La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Terkku; se toimenpide kesti kaikkinensa tunnin verran, eli hidasta se oli... Vauva leikataan heti syntymän jälk. Ois tärkeetä että se pysyis mahassa mahd. pitkään, että on sitte vahva ja selviää ja toipuu leikk. Pikkunen tosin meinas syntyä eka kerran jo vkolla 28... nyt on vkoja 34+1 ja edelleen ollaan jalat ristissä mahdollisimman rauhassa :-)
 
Tsempit täältäkin Piutsulle ja pikkuiselle! <3

Täällä on yöt kanssa ihan tuskaa. :( viime yönä uni tuli vasta siinä kolmen jälkeen. Mulle tulee illalla jo "ahdistusta" kun tiedän että edessä on taas mitä varmemmin unetonta yötä tiedossa. Sitten pyörin kuin häkkyrä ja koitan saada unenpäästä kiinni. Lukeminen auttaa hetken, nimittäin vaikka kuinka olisin nukahtamaisillani niin lampun sammutettuani pling-virkeenä kuin mikä.

Kamala närästys siihen päälle ei edesauta asiaa, tai saatikka että pienokainen potkii mukavasti kylkiluihin. Eilen illalla oli lisänä vielä kipeät menkkasäryt, jee. :(

No, lohduttavaa on se että jos historia toistaa itseään, saan ehkä aavistuksen paremmin unta ensi yönä. Toivotaan! :)

Huomenna poksahtaa täälläkin 36+0. Mihin tää aika on hujahtanut? :)
 
Mäki olin koko illan että nyt varmasti tulee uni kun väsyttää ja sänkyyn mennessä että jes.. nyt nukkumaan, valot pois ja pling..asentoa ei meinannu löytyä ja sittenpä sitä virkisty.. ja se närästys vaivas myös eilen täällä.. :(
Josko tänää yrittäs päiväunia ja saa nähä sit miten ens yö taas menee.. :/
 
Mä en tiiä onks nää liitoskipuja tms taas jälleen kerran kun eilis illasta asti tosiaan tuolla alakerran värkis paineentunnetta ja semmosta särkyä kun yritti kävellä eteenpäin, sit samat vaivat jatku koko yön ja maha oli pinkeä koko yön. Otin siinä aamu 6 jälkeen tyyny jalkojen väliin mut ei sekään pahemmin jeesannut. Kylkeä kun käänsin niin nivusiinki sattu.. Edelleen outo tunne tuolla alakerrassa kun liikun... Vauva kuiteski liikkuu kokoajan mahassa.
 
Hei,

Anteeksi, että liityn mukaan vasta maaliviivoilla. Esikoisen yrittämisen ja raskausajan kirjoittelin aktiivisesti toisella foorumilla. Saman ryhmän kanssa on tullut turinoitua jo vuosia, mutta nyt huomaan, että kukaan siellä ei ole tässä vastaavassa tilanteessa. Äippäloman alettua ja viikkojen kertyessä (iik) alojn totisesti kaivata vertaistukea. Ei sitä kolmen vuoden takaa enää muista näitä tuntemuksia ;)

Esikoinen on siis vuosimerkkiä 2012 ja hartaasti toivottu. Tämä pikkukakkonen on vähintäänkin yhtä hartaasti kaivattuja yritetty. Parin keskenmenon jälkeen plussasin vihdoin vappupäivänä ja LA on 8.1.16. Tarkoitus olisi TYKS:n päästä pykäämään poika pihalle, mutta pikkasen huolettaa tuo kun Salon synnäri suljetaan 20.12 ja kaikki siirtyvät sieltä Turkuun. Pääseeköhän siellä sitten käytäväpaikalle ;D ?!

Tosin nyt tuntuu siltä, ettei tämä kyllä kestä mukana menossa niin pitkään. Esikoinen majaili ylhäällä vielä laskettuna aikanakin eikä mitään alapää-tuntemuksia ollut. Tämä mötikkä sen sijaan on alusta lähtien jumahtanut tuonne lantion seudulle :D ja painaa siellä kivasti. Viime neuvolassa pää oli kuulemma jo lantion välissä (no niimpä!) ja sen mukainen on olokin ollut!

Nivusia vihloo, kävellessä särkee, mahaa on alkanut särkeä ja poika totisesti junttaa itseään paratiisin portteja vastaan. Harjoitussupistuksia on päivittäin, mutta limatulppaa en ole vielä bongannut. Tosin viime viikosta lähtien olo on ollut aika tukala, kun öisin en saa enää nukuttua. Oli totisesti ihana lukea, että muillakin on täällä samanlaisia tuntemuksia.

Toivottavasti saan myöhäisestä mukaantulostani huolimatta jakaa täällä kokemuksia näistä ihanista viimeisistä raskausviikoista!

