän sanoo.

Kurttila muistuttaa myös yksinhuoltajaperheistä, joissa lomaa voi olla vieläkin vähemmän kuin kahden aikuisen perheessä.

- Joka viides perhe on yksinhuoltajaperhe. Merkittävä määrä heistä tekee pätkätöitä, eikä voi aina edes päättää itse päivänsä aikatauluista. Osalla perheistä voi taas olla jaksamisongelmia tai työn hakemisen arkea. On oltava tarkkana, ettei tehdä turhia syyllistyksiä.

Päivähoidon laatu puhuttaa

Tuomas Kurttila haluaa nostaa esille myös heikoimmassa asemassa olevat lapset. Hänen mukaansa juuri tämä ryhmä kärsisi eniten, jos oikeuksia rajataan.

- Joillekin lapsille päivähoito on oleellisen tärkeä ja parempi vaihtoehto kuin kotona oleminen, toisinaan jopa sellaisissa tilanteissa, jossa molemmat aikuiset ovat kotona. Apunen ajaisi juuri nämä lapset kotiin.

Silti Kurttila pitää keskustelua päivähoidon laadusta tärkeänä. Apunen viittaa kirjoituksessaan Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin selvitykseen, jonka mukaan päivähoidon laadussa on puutteita.





- Jos päivähoidon laadussa on ongelmia, siitä ei pitäisi syyllistää lasta hoitoon tuovia vanhempia. Muutoksiin tarvitaan yhteiskunnallisia toimia. Subjektiivisen päivähoidon oikeuksien rajaamisen maksumiehiksi tulisivat vanhemmat ja siitä kärsisivät eniten heikommassa asemassa olevat, joilla ei olisi maksukykyä muihin järjestelyihin.

- Hyvinvointiyhteiskunnan pitäisi kehittää päivähoitoa, eikä ajaa sitä alas, Kurttila toteaa.

 
Itselläni aihe ei just nyt ole ajankohtainen mutta tulevaisuudessa tulen viemään esikoisen päivähoitoon vaikka itse olisin äitiys lomalla. Kun lapsi on jo tottunut kavereihin ja hoitopaikkaan ja säännölliseen rytmiin en halua katkaista sitä. Enemmän on lapsella kavereita ja virikkeitä siellä kuin hiukan väsyneen äidin kanssa kotona. Ja näin voin antaa myös laatuaikaa tulevalle vauvalle ihan kahestaan. Sen takia tässä palkasta veroja maksetaan että päivähoito lapsilla on. En turhan takia väsytä itseäni enkä ees koe asiasta huonoa omaa tuntoa koska virkeä levännyt äiti on onnellisen perheen ja parisuhteen a ja  o.
 
Ihan naurettavaa tämä meininki! Jos äiti on terve, perheellä ei ole mitään muita ongelmia (esim.yksinhuoltajuus, masennus jne.) niin lapset kotihoitoon. Päiväkotiin kuuluvat ne lapset joiden vanhemmat käyvät töissä tai opiskelemassa, ei kotona olevien vanhempien lapset. Ihmeen laiskaa tämä nykytouhu kun ei viitsitä oman lapsen kanssa olla. Ei se lapsi kotona niin ihmeellistä toimintaa tarvitse. Normaali toiminta mitä kotioloissa on riittää oikein hyvin. Ja sanon tämän alan ammattilaisena. Jos asuinalueella on kerhoja, avoimia päiväkoteja tai asukaspuistoja niin hyödyntäkää niitä. Sitä varten ne on! Lapsella on oikeus olla perheen ja sisarusten kanssa eikä tulla sysätyksi päiväkotiin kun uusi sisarus syntyy. Subjektiivinen päivähoito hyödyttää enemmän vanhempia kuin lapsia. Ja eipä päivähoidon taso ole kovin korkealla kun ryhmät on ylisuuria ja hoitajat vaihtuu koko ajan. Jos otettas ne kotona olevien äitien lapset sieltä kotiin niin tilanne helpottais jo aika paljon.
 
