La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ei se mua ahdistanut mitenkään mut miehen ilmeet oli näkemisen arvoisia ku oli ihan ihmeissään et tätä alapäätäkö täällä tultiinkin vain katselemaan ;D
Ja arvostan kyllä sitä että on mies joka tukee täysin tässä raskaudessa. Ei nyt vaan ollut sen juttu niinku nyt varmaan synnytyksessäkään ei halua olla kovinkaan paljon kurkkimassa näkymiä tuolta kantilta..
Me ollaan onneksi saatu kaikki järjestymään niin että mies on päässyt mukaan :)
 
Mulle sanottiin vaan ekassa neuvolassa, että mies on tervetullut tapaamisiin jos haluaa... neuvolat on aina silloin kun hän on töissä, mutta ei paljoo haittaa :D lääkärin vastaanotossa ei edes alapäätä tutkittu vaan se tehdään sitten lähempänä synnytystä vkolla 34-36. Synnytykseenkin saa ukko tulla sillä ehdolla että alakertaan ei katsota! En halua että hän saa siitä mitään traumoja :D
 
Jep kyllä se miehen paikka on synnyttyksessä olla pitämässä emäntää kädestä kiinni jos tarve vaatii eikä olla kurkkimassa sitä alapäätä... :')
 
Hahah, mun mies oli kans eilen et "Moneltas se lääkäri on? Mä tuun mukaan jos vaan ei tuu asiakkaita siihen aikaan.." Sanoin, sit ettei tarvitse tulla mukaan ja et koko lääkäri on ihan läpihuuto-juttu. Edelleenkin oli tunkemassa mukaan, mut sit väänsin rautalangasta, että "Ei tar-vit-se tul-la! Siellä tutkitaan toi mun römpsä ja sua ei siellä tarvita" :happy:
Neuvolakäynneille haluan miehen ehdottomasti mukaan ja tietty ultriin kans.. synnytykseen PAKKO tulla:p
Mut ihana tosiaan kuinka monen miehet haluaa olla mukana! Ja toki me koetaan tää niin paljon konkreettisempana, että on ehkä vaikeakin samaistua niihin miehen tuntemuksiin.
 
Haluisin nähä sen miehen joka ei synnytyksessä kätilön määräämänä suostu kattoo sinne alakertaan kun kätilö hihkuu: "kato isi tukkaa näkyy jo!!!". Mun mies ainakin joutui hyvinkin tarkkaan seuraamaan esikoisen syntymää, kun hänet vielä ponnistusvaiheessa määrättiin pitämään mua reidestä kiinni. Onnee vaan yritykseen, ettei mies muka kattelis römpsää silloin kun bebe tulee sieltä ulos ;) heheh :D. Voin sanoo, että on melkein helpompi synnyttää kun kattoo vierestä sitä syntymää ja synnytystä ;)
 
Toki se on sen nähnyt useaan otteeseen ja saa nähdä jatkossakin.. :D Mutta siis pointti oli se, että mun kanssa ei tarvitse juosta joka käynnillä mukana kun mitataan verenpainetta ja käyn puntarilla..:)
 
Ei mun mies kyllä käyny römpsää tuijottelemassa, ku esikoinen syntyi, eikä kätilö käskenyt katsomaan... Kädestä piti melkein koko operaation ajan, oli varmaan kauhuissaan, kun akka kiroaa ja karjuu... :-o
 
Riippuu paljon kätilöstä kuka pyytää katseleen ja kuka hoksaa et ei ole tarvetta pyytää. En mää nyt selkää miehelleni anna jos käy kurkkaamassa mut mieluisammaksi tilanteen koen et pysyy siellä yläpäässä :) mies on kyllä itse tuonut myös esille et mieluiten seuraa tapahtumia sieltä yläpää vinkkelistä :)

Enkä lähtisi vertaamaan et onhan se ennenkin naisensa alapään nähnyt tilanteeseen mikä ei millään tavalla liity seksuaaliseen tilanteeseen tms. Verraten siis että makaan jalat levällään tutkimuspöydällä ja joku toinen ronkkii minua saati sitten synnytystilanne ;) Muutoinkin epämukavia tilanteita itselle mut mieheni on luonteeltaan sellainen et sille ne vasta epämukavia onkin :D

Luulen että nykyään entistä enemmän kätilöitäkin ohjataan yksilöllisten tarpeiden ja tahtojen huomioimiseen eikä kovinkaan moni ole tuputtamassa isälle mitään minkä joku voi kokea epämiellyttäväksi.

