La tammikuu 2016
- Ketjun aloittaja SannaM
- Aloituspäivämäärä
Alinah, mä mietin myös tänä aamuna, että kyllä se vauva taitaa melko kippurassa aikaansa viettää, kun aamulla maha oli selvästi alapainotteinen ja kumpu oli paljon pienemmällä alueella kuin päiväsaikaan. Tykkää vissiin nukkua mykkyrässä kuten äitinsäkin :)
Mä sain tänään kivan herätyksen kun nuorimmainen nukkui pari tuntia normaalia pidempään ja herättyään kömpi mun viereen katsomaan pikkukakkosta. Ja kun siinä köllöteltiin niin mahassa alkoi melkoinen rummutus. Taisi pitää potkuharjoituksia isosiskon lauleskelujen tahdissa.
Mä yöllä tuupin kaveria, kun potkut tuntu ylämasussa eli oli pää alaspäin. Kohta alko potkutteleen taas alamassun suuntaan :) itseään stressaa nii paljon nyt toi rt-asento, ettei synny vaavi ennen aikojaan...
Siiseliini, Ei se vauvan asento oli sidoksissa siihen koska syntyy. Mulla on kaikki ollut aina rt alusta asti, esikoinen syntyi 41+4 tms ja nuorempi 39+6. Mulla on ollut joka raskaudessa kyllä ennenaikaisia supisteluja jo varhain, mutta syynä on ollut kohdun supistusherkkyys eikä suinkaan vauvan asento.
Sen verran vielä täydennän, että vauvan laskeutuminen ja kiinnittyminen sen sijaan on mahdollisia merkkejä ennenaikaisesta syntymästä, mutta mullakin esikoisen kohdalla saatiin tuosta vielä synnytys pysähtymään (rv 28) ja tosiaan meni yliajallekin. Ja tuohon laskeutumiseen jne syyllisiä on liian tehokkaat ennenaikaiset (eli kivuliaat ja säännölliset) supistukset.
Nii kait sit Aphrael :) viime kerrasta jäi vaa stressi sen suhteen. Ku esikoinen synty 2,5vkoa etuajassa. Hän oli sen 10vkoa rt-asennossa ja aika "syvällä" synnytyskanavassa viimesten viikkojen aikana. Ku toivois, että tää syntyis täysiaikasena..
Täällä herättiin yöllä ku kaveri päätti tuppautua ihan ylös se oli kokonaan navan kohalla ja sen yläpuollellakin irmunen paukku tuntu vaan ja muuten koski ku piti vessaan lähtee niin ylös nouseminen 
ihan ku ois joku kylkiluita painanu pahasti. Mut sit se siinä vessareissun aikana valahti alas ja hävis se kipukin :) ja tänään aamusta on rummutus ollu kyllä mahotonta <3
ihan ku ois joku kylkiluita painanu pahasti. Mut sit se siinä vessareissun aikana valahti alas ja hävis se kipukin :) ja tänään aamusta on rummutus ollu kyllä mahotonta <3
Siiseliini, Mun esikoinen oli tosiaan ihan lähtökuopissa melkein 15 viikkoa ja mulla kohdunsuu muutamia senttejä auki ja kaulaa ei juurikaan ja silti yliajalle meni :D Toki mä olin vuodelevossa ensimmäiset 7viikkoa tuosta ajasta ja supistuksia rauhoiteltiin lääkkein jne, mutta sittenkin kun sain alkaa viettää normaalia rauhallista saikkuiluelämää niin ei silti syntynyt.
On se ihanaa kun liikkeet jo tuntuu ja tietää mitä siellä masussa touhutaan milloinkin :) Huomaan kyllä muuttuneen ihmisenä tässä raskauden aikana aika paljon.. Olen tullut jotenkin rauhallisemmaksi kaikin puolin :)
Josefiina, mäkin oon huomannut että oon jotenkin tosi paljon rauhallisempi ja kärsivällisempi. Toki osa muutoksesta on tapahtunut jo parin viime vuoden aikana, kun oon tehnyt töitä murkkuikäisten kanssa, mutta nyt sitä malttia on tullut vaan lisää. Osaan kyllä kiukutella edelleen ja välillä hermo menee helpostikin, mutta esim. miehen kiukkuihin en lähde läheskään niin helposti mukaan vaan maltan mieleni ja pysyn rauhallisena. Viimeksi eilen mies oli tosi pahalla tuulella ja raivosi about kaikelle. Aiemmin olisin provosoitunut siitä itsekin mutta nyt oikein ihmettelin itsekin, miten jaksoin pysyä rauhallisena. Kai se vauvan hyvinvointi menee edelle, kun tietää ettei negatiivisista tunnekuohuista ainakaan hyötyä vauvalle ole.