Onpas tiukkaa tekstiä! Musta on hienoa, että on vaihtoehtoja ja jokainen perhe saa valita itse miten tekee ja millainen ratkaisu sopii omalle perheelle parhaiten ottaen huomioon lapsen iän, persoonan ja muut asiaan vaikuttavat jutut. Ihan samalla tavalla kuin perhe tekee ratkaisut muistakin oman elämänsä asioista. Harvoin elämä on kenelläkään niin mustavalkoista, että samat ratkaisut sopivat kaikille. Ja mikä hienointa, järjestelyitä voidaan purkaa ja muuttaa jos huomataan, ettei tällainen sovikaan oman perheen tilanteeseen.

Ja päivähoidon tasosta ei missään nimessä pidä syyttää lapsiperheitä! Kyllä lainsäädännöllä vaikutetaan enemmän esim. sallittuun ryhmäkokoon, hoitajien palkkaukseen ja työoloihin, yleensäkin päiväkotien määrään ja laatuun, kuin lapsiperheitä syyttämällä. Vaatisi hieman poliittista tahtoa laittaa varhaiskasvatuksen asiat kuntoon.

 

Meillä on kohta 2 ja 3 -vuotiaat lapset ja kolmas syntymäisillään näinä viikkoina. Aion hoitaa kaikki kolme kotona, JOS olen synnytyksen jälkeen kunnossa ja vauva on terve. Edellinen ei ollut ihan normaalivauva enkä ollut itse häävissä voinnissa, mutta vuoden vanhan esikoisen hoitoon laitto ei tullut kysymykseenkään. Meillä kävi apua kotona ensimmäisten kahden kuukauden ajan joka päivä (omia sukulaisia ja perhetyöntekijöitä/kodinhoitajia vuorotellen) ja seuraavan neljän kuukauden ajan vähintään kahdesti viikossa. 

Olen masentuneen äidin kanssa kotona kasvaneena  röyhkeästi sitä mieltä, että äiti ei todellakaan ole aina paras hoitaja lapselle. Arvioikaa itse oma tilanteenne synnytyksen jälkeen vaikka neuvolanväen kanssa - etukäteen kannattaa selvittää mahdollisuuksia saada kotiin käymään apua, kun ei koskaan voi tietää, kuinka haastava pikkuinen on. 

Meillä on nyt sellainen sopimus kolmannen lapsen suhteen, että mies on alkuun viikon kotona kaverina, sen jälkeen perhetyöntekijöitä ja mummu mahdollisuuksien mukaan ja todella katastrofaalisessa tilanteessa yritetään saada vanhemmat lapset perhepäivähoitoon. Ei päiväkotiin isojen ryhmäkokojen takia.

 

Vieras kirjoitti:
Hei,

mietin, miksi äiti laittaa tai ei laita vanhempaa lasta päiväkotiin, kun on itse kotona vauvan kanssa. Miksi perhe päätyy laittamaan lapsen päiväkotiin vaikka lapsi voisi olla myös kotona? Eikö päiväkodissa oleva lapsi ole kateellinen nuoremmalle lapselle?

Meillä tulossa toinen kesällä jos kaikki menee hyvin, ja mietitään vaihtoehtoja, joten olisi kiva kuulla kokemuksia! Ollaan mietitty että lapsi menisi päiväkotiin kun täyttää tässä kesällä kolme, mutta tuntuu että äitiyslomalla olevaa äitiä, jolla toinen lapsi on päiväkodissa katsotaan pahalla. Varsinkin jos lapsi on nuori.

Varsinkin te, joiden lapsi on päiväkodissa:  Miten järjestely toimii? Mitä hyviä puolia ratkaisussa on?

kerhokin on yksi hyvä vaihtoehto jolloin pääsisi tutustumaan ryhmä toimintaan ja uusiin hoitajia, kuitenkin ei ole joka päiväistä, jolloin lapsi pian on valmiina lähtemään jokaisena päivänä ja jolloin on pienempi askel suurempaa ryhmään.
seuraavana vuonna voi harkita joko kerhon jatkoa tai 15 max päivää kk päiväkotitoimintaa.
lapselle on tärkeää saada rakennettua sosiaalisia yhteyksiä ikäisistään ja saada sopeutettua ryhmä toimintaa ennen koulun alkua ja kuitenkin esikoinen tarvitsee, muita saman ikäisiään vähän vanhempia kehittyäkseen nopeammin.
mutta iso askel on suoraan päiväkotiin, jolloin ikävä menee raastavaksi lapselle ja  kateutta pienemmälle lapselle(joka on kotona).

mutta jos lapsen äidillä vaikeuksia (parisuhde ongelmia masennusta, vauvalla koliikkia, yms muita niin kannattaa harkita 15päivää kk / vakavuudesta riipujen kokopäiväiväistä)
kaikista parhaista on että lapsi saa tarpeellisen hoidon.
 
