Marras16
Näppärä viestien naputtelija
Meillä mies pesee pyykkiä ja tyhjentelee ja täyttelee astianpesukonetta sille päälle sattuessaan, ihan suht usein kyllä, myös semmoset pienet korjaushommat hoitaa ja pihan hoito oikeastaan kokonaan miehen harteilla, myös auto kokonaan miehen heiniä ja lisäksi hoitaa kissan vessat. Meillä kanssa vaan vähän samaa, et noi monet asiat ei tunnu kovin ripeästi tapahtuvan, vaan on pakko muistutella asioista, et jotain tapahtuisi. Erityisemmin en kuitenkaan "nalkuttele", koska siitä ei ole muuta kuin haittaa. Joko hoidan itse jos kovasti häiritsee tai jätän vaan tekemättä. Nyt kun ite ollut kotona ja mies töissä niin tietty mulle langennut enempi noita kotihommia ihan luonnollisesti. Meillä ei ole mitään sopimuksia tehty vaan tälleen nää vaan lähtenyt luonnostaan menemään. Silloin kun olen töissä niin mies tehnyt myös enemmän sapuskaa ja noita pyykkäys-ja astianpesukonehommia. Pojat meillä kanssa tyhjentelee astianpesukonetta ja auttaa pihahommissa. Nyt olen tässä miettinytkin kun vauva tulossa, et enempikin noi pojat voisivat asioita tehdä. Roskia pystyisivät hyvin viemään jne. pikkujuttuja. Siihen ollaankin pyritty, et jokainen laittaa astiansa syömisen jälkeen joko suoraan tiskikoneeseen tai tiskipöydälle. Aina eivät kyllä muista, eikä aina muista asiasta huomauttaakaan. Tuntuu, et niitä huomauteltavia asioita ois vaikka kuin jos joka asiasta pitäisi muistaa huomauttaa.
Hiukan kyllä pelottaa, kun tähän talouteen olisi nyt sitten neljäs miespuolinen syntymässä. Ettei nämä siivoilu- ja kokkailuhommat lankea vaan lähinnä mulle jotenkin luonnostaan. No, täytyy pitää huoli ettei niin käy. Sekin on hankalaa, kun toisen lasta (siis miehen lasta) on paljon vaikeampi "komentaa" kuin omaa, että tulee sitten mahdollisimman tasapuolisesti vaadittua kaikilta. Se on vielä armottoman hidas kaikessa ja läksyjen tekoonkin se saa aikaa kulumaan tuntitolkulla ja vanhimpana sille tietysti niitä läksyjä tuleekin enemmän. Miehen poika on hidas, mutta huolellinen ja mun poika taas nopea, mutta huolettomampi. Saas nähdä millainen tästä meidän yhteisestä pojasta sitten tulee.

Mulla iski eilen iltapäivästä joku ihme touhuvimma. Olin ollut koko päivän jotenkin nuupahtanut, mut sit tuli semmonen olo, et nyt saatava asioita tehtyä. Mies sai laiteltua loputkin hyllyt vaatekaappeihin ja mä aloin niitä täyttelemään ja siinä samalla tuli siivoiltua muitakin paikkoja. Tuli siis touhuttua jostain n. 16-22. Homma sisälsi enimmäkseen kyykkimistä, kantamista ja kurottelua, et nyt sitten alaselkä kiittää. En jaksanut nyt aamulla saattaa poikaa koululle edes sitä 500m, vaan piti aiemmin kääntyä kotiin, kun selkä niin kipeä.
Lähes kateellisena katellut kaikkien ihania vauvan- huone/sänkykuvia. Meillä vauvan huone nyt täynnä vielä rempparojua ja laatikoita ja säkkejä mitä pitäis purkaa. Sähköhommien viimeistely uupuu ja lopuksi listojen laitto. Sitten vasta pääsee itse huonetta sisustamaan. Saapa nähdä jos se mies saisi tällä viikolla aikaseksi sovittua noi uupuvat työt. Ei tässä toki mikään paniikki vielä ole, mut ois kiva saada hommia eteenpäin. Ois kiva ehtiä vaikka pari viikkoa ennen vauvan syntymää vähän jotenkin henkisesti valmistautuakin koko hommaan, edes jotenkin. Kai sitä kuitenkin aika ällikällä on kun vauva on sylissä, vaikka miten valmistautuisi.
Flunssa edelleen piinaa. Tai lähinnä tää armoton nuha. Aamulla sai taas niistää litratolkulla.
Hiukan kyllä pelottaa, kun tähän talouteen olisi nyt sitten neljäs miespuolinen syntymässä. Ettei nämä siivoilu- ja kokkailuhommat lankea vaan lähinnä mulle jotenkin luonnostaan. No, täytyy pitää huoli ettei niin käy. Sekin on hankalaa, kun toisen lasta (siis miehen lasta) on paljon vaikeampi "komentaa" kuin omaa, että tulee sitten mahdollisimman tasapuolisesti vaadittua kaikilta. Se on vielä armottoman hidas kaikessa ja läksyjen tekoonkin se saa aikaa kulumaan tuntitolkulla ja vanhimpana sille tietysti niitä läksyjä tuleekin enemmän. Miehen poika on hidas, mutta huolellinen ja mun poika taas nopea, mutta huolettomampi. Saas nähdä millainen tästä meidän yhteisestä pojasta sitten tulee.