Joo jännä huomata juuri sellaisissa tilanteissa missä muutoin menettäisi malttinsa niin onkin kärsivällinen ja muutenkin ei pienistä asioista hätkähdä! :) Positiivinen asia tää muutos kun on huomattavasti rauhallisempi elämä kun on pitempi pinna ! :D
Olkaahan onnellisia te rauhallisemmaksi muuttuneet! Itsellä alkoi pinna lyhentyä melkein heti positiivisen testin jälkeen ja aina vaan lyhenee ja lyhenee. En kyllä muista esikoisen raskausajalta samaa ongelmaa, mutta nyt kaikki jurppii. Ja kaikkein hassuinta tässä on se, että mulla on yleensä ollut todella pitkä pinna varsinkin tenavien kanssa. Nyt sisarusten muksut käy kylässä ja mä meinaan kiipeillä seinille kun ärsyttää niin kovasti. Sama miehen kanssa, semmoset asiat jotka ei ole mua koskaan häirinnyt, saa mut ihan raivon partaalle.
Vaikkakin toisaalta esikoista odottaessani en millään saanut keskityttyä esim käsitöihin ja nyt sitten tulee sukkia kuin liukuhihnalta aina kun vaan ehdin esikoiselta salaa niitä tekemään ;-)
Jotenkin hassua miten nää asiat voi mennä näin erillä lailla ja jotenkin mun mielestä ristiin raivoamisen ja keskittymiskyvyn osilta :-D
Vaikkakin toisaalta esikoista odottaessani en millään saanut keskityttyä esim käsitöihin ja nyt sitten tulee sukkia kuin liukuhihnalta aina kun vaan ehdin esikoiselta salaa niitä tekemään ;-)
Jotenkin hassua miten nää asiat voi mennä näin erillä lailla ja jotenkin mun mielestä ristiin raivoamisen ja keskittymiskyvyn osilta :-D
Soffi, mullakin pinna lyhentynyt 90% siitä mitä se ennen raskautta oli :D Eikä tuo esikoisen uhmis yhtään auta tilannetta. Ja mieskin jurppii pelkästään sillä, että pelaa huoneessaan koko ajan.. Suvaitsi sentään tänään tulla meidän kaa päikkäreille, mitä ei vielä ole tääl asuessa tehny :O
Täällä kans yks jolla pinna lyhentynyt entisestään :D ei meinaa hermot kestää mitään ylimääräistä. On tässä kyllä ollut aikamoista stressiä kun kämpässä sattu vesivahinko ja nyt meillä ois uus kämppä ja pitäs alkaa pakkaamaan taas vaihteeksi kamat ja muuttaa. Onhan siitä edellisestä roudaamisesta jo kohta 5kk, niin joutaahan tässä taas hommiin..ja muutenkin ihan väsynyt olo, kun ei oikein oo päässyt tuulettumaan ja rauhottumaan. Jospa ens kuussa toteutuis viikonloppuloma miehen kanssa kaksin. Ja sais hetken aikaa myös ihan yksin :) eiköhän tää sit tasotu kun saadaan puhdas ja pysyvämpi asunto ja voi taas hengittää (Miehellä ja pojalla kaameat oireet täällä asuessa, eikä helpota jos ei käy muualla välillä).
Mulla taas kumpikaan muksu ei oo ollu kiinnittyneenä synnyttämään lähtiessä..esikoinen oli kyl pitkään ollu raivotarjonnassa ja synty 40+2. Toinen käänty raivotarjontaan n. kk ennen laskettua ja synty 39+6.
Myl on myös jatkuvasti pinna kireellä ja muutenki tunteet pinnalla...
Myl on myös jatkuvasti pinna kireellä ja muutenki tunteet pinnalla...