Huh huh.. onneksi jokaisella SAA olla oma mielipide mutta tuomitsevaan mielipiteeseenkin voisi hieman hienosäätää huutomerkkien määrää, Joes muka tarkoittaa vain hyvää MIELIPITEELLÄÄN.

Kuten jo varmasti alku tekstistä huomasi niin samanlainen tilanne tulee myöskin täällä ja olen kysynyt kahden pk-hoitajan sekä lasten psygologin mielipidettä asiaa (kun hän siellä oli käymässä). Sanoivat että lapsen voi tuoda hoitoon jos tosiaan kokee että se on lapselle hyväksi..noh, kysyin tätä kohta 5vuotta täyttävältäni pojalta ja hän kertoi että haluaa välillä tulla koska siellä on paljon ystäviä ja että äiti saa välillä levätä. <3 (hyvä ettei itku tullut kun pojuni näin hoitajalleen sanoi) mutta totta mooses jos poju haluu olla kotona niin sitten on.
Ei siitä pitäisi kokea paheksuntaa jos lapsen sinne vie, koska kyllä se levonkin apu on siinä mielessä suuri että jaksaa sitten kanssa antaa sitä touhua myös sille vahemmalle kun hän niistä omista askareistaan pääsee.. ettei sitten äiti tai isä ole ihan naatti aamupäivän uusista sopeutumisistaan uuteen tulokkaaseen..

Minä ainakin tulen viemään tarhaan vanhemman lapseni jos lapseni sitä haluaa tai jos koen itse että olen avun tarpeessa. En ole masentuja tyyppiä, mutta mistäs sitä tietää puhkeeko se ja osaako silloin kun on myöhästä hakea sitä apua. Kaikista parhaimmaksi ja aikuismaiseksi koen että juttelee vanhemman lapsen ryhmän ohjaajan kanssa jonka kanssa on niitä kehityskeskusteluja yms. pitänyt..

Toivon että kaikki saavat tehdä omat päätöksensä ilman kenenkään toisen painostusta.
Mukavaa odotusta kaikille :computer012
 
Huoh, miksi tämäkin asia on tällaista mystisten äitipisteiden haalintaa? Eikö se nyt ole itsestäänselvä asia, että jokainen ajatteleva ihminen tekee omat ratkaisut sen mukaan mikä on omalle perheelleen parasta? (joo on tietenkin ongelma-perheitä yms. mutta tässä nyt selkeesti kohteena "tavis-mammat" jotka on vaan "laiskoja"). Ei mahdu päähän miksi ylipäätään pitää olla tuomitsemassa toisia, "ai juu kun mä hoidan lapseni kotona niin mä vaan oon muita parempi ja tiedän miten asiat pitää tehdä" voi hohhoh...

Oma tilanne; toinen lapsi tulossa kesällä, erittäin energinen kohta kolmevuotias esikoiseni on ollut jo toista vuotta päiväkodissa, ollaan kotona koko perhe kesän ajan(jolloin on myös pikkasen helpompi viihdyttää tollasta duracell-pupua), syksyllä esikoinen palaa tarhaan osa-aikaisesti, sen 10-15 pv kuukaudessa ja todennäköisesti myös osa-päiväisesti. Niinkuin joku mainitsikin, kyllä siitä hoitopaikasta jokainen myös maksaa osansa, en osaa ajatella että käytän tässä jotenkin väärin yhteiskunnan palveluja. Yksinkertaisesti olisi julmaa esikoista kohtaan repiä hänet kokonaan irti paikasta ja kavereista, johon hän on jo kiintynyt ja minne kaipaa jo parin päivän kotona olemisen jälkeen.... Tottakai katson tilanteen mukaan miten elämä menee ja miten poika kaikkeen suhtautuu ja toimin myös sen mukaan. Jos haluaa olla enemmän kotona mitä suunnittelen niin sitten on enemmän kotona... Mutta jos lähtö-kohtaisesti on tarhassa vain osa-aikaisesti nykyiseen kokopäiväiseen verrattuna niin epäilen että ikävä tulee sinne tarhaan eikä kotiin....