Jadeiitti 35+6
 
Kiitos :happy:

Täytyypä yrittää ehtiä perehtyä tämän foorumin kommervenkkeihin vaikka iltasella. Nyt pitää lähteä hakemaan esikkoa hoidosta!
 
Lueskellut olen teidän kuulumisia tässä viimeisen viikon ajan... Jaksamatta itse kirjoitella. Vointi on samanlainen kuin ennen sairasloman alkua. Liikkuminen tuntuu ikävältä, häpyluihin sattuu.. Jos on pidemmän ajan ollut liikkeellä ja istahtaa alas, niin siitä liikkeelle lähteminen on tuskaa - jopa joskus ihan huudon kera tsempattava itseään. (ja säikäytettävä miestä)

No.. virallinen mammaloma alkaa 17. päivä. Katsotaan miten elämä sen jälkeen lähtee menemään.
Meillä nimittäin tuo miehen polvi on reistaillut jo kohta kuukauden päivät. Tänään se taas menee ortopedille, joka toivon mukaan laittaisi sen mitä pikimmin leikkaukseen (ja leikkaus olisi vielä tässä tämän vuoden puolella) Nyttenkin tällä hetkellä hän on sairaslomalla.

Ja eikä tässä vielä kaikki p*ska, mitä niskaamme sataa.... Mieheni isä nukkui pois Itsenäisyyspäivän aamuna. Toisaalta tilanne oli ennalta arvattavissa (66 v. perussairauksia paljon), mutta kuitenkin se tuli niin yllättäen.
Tämä tuottaa tuskaa monella eri rintamalla. Ja ennenkaikkea miehelleni, joka oli ainoa lapsi (äitinsä on vielä olemassa). Ristiriitaiset tuntemukset sitten minulla, joka on "vain" miniä. Toivomme, että hautajaiset voisimme järjestää mahdollisimman pian - viimeistään kuitenkin ihan tammikuun alussa, kun meillä on laskettu aika sitten loppupuolella tammikuuta.

No joo... elämä on, toinen lähtee ja toinen tulee tilalle. Ei vain ukki ole enää näkemässä ensimmäistä virallista lastenlastaan.
 
Ikävää tilanne Tansku84. Mun isä kuoli nyt heinäkuussa 69-vuotiaana. Joten ymmärrän, että sulla ja sun miehellä on varmaan tosi ristiriitainen tilanne; iloa ja surua samaan aikaan. Miehesi tarvitsee sun tukea nyt varmaan enemmän kuin koskaan. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että suru helpottaa pikku hiljaa. Varmasti vauva tuottaa Teille uutta iloa elämään.
 
Onneksi mies töissä niin voin hormooni höyryissä yksin raivota täällä..
 
Otan osaa Tansku. Meilläkin miehen isä kuoli keväällä, ja pari viikkoa hautajaisten jälkeen tuli raskaustestiin plussa. Ristiriitaisia tunnelmia tosiaan, mutta vauvan odotus on toisaalta varmasti myös helpottanut surussa. Kuolema on aina sellainen asia, että vaikka siihen kuinka yrittäisi etukäteen valmistautua ja sen mahdollisuus olisi tiedossa, se yllättää ja järkyttää silti. Yritä nyt parhaasi mukaan olla miehesi tukena, vaikka raskaus ja lasketun ajan läheisyys varmasti tuleekin ajatuksiin jo paljon.
 
Raivostuttaa vaan niin hitokseen, kun odottanu innoissaan sitä aikaa äippäpolille vauvan kokoarvioon ja sit mä en saakaan sitä, mä nyt laitan vielä viestiä tonne kättärille diabeteshoitajille et missä mun aika on... Murrrrr..
 
Voimia Tansku!

Mulla on huomenna lääkäri äippäpolilla ja saan viimeisen kerran vissiin koko arvion. :)
 
Täälä oli tänään viimenen työpäivä ja huomenna saa aamulla nukkua, jos tuo mahassa moonwalkia tanssiva tyyppi suo.. Tänään 34+1. Tää viikko on töissä ollu rankka kun on pitäny saada ohjeistettua sijainen, tarkastaa loput kokeet ja tehdä todistuksetkin oppilaille valmiiksi. Samalla on pelottavaa ja positiivisesti jännittävää, että aika pitkään aikaan ei oo menossa töihin ja vauvan syntymäänkään ei oo enää paljoa aikaa. Menee varmaan useampi päivä, että rupee oikeesti tajuamaan tätä kaikkee ihan konkreettisesti. Ens viikolla on neuvolalääkäri mutta ultraa ei tietääkseni oo ennen synnytystä tiedossa jos ei oo mitään ongelmia. Viimeksi neuvolassa terkkari arveli vahvasti tyypin olevan raivotarjonnassa ja siltä tuolla alapäässä kieltämättä tuntuukin.
 
Takaisin
Top