Onko kukaan muu kohdannut tätä, että kun yrittää kertoa huolistaan, niin mies/ystävä vain vähättelee, eikä ota huolia tosissaan? Minulla on vihdoinkin tiistaina rakenneultra, ja tietysti huolettaa että onko kaikki kunnossa... varsinkin kun kaikki muut tuntuvat jo tässä vaiheessa tunteneen paljon liikkeitä, ja minä olen vain tuntenut jotain epämääräistä pari kertaa, joka saattaisi olla liike, tai sitten ei. Kun yritän jutella tästä huolestani miehelle tai ystävälle, vastaus on vain luokkaa "on se ihan kunnossa, ei voi sulle sattua, turha murehtia kun siihen ei voi vaikuttaa". Eli kukaan ei ota huoltani vakavasti! Miksi ei voi vain kuunnella, miksi pitää väheksyä? En minä TIETENKÄÄN voi vaikuttaa asiaan mitenkään, mutta on tosi raskasta, kun ei saa edes kertoa huolistaan ja kukaan ei halua kuunnella
Hemmutar
Puuhakas puhuja
Täällä oli kans ennen rakenneultraa ukkeli että elä hättäile, kaikki on varmasti kunnossa ja mikä siellä muka voisi olla pielessä ym..
ÖÖ..sit mä että entäs jos sillä ei ole jalkateriä ja puolet aivoista puuttuu jne jne.. noo..sit taas vastaus oli että liikkuuhan se ja tunnet liikkeet...
Noo nyt mennään 23+3 ja kaikki oli ultrassa hyvin ja pikkuhiljaa myöntänyt että häntä jännitti ja jännittää edelleen tämä tilanne ja hän sillä lailla sai hieman ajatuksia muualle ja ettei minuun enempää sitä hänen jännitystään tartuttanut... miehet :)
Pinna? Mikä se semmonen on? :D
On päiviä että se menee heti poikki ja sitten saa ärsyttämällä ärsyttää niin ei mitään.. varmaan joku on/off katkaisin olemassa :)
ÖÖ..sit mä että entäs jos sillä ei ole jalkateriä ja puolet aivoista puuttuu jne jne.. noo..sit taas vastaus oli että liikkuuhan se ja tunnet liikkeet...
Noo nyt mennään 23+3 ja kaikki oli ultrassa hyvin ja pikkuhiljaa myöntänyt että häntä jännitti ja jännittää edelleen tämä tilanne ja hän sillä lailla sai hieman ajatuksia muualle ja ettei minuun enempää sitä hänen jännitystään tartuttanut... miehet :)
Pinna? Mikä se semmonen on? :D
On päiviä että se menee heti poikki ja sitten saa ärsyttämällä ärsyttää niin ei mitään.. varmaan joku on/off katkaisin olemassa :)
Kyllä tuota vähättelyä on ollut ilmassa. Aika yleinen kommentti on, että "miksikäs siellä nyt ei kaikki kunnossa olisi". Eniten se ärsyttää miehen taholta, koska luulisi hänen olevan omasta lapsestaan yhtä huolissaan kuin minäkin. Lisäksi minä olen vielä sellainen luonteeltani, että tarvitsisin jonkun toisen panikoimaan puolestani. Tiedän että se kuullostaa hullulta, mutta mulle se toimii. Esim meidän häissä mun kaaso panikoi, niin mä pysyin rauhallisena kun sain rauhoitella häntä. Samoin esikoisen synnytyksessä kun supparit alkoivat muuttua tosi pitkiksi ja kipeiksi vaikka tiedettiin, että neiti ei saa alakautta syntyä kun oli tulossa varpaat edellä, mä pysyin tyynenä kun mies panikoi. Että mä en oikeastaan edes toivo, että mies pysyy ihan tyynenä ja rauhallisena tässäkään synnytyksessä, sittenhän mä joutuisin panikoida ihan itte eikä muusta tulis sitten mitään :-D
Snälla igelkotten tiedän tunteen... ja yleensä en kehtaa peloista/huolista muille puhua kun hölmönä pitävät... sit googlettelen asioita ja pyörittelen omassa päässä... noh voit arvata miten siinä käy 
Mä oon käyttänyt parikertaa nyt juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa kun siis mulla huolet menee ahdistuksen puolelle ja siitä on ollut apua:) tietää aika paljon kaikkea ja osaa selittää ja rauhoitella tilastoilla mua joka oon varma että just meijän vauvalla on tauti joka on yhdellä miljoonasta!
Mä oon käyttänyt parikertaa nyt juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa kun siis mulla huolet menee ahdistuksen puolelle ja siitä on ollut apua:) tietää aika paljon kaikkea ja osaa selittää ja rauhoitella tilastoilla mua joka oon varma että just meijän vauvalla on tauti joka on yhdellä miljoonasta!