Pakko vielä kommentoida että on aika lyhytnäköistä että nykyäidit olisivat laiskoja, tai "kyllä sitä ennen jaksettiin", olisiko jotain tekemistä myös sen kanssa että ennen ihmisillä oli usein myös erilainen ja läheisempi tukiverkosto ja perhepiiri kuin nykyään... Sukulaiset saattoivat ottaa eri tavalla vastuuta lasten hoitamisesta. Ottakaapa siis tuomitsijat huomioon ettei kaikilla ole perhettä tai ystäviä lähistöllä auttamassa tai edes puhelimen päässä antamassa henkistä tukea, päiväkoti voi olla ainoa paikka missä vanhempi lapsi on koskaan hoidossa...
 
Meille on tulossa esikoisen ja pikkukakkosen ikäeroksi 2v5kk. Esikoinen on varsin aktiivinen tapaus, jonka kanssa olen ollut kotona hänen koko lapsuutensa. Itse emme ole ajatelleet viedä pientä hoitoon, se ei ole tullut edes mieleeni. Meillä on ollut useita harrastuksia viikoittain, joista pikkuinen on saanut hyviä kavereita, joista hän kovasti puhuu jo. Kaverit siis ovat hänelle tärkeitä. Päiväkodissa ympäristö on kuitenkin varsin haastava pienelle ihmiselle, ympärillä on vaituva määrä lapsia ja aikuisia. Yksi lastentarhanopettaja tuttu kertoili miten pahalt tuntuu kun osa lapsista on jatkuvasti 10h päiviä viikosta toiseen tappelemassa hoitajieen huomiosta ja ajasta, leluista, kavereista ja kaikesta. Tämä on sitä arkea josta ei julkisuudessa kovasti puhuta, ja johon harvoin subjektiivisen päivähoidon puolustajat ottavat kantaa, tai ehkä eivät tiedosta.
Omassa kunnassamme on melko hyvä avoin päiväkotijärjestelmä, jossa on eri-ikäisille omia kerhoja, alkaen 2-vuotiaista. Samassa yhteydessä toimii pari kertaa viikossa myös lapsiparkki johon tuttujen hoitajien kanssa voi lapset jättää hoitoon 2-3 tunniksi. Tällaista palvelua ei toki kaikissa kunnissa ole, toivoisi kyllä että olisi enemmän. Kuntamme avoimessa päivähoidossa käy myös erityislastentarhanopettaja ajoittain, joten saamme ammatillisen näkökulman tarvittaessa lapsemme kehityksestä. Pieni lapsi saa kyllä sosiaalisia kontakteja muuallakin kuin hoidossa.
Ymmärrän että jossain tilanteissa osa-aikainen hoito on koko perheelle parasta, vaikkakin toinen vanhempi olisi vauvan kanssa kotona! Silti pidän tärkeänä että oma lapsemme saa tutustua pikkusisarukseensa kotona. En myöskään nyt ole ollut työelämässä mukana, joten en osaa ajatella syytä miksi olisin vienyt pienokaisemme hoitoon. Ennemmin otaisin vaikka siivoojan kotiin hoitomaksurahalla ja teen jotain kivaa lasten kanssa sillä aikaa :D
 
