La marraskuu 2016

[Marras16]

Meillä mies pesee pyykkiä ja tyhjentelee ja täyttelee astianpesukonetta sille päälle sattuessaan, ihan suht usein kyllä, myös semmoset pienet korjaushommat hoitaa ja pihan hoito oikeastaan kokonaan miehen harteilla, myös auto kokonaan miehen heiniä ja lisäksi hoitaa kissan vessat. Meillä kanssa vaan vähän samaa, et noi monet asiat ei tunnu kovin ripeästi tapahtuvan, vaan on pakko muistutella asioista, et jotain tapahtuisi. Erityisemmin en kuitenkaan "nalkuttele", koska siitä ei ole muuta kuin haittaa. Joko hoidan itse jos kovasti häiritsee tai jätän vaan tekemättä. Nyt kun ite ollut kotona ja mies töissä niin tietty mulle langennut enempi noita kotihommia ihan luonnollisesti. Meillä ei ole mitään sopimuksia tehty vaan tälleen nää vaan lähtenyt luonnostaan menemään. Silloin kun olen töissä niin mies tehnyt myös enemmän sapuskaa ja noita pyykkäys-ja astianpesukonehommia. Pojat meillä kanssa tyhjentelee astianpesukonetta ja auttaa pihahommissa. Nyt olen tässä miettinytkin kun vauva tulossa, et enempikin noi pojat voisivat asioita tehdä. Roskia pystyisivät hyvin viemään jne. pikkujuttuja. Siihen ollaankin pyritty, et jokainen laittaa astiansa syömisen jälkeen joko suoraan tiskikoneeseen tai tiskipöydälle. Aina eivät kyllä muista, eikä aina muista asiasta huomauttaakaan. Tuntuu, et niitä huomauteltavia asioita ois vaikka kuin jos joka asiasta pitäisi muistaa huomauttaa.

Hiukan kyllä pelottaa, kun tähän talouteen olisi nyt sitten neljäs miespuolinen syntymässä. Ettei nämä siivoilu- ja kokkailuhommat lankea vaan lähinnä mulle jotenkin luonnostaan. No, täytyy pitää huoli ettei niin käy. Sekin on hankalaa, kun toisen lasta (siis miehen lasta) on paljon vaikeampi "komentaa" kuin omaa, että tulee sitten mahdollisimman tasapuolisesti vaadittua kaikilta. Se on vielä armottoman hidas kaikessa ja läksyjen tekoonkin se saa aikaa kulumaan tuntitolkulla ja vanhimpana sille tietysti niitä läksyjä tuleekin enemmän. Miehen poika on hidas, mutta huolellinen ja mun poika taas nopea, mutta huolettomampi. Saas nähdä millainen tästä meidän yhteisestä pojasta sitten tulee.

Mulla iski eilen iltapäivästä joku ihme touhuvimma. Olin ollut koko päivän jotenkin nuupahtanut, mut sit tuli semmonen olo, et nyt saatava asioita tehtyä. Mies sai laiteltua loputkin hyllyt vaatekaappeihin ja mä aloin niitä täyttelemään ja siinä samalla tuli siivoiltua muitakin paikkoja. Tuli siis touhuttua jostain n. 16-22. Homma sisälsi enimmäkseen kyykkimistä, kantamista ja kurottelua, et nyt sitten alaselkä kiittää. En jaksanut nyt aamulla saattaa poikaa koululle edes sitä 500m, vaan piti aiemmin kääntyä kotiin, kun selkä niin kipeä.

Lähes kateellisena katellut kaikkien ihania vauvan- huone/sänkykuvia. Meillä vauvan huone nyt täynnä vielä rempparojua ja laatikoita ja säkkejä mitä pitäis purkaa. Sähköhommien viimeistely uupuu ja lopuksi listojen laitto. Sitten vasta pääsee itse huonetta sisustamaan. Saapa nähdä jos se mies saisi tällä viikolla aikaseksi sovittua noi uupuvat työt. Ei tässä toki mikään paniikki vielä ole, mut ois kiva saada hommia eteenpäin. Ois kiva ehtiä vaikka pari viikkoa ennen vauvan syntymää vähän jotenkin henkisesti valmistautuakin koko hommaan, edes jotenkin. Kai sitä kuitenkin aika ällikällä on kun vauva on sylissä, vaikka miten valmistautuisi.

