Pakko myöntää, että itselle on osunut hyvä mies. Yleensä meidän hellyydenosoitukset ovat olleet sellaista piikittelyä ja kuittailua puolin ja toisin ja ekalla kolmanneksella tuo ei oikein tainnut edes ymmärtää väsymyksen ja iltakuvotuksen määrää, mutta nyt siitä on tullut oikein mukava tsemppari. Ei vähättele kipuja ja on esim. harjoitussuppareista enemmän huolissaan kuin allekirjoittanut. Ja ennen rakenneultraa mulla oli sellainen hormonimyrsky ja paniikkihuoli siitä, että onko mahan sisällä elämää, niin tuo kyllä lohdutti, mutta ei vähätellyt. Tosin ilmoitti, että dopleria meille ei osteta, koska jos en löydä kotona heti sydänääniä, niin hypin seinille ja sitten minua ei enää kestä kukaan. Ja nyt kun miettii, niin oikeassahan tuo oli.
Meillä on aina ollut vähän kinaa tuosta lapsien määrästä. Itse olen ollut valmis tyytymään yhteen lapseen, mies haluaa sen kaksi. Nyt kun yhden kerran mainitsin, että ehkä minä voisin siihen toiseenkin lapseen myöntyä, jos tämän suurempia ongelmia ei tule. Mies ilmoitti, että hän ei ole enää varma. Pitää katsoa miten homma lähtee etenemään, kun hän on vähän huolissaan minusta. Kysyin, että tarkoittiko tätä raskausaikaa ja henkistä vai fyysistä puolta. Tarkoitti kuulemma raskautta JA vauva-aikaa, sekä fyysistä että henkistä puolta. Olen kuulemma niin herkkä. Tuli vähän semmoinen awww-fiilis. Ja minä en ole herkkä omasta mielestäni.
Mulla oli viime neuvolassa paino noussut yhteensä n. 7kg. Joista ensimmäiset 2kg oli kyllä lomakiloja, sillä raskaana tai ei, lihon kesälomalla aina pari kiloa ja töihin palatessa paino aina tasaantuu, kun alan syömään taas fiksusti. Mutta edellisessä neuvolassa oli tullut reilussa kuukaudessa 5kg, joka oli minulle ihan järkytys. Alkuraskaudessahan ei paino liikkunut mihinkään suuntaan ja sitten kuukaudessa PAM. Tosin myös tuo pallomaha ilmestyi ihan yhtäkkiä ja kasvoi isommaksi todella lyhyessä ajassa. Huomenna taas neuvolaan ja oikein pelottaa mitä se vaaka tällä kertaa sanoo. Ei tuo maha ainakaan kutistunut ole edellisestä kerrasta.
Himona on ollut viime aikoina ruisleipä ja porkkana. Parempia himoja ne kuin aiempi leivoksien kuolaaminen. Enhän minä kakkuja voinut joka päivä mussuttaa, joten hiema olin raivostuttava, kun mieli teki ihan hirveästi ja tiesi ettei saa syödä. Mutta karkit, joita ennen raskautta piti saada joka viikonloppu, nyt niitä ei tee edes mieli. Hyvä raskausoire tämä. Ja yleensä en ketsuppia käytä, mutta nykyään sitäkin pitää pursottaa jokaiseen ruokaan.
Kaipa nääkin on sellasia et kaikilla ei toimi sama, mut kantsii kokeilla jos olis apua..