IhaNainen sanoi:
Meille on tulossa esikoisen ja pikkukakkosen ikäeroksi 2v5kk. Esikoinen on varsin aktiivinen tapaus, jonka kanssa olen ollut kotona hänen koko lapsuutensa. Itse emme ole ajatelleet viedä pientä hoitoon, se ei ole tullut edes mieleeni. Meillä on ollut useita harrastuksia viikoittain, joista pikkuinen on saanut hyviä kavereita, joista hän kovasti puhuu jo. Kaverit siis ovat hänelle tärkeitä. Päiväkodissa ympäristö on kuitenkin varsin haastava pienelle ihmiselle, ympärillä on vaituva määrä lapsia ja aikuisia. Yksi lastentarhanopettaja tuttu kertoili miten pahalt tuntuu kun osa lapsista on jatkuvasti 10h päiviä viikosta toiseen tappelemassa hoitajieen huomiosta ja ajasta, leluista, kavereista ja kaikesta. Tämä on sitä arkea josta ei julkisuudessa kovasti puhuta, ja johon harvoin subjektiivisen päivähoidon puolustajat ottavat kantaa, tai ehkä eivät tiedosta.
Omassa kunnassamme on melko hyvä avoin päiväkotijärjestelmä, jossa on eri-ikäisille omia kerhoja, alkaen 2-vuotiaista. Samassa yhteydessä toimii pari kertaa viikossa myös lapsiparkki johon tuttujen hoitajien kanssa voi lapset jättää hoitoon 2-3 tunniksi. Tällaista palvelua ei toki kaikissa kunnissa ole, toivoisi kyllä että olisi enemmän. Kuntamme avoimessa päivähoidossa käy myös erityislastentarhanopettaja ajoittain, joten saamme ammatillisen näkökulman tarvittaessa lapsemme kehityksestä. Pieni lapsi saa kyllä sosiaalisia kontakteja muuallakin kuin hoidossa.
Ymmärrän että jossain tilanteissa osa-aikainen hoito on koko perheelle parasta, vaikkakin toinen vanhempi olisi vauvan kanssa kotona! Silti pidän tärkeänä että oma lapsemme saa tutustua pikkusisarukseensa kotona. En myöskään nyt ole ollut työelämässä mukana, joten en osaa ajatella syytä miksi olisin vienyt pienokaisemme hoitoon. Ennemmin otaisin vaikka siivoojan kotiin hoitomaksurahalla ja teen jotain kivaa lasten kanssa sillä aikaa :D
Click to expand...


Minä komppaan.

Erona vain, että nyt meidän esikoinen (nyt 2,6v.) on ollut tarhassa yksivuotiaasta ja jäänyt huhtikuussa kotiin äitiyslomani alettua. Vaikka en itse viimeisellä kuulla jaksa riehua energisen ja uhmaavan tytön kanssa, niin en vaihtaisi tätä aikaa mihinkään muuhun.

Tekemistä kyllä keksitään: ollaan retkeilty olohuoneen lattialla, jos ei ulos ole jaksanut lähteä tai sää ei ole vain sallinut. Ulos kun pääsee niin siinä purkaa kaksi vuotias todella hyvin energiaansa, menee sitten puolet iltapäivästä päiväunien merkeissä jolloin saan minäkin levätä. Avoin päiväkotitoiminta on tuonut sitten niitä "oman ikäisiä" viikkoon mukaan. Luulen, ettei tässä edes kerhoja tarvita. Tietysti myös se hieno puoli, että isä on kova sana palattuaan töistä, kun koko päivä vietetty jo äidin kanssa. ;)

Tottakai oli ensin mielessä, että jäisi tarhaan minun äitiysloman ajaksi. Jopa mies oli tätä mieltä, mutta käänsin ajatuksen päälaelleen: minä tuskin koskaan tulen saamaan näin hyvää mahdollisuutta olla pikkutyttöni kanssa. Palasin aikanaan vanhempainvapaalta heti töihin, kun esikoinen ei osannut vielä edes kävellä. Enkä minä halua lähteä aamulla viemään esikoistani tarhaan, jos tulee vettä, tuulee tai muuten vain tullut valvottua vauvan kanssa koko yö.

Tietysti jokainen oman ja lastensa tilanteensa mukaan. Kuten huomautettu aiemmin, erikoishuomiota vaativa lapsi muuttaa tilanteen. Siitä minulla ei ole kokemusta, mutta kuten tarhassakin sanottiin: ihan päivittäiset, arkiset askareet, ovat pienelle sitä parasta tekemistä. Meidän tyttö rikkoo kananmunia, tekee oman leipänsä ja kattaa pöytää. Ties mikä vaipanvaihtaja hänestä kehkeytyy, kun sisar kohta syntyy. En malta odottaa :)
 
Takaisin
Top