Ja en epäile hetkeäkään etteikö miehen rooli synnytyksessä ole ihan kamala ja paikoitellen jopa tuskainenkin kokemus! :)
 
Mä jotenkin toivon että mies olis pitämässä kädestä kiinni tms synnytyksessä, siis jos tulee olemaan alatie mutta sektiolla ei sit tietenkään oo samassa huoneessa...
 
Jos kyseessä ei oo hätäsektio, saa mieskin olla mukana :) mä en ois kestäny esikon sektiota jos mies ei ois saanu olla siinä vieressä. Ja hukassa ois murukin ollu jos ei ois tienny missä oon ja mitä mulle tehdään. Pääsi hän myös heti hoitamaan vauvaa kun mä jäin paikattavaksi ja olin heräämössä :)
Meillä mies on mukana ultrissa ja sit ens viikolla neuvolassa kun on se voimavara käynti ja toiveena oli että mies mukaan. Muuten pärjään kyllä yksin. Ja tietty synnytystä se ei jättäs väliin mistään hinnasta :D vaikka puristin sen sormet tohjoksi viime kerralla.
 
Kaikissa sairaaloissa ei pääse kiireelliseenkään sektioon saattaja mukaan :( suunniteltuihin taitaa lähes poikkeuksetta aina päästä.
 
Mä oon kiinnittänyt huomioo nyt tässä muutamana päivänä mun mahaan, kun makaan sängyssä niin mun maha "sykkii" siis oikeesti. Tyhmältä kuulostaa, mut taitaa johtua vauvan sydämen tykytyksistä? :o :)
 
Mä olen merkinnyt neuvolat ym meidän yhteiseen kalenteriin (puhelimissa) ja perään aina tiedon jos mies "tarvitaan" mukaan. Muuten sanoin et saa tulla jos haluaa. Edellisessä raskaudessa oli aina mukana kun oli hänelle eka. Nyt voi käydä niinkin ettei pääse synnytykseenkään mukaan kun ajankohdasta riippuen anopin saaminen lastenvahdiksi voi kestää ja mä taas olen ollut kahdella edellisellä kerralla nopea tai tosi nopea ;) Mut näillä mennään, tilanteen mukaan.

Alinah, Itseasiassa maha sykkii aina. Siellä kulkee vatsa-aortta eli sinun oman verenkierron "pääväylä". Normaalisti siihen ei vaan tule kiinnitettyä ehkä huomiota kun mahaa harvemmin tutkii normaalitilanteessa.
 
Täällä mies ei ole kovin innokas mukaan tulemaan, ellei ole pakko. Nytkin kysyi että miks hänen sinne lääkäriin mukaan tarvii tulla, nii totesin ettei yks puoltuntinen aamupäivästäsi ole sun koneelta istumiselta pois.

Viimeksi synnärillä mies oli hyvin hengessä mukana ja sanoi, että tää synnytys oli hälle voimakkaampi kokemus, kuin edellinen (hällä ed. liitosta lapsi). Mä en juuri mitään siitä synnytyksen tilanteista miehen kohdalta muista, muuta kuin että se tuki mun selkää ponnistusvaiheessa ja jutteli mulle kannustavia sanoja ja rauhoitteli :)

Ja yksin synnyttäville, onneksi ei ole pakko miehen kaa synnyttää, vaan voi ottaa jonkun muun tukihenkilön :) Mulla on vauvapiirissä yks yh. äiti, jolla oli ystävä mukana, kun mies lemppasi raskausajalla. Hyvin ovat pärjänneet kaksilleenkin :) hyvä tukiverkosto auttaa paljon! Mies kyllä löytyy kun oikea sattuu kohdalle ;)
 
Takaisin
Top