Mulla iski eilen iltapäivästä joku ihme touhuvimma. Olin ollut koko päivän jotenkin nuupahtanut, mut sit tuli semmonen olo, et nyt saatava asioita tehtyä. Mies sai laiteltua loputkin hyllyt vaatekaappeihin ja mä aloin niitä täyttelemään ja siinä samalla tuli siivoiltua muitakin paikkoja. Tuli siis touhuttua jostain n. 16-22. Homma sisälsi enimmäkseen kyykkimistä, kantamista ja kurottelua, et nyt sitten alaselkä kiittää. En jaksanut nyt aamulla saattaa poikaa koululle edes sitä 500m, vaan piti aiemmin kääntyä kotiin, kun selkä niin kipeä.
Lähes kateellisena katellut kaikkien ihania vauvan- huone/sänkykuvia. Meillä vauvan huone nyt täynnä vielä rempparojua ja laatikoita ja säkkejä mitä pitäis purkaa. Sähköhommien viimeistely uupuu ja lopuksi listojen laitto. Sitten vasta pääsee itse huonetta sisustamaan. Saapa nähdä jos se mies saisi tällä viikolla aikaseksi sovittua noi uupuvat työt. Ei tässä toki mikään paniikki vielä ole, mut ois kiva saada hommia eteenpäin. Ois kiva ehtiä vaikka pari viikkoa ennen vauvan syntymää vähän jotenkin henkisesti valmistautuakin koko hommaan, edes jotenkin. Kai sitä kuitenkin aika ällikällä on kun vauva on sylissä, vaikka miten valmistautuisi.
Flunssa edelleen piinaa. Tai lähinnä tää armoton nuha. Aamulla sai taas niistää litratolkulla.



) torstaiksi ja sain neuvola-ajankin torstaille. Neuvolatäti kirjoitti saikkua to ja pe ja varasi ajan perjantaiksi lääkärille, jotta lääkäri katsoo tilanteen uudestaan. Lääkärikäynti ei ollut mitenkään mairitteleva, eikä siitä jäänyt mitenkään miellyttävä fiilis, mutta pääasia kuitenkin, että paikat ei olleet lähteneet aukeamaan, eikä muutenkaan mitään "hälyyttävää". Lauantaina lähdettiin miehen kanssa kahvittelemaan ystäväperheen luokse ja kotiin tultuamme, minua odotti kotona ihana perheeni (siskot ja äiti), sekä anoppi ja parhaat ystäväni. Olin aivan häkeltynyt yllätyksestä, että minulle oli järjestetty BabyShowerit. Tiesin kyllä, että sellaiset on tulossa jossain vaiheessa, mutta että nyt. Niin hyvin kaikki olivat höpötelleet omista viikonlopun menoistaan ja mieskin oli niin messissä tässä yllätyksessä, että voi hyvänen aika sentään ja jopa ystäväperheen vaimo keiden luona käytiin kahvittelemassa, oli jo meillä!!
Vielä olisi 6 päivää töitä jäljellä, ennen kuin alkaa äitiysloma. Odotan sitä jo ihan hurjan paljon. Ja kuulostelen kyllä nyt tosi paljon itseäni ja omaa oloani, koska oma tilanne muuttui viime viikolla niin radikaalisti hurjan hyvästä olosta öisiin supisteluihin, että tosiaan ei taida tietää miten tässä tilanteet elää ja muuttuu. Nyt olo ihan ok, kävellessä kovettaa mahaa (harkkareita) tosi voimakkaasti, mutta istuessa/"levossa" olo on ihan hyvä. Synnytysvalmennus ajankin sain lopultakin tänään varattua. HURJAA, miten aika on mennyt älytöntä kyytiä ja laskettuaika lähenee lähenemistään. Ja ei voi olla yhtään varma, millonka sitä tulee lähtö synnärille. Toivotaan kuitenkin, että vielä ainakin pari kolme viikkoa pikkuinen malttaisi kasvaa, niin päästäisiin täysiaikaisille viikoille! Ihanaa maanantaita kaikille!! 