Flunssa edelleen piinaa. Tai lähinnä tää armoton nuha. Aamulla sai taas niistää litratolkulla.

 

[Charm3]

Oonko ainut joka ei tiedä miltä tuntuu / mitä on sukkapuikkokivut, harkkasupparit ja supparit?

34+6

Et varmaan ole ainut, mutta veikkaan että vähintäänkin viimeisestä tulee jäämään selkeät muistot :D.
Kaikille ei sukkapuikkokipuja tule vissiin ollenkaan (mikä on pelkästään helpottava asia). Itselläni ollut joka raskaudessa, mutta vähiten tässä kolmannessa... ainakin tähän mennessä...? Nimi ilmeisesti tulee siitä, että kipua kuvaillaan niin, että ikäänkuin sukkapuikkoa tuikattais alapäästä ylöspäin kohtuun. Eilen hilauduin kaupasta autolle näiden tuikkimisten kera vedet silmissä, eli tekee kyllä tosi kurjaa :'(

Harkkasuppareita ei kaikki edes huomaa. Itselläni lähinnä vatsan kovettumista ja hieman epämukavaa oloa. Oikeat supparit tulevatkin sitten kivun kanssa ja omat muistuttavat lähinnä menkkakipuja potenssiin x :|...

 

[Maalainen]

Oonko ainut joka ei tiedä miltä tuntuu / mitä on sukkapuikkokivut, harkkasupparit ja supparit?

34+6

Täällä kans ollaan vielä täysin tietämättömiä mistään kivuista tai tuntemuksista. :) olen toisaalta iloinen ettei ole mitään pahoinvointia tai oloja/vaivoja ollut mutta pelkään että tuleeko niitä ollenkaan tai tunnistanko ne oikeat supistukset sitten :) kuuleman mukaan kyllä ne tuntee kun ne tulevat :)

34

 

[Katjusha]

Niina, mulle tuli eilen illalla mieleen se sukkapuikkokipu, kun nappasi kipeesti paikallisesti, eli nyt arvelen, että erotan sen. Harjoitussupistuksia on tullut jo kuukausia, mutta oikeista supistuksista ei vielä ole käsitystä. Oletan, että se tuntuu ympäri vartalon ja myös ylävatsalla. Harjoitussupistukset on mulla mahan kovettuma lähinnä navan alapuolisella alueella.
Kai näitäkin jokainen tuntee omalla tavallaan.
Katjusha rv. 34+4

 

[Marras16]

Mulla ollut sukkapuikkokipuja varmaan vaan pari kertaa. Harkkasuppareita tulee aina joskus, mut ilmenee lähinnä juuri vatsan kovettumisena/kiristelynä. Eivät ees aiheuta mitään erityisen epämukavaa oloa. Näin oli esikoisenkin kanssa. Esikoisen kanssa ihmettelin, et onko mussa jotain vialla, kun ei ole mitään häiritseviä suppareita jne., mut onnekas sitä vaan oli ja on.

 

[dootti]

Mulla ei oo ollut sukkapuikkokipuja ollenkaan... Nyt on alkanut olla painetta alapäässä liikkuessa, liekö pikkuinen alas matkalla... :)
Harkkasuppareita tulee nykyään aina kun olen liikkeessä paria askelta kauemmin, ja muutaman kerran siihen on liittynyt polttavaa alaselkäkipua tai jomotusta alavatsalla, liekö oikeita suppareita? Se jää koettavaksi.

 

[Voikukka9]

Jos muistan oikein niin se oli Katjusha, joka joku aika sitten kertoi sooda+vesi yhdistelmän avusta närästykseen.. Kiitos! Mulla on pari kertaa vain aiemmin ollut närästystä mutta eilen illalla nukkumaan mennessä tuli tosi pahana. Muistin tuon soodan ja koitin sitä niin auttoi heti :)

Kävelin eilen taas 13km. Aika vaivattomasti meni mutta nyt liitoskivut vaivaa. Onneksi mies lomalla niin auttaa esikoisen kanssa. Enpä olisi kyllä esikoisen raskausaikana pystynyt enää tässä vaiheessa kävelemään tuollaisia matkoja. Ehkä vähän toivon että kävelystä olisi apua paikkojen kypsyttämiseen ettei taas menisi montaa päivää yliajalle.. mulla ei tule edes paljoa harkkasuppareita.

Kaikki hankinnat ja lähes kaikki valmistelut tehty ja silti tuntuu tosi epätodelliselta että ensi kuussa jo olisi vauva sylissä.

 

[Katjusha]

Voikukka9, onpa hyvä kuulla että auttoi! Mulla on ihan armoton röyhtäily kaiket illat, ruoansulatus ei toimi sitten niin ollenkaan. Myös kipeää närästelyä on joinakin päivinä iltaa kohti pahentuen.
Mä kans toivoisin, että liikunta edesauttaisi synnytykseen kypsytellessä. Kävely on harjoitussupistusten vuoksi kiperää puhinaa, mutta epämiellyttävyydestään huolimatta koitan pysyä liikkeellä.
Täällä alkaa äitiysloma keskiviikkona, mä oon niin valmis jäämään töistä pois...!

 

[Yölento]

Marras16, meilläkään ei ole kaikki vauvaa varten paikoillaan. Hoitopöytä on ajatuksen asteella, sänky petaamatta, kun ei ollut sopivaa peittoa. Aloin sitä virkata, mutta sitten tuli ihottuma enkä pysty koskemaan lankaan. Vähän on vaiheessa, mutta kyllä vauva silti syntyy, kun haluaa ja varmaan kaikki menee ihan hyvin. Huomisen ultran jälkeen ajattelin aloittaa sairaalakassin pakkaamista.

 

[varpahat]

Oonko ainut joka ei tiedä miltä tuntuu / mitä on sukkapuikkokivut, harkkasupparit ja supparit?

34+6

Et ole, mä oon ihan yhtä pihalla!

Rv 34+2

 

[varpahat]

Hei oletteko jo pohtineet tulevaa isänpäivälahjaa? Varsinkin te jotka odotatte esikoista, mikä voisi olla hyvä ihka ensimmäinen lahja? Minä ajattelin jotain antaa, vaikka vauva ei olisi vielä silloin syntynytkään :) jos menee tilaustavaraksi niin olisi hyvä alkaa tilailemaan jo hyvissä ajoin.

 

[mmmaria]

Mua ahdistaa ku kaikki vielä ihan kesken ja en tiedä et tuleeko tähän vielä muutto lisäksi. Mutta näillä mennään ja kaikki kai järjestyy jotenkin.

Mul nyt ollu reippaan viikon ajan tosi tukalat olot mahan kanssa.. painetta alhaalla,vihlontaa alapäässä,supisteluja sillon tällön,öisin ramppaan vessassa 3-6 kertaa enkä saa edes nukuttua. Nyt vkl nukuinki vaan päivät ja yöt, viime yö meno täysin valvoes. Ihmeellisiä kipuja nyt mahassa vihlontaa ja poltetta. Tänään ultra katsotaan miltä näyttää, ihmettelen jollei kanavassa muutoksia toivottavasti pienillä kaikki hyvin. Ai nii ja tosi limasta vuotoa hetkittäin tulee ja öisin sängystä ylös nouseminen tekee todella kipeetä.. vielä ei olis hyvä alkaa tapahtua mitään enempää. Vaikka ihan valmis itse jo olisin. No katotaa mitä ultra sanoo.

 

[Madeline]

Mulla on myös aika vähän ollut mitään kipuja tuolla alakerrassa, tosin olo on semmoinen täysi, ja pitää hakeutua usein takakenoon, että saan oltua. Kyytiläinen on myös tosi aktiivinen, ja jos oon lytyssä, niin musta tuntuu että mua hakataan niin pahasti sisältä käsin, että vähän niin ku se sattuu. Nyt on pari päivää ollut toi alakerta jotenkin hellänä, kävely mennyt vaappumiseksi ja kumartelua tuntuu epämiellyttävältä.

Noista kotitöistä... Meillähän on kolme omaa hevosta, omakotitalo maalla ja niin edelleen. Mä hoidan kaikki korjaustyöt, myös autojen, teen kotityöt, koska miehen "järjestäminen" tapahtuu vasta sitten, kun on astuttu sata kertaa jokin tavara ruttuun, ja hoidan myös pyykit ja perussiivouksen. Mies tekee useammin ruokaa ja auttaa hevoshommissa, mikä on tosi kiva. Meillä on tosi erilainen siisteyskäsitys, mua häiritsee pieninkin epäjärjestys ja sitten taas miehen työskentelyluola on sellaisessa kunnossa, että mä käyn siinä vaan ovella, ja sekin vähän pyörryttää. Jossain vaiheessa mua korpesi aivan hulluna, kun tuntui, että mä teen kaikki kotityöt, mutta sitten paine helppasi, kun sovittiin miehen kanssa, että ne kotityöt ovat jonkin arvoisia, ja hän esim. maksaa kotiin tehtävät isommat ostokset mukisematta ja että mä saan palkata apua esim. ruohonleikkuun, ikkunanpesun jne. kanssa.

 

[IceQueen]

Miulla ei sukkapuikkokipuja ollu ollenkaan esikoista oottaessa, tällä kertaa niitä on ollu reilun viikon ajan mutta ei erityisen kovia, nyt rv 34+4.

Harjotussupistuksiakaan en esikoista oottaessa huomannu kun ihan vasta viimeisen kuukauden aikana, niitä oli kuitenkin neuvolan th:n mukaan jo puolivälin jälkeen kun huomasi kohdun kovettumisen sitä kokeillessaan. Harjoitussupistuksia on varmasti kaikilla jossain vaiheessa mutta ne voi helposti jäädä huomaamatta :) olkaa vaan onnellisia työ keitä ne ei vaivaa Itelläni on tällä kertaa harjotussupistukset ollu kovempia ja häirinny liikkumista jo kesästä asti, maha kovettuu, selkää polttelee ja mahassa tuntuu kiristys, selän puolella siis kipu mutta ei mahassa.

Oikeat supistukset onneks puuttuu vielä. Esikoisen odotuksessa tuli eka oikea supistus silloin kun synnytys käynnistyi muutama päivä lasketun ajan jälkeen. Tuntui samalta kun kuukautiskivut, vatsa kramppasi, kipu koveni mitä pidemmälle synnytys eteni. Itelläni ei oikeet supistukset tuntunu muualla kun vatsassa.

 

[Ellukkainen]

Hei oletteko jo pohtineet tulevaa isänpäivälahjaa? Varsinkin te jotka odotatte esikoista, mikä voisi olla hyvä ihka ensimmäinen lahja? Minä ajattelin jotain antaa, vaikka vauva ei olisi vielä silloin syntynytkään :) jos menee tilaustavaraksi niin olisi hyvä alkaa tilailemaan jo hyvissä ajoin.

Meillehän on tulossa jo kolmas mutta isänpäivälahja on jo hoidossa. Tai mun hommaksi jää miehelle se hommata, kun ehkä 2v ja 4v eivät vielä itse osaa hoitaa hommaa alusta loppuun. Lapset askartelevat sitten kortit. Mutta kun pitää isänpäiväjutut miettiä myös mun isälle ja miehen isälle sekä vielä mun papalle ja miehen vaarille tasapuolisuuden nimissä ja lapset tosiaan on vielä liian pieniä itse näitä miettimään. Ja pakko hoitaa hommat alta pois ennen synnytystä ettei tarvi isänpäiväjuttuja miettiä heti synnytyksen jälkeen...

Meidän perheessä on jaettu kotitöitä niin, että pyykkäys on mun homma ja tiskit miehen. Muuten kaikki osallistuvat kaikkeen mutta mä taidan olla kuitenkin se pääorganisoija. Ja meillä kyllä lapset osallistuvat myös kotitöihin: mm. siivoavat lelunsa ja esim siivouspäivänä ottavat lakanat sängyistään (2v toki tarvitsee enemmän apua). Meillä kun on lapsina poikia niin erityistä huomiota ollaan kiinnitetty siihen, että pojatkin tekevät ja osallistuvat, tykkäävätkin tosi paljon mm leipoa ja kokata. Hävettäisi äitinä kasvattaa heistä jotain mamman mussukoita, jotka äiti (ja isä) ovat passanneet ja sitten 20v myöhemmin olettavat, että muut tekevät ja he vain levittelevät niitä sukkia...

Ellulkainen rv36+1

 

[Ilyana]

Hei oletteko jo pohtineet tulevaa isänpäivälahjaa? Varsinkin te jotka odotatte esikoista, mikä voisi olla hyvä ihka ensimmäinen lahja? Minä ajattelin jotain antaa, vaikka vauva ei olisi vielä silloin syntynytkään :) jos menee tilaustavaraksi niin olisi hyvä alkaa tilailemaan jo hyvissä ajoin.

Hyvä, että muistutit!

Mä tilasin jo aikoja sitten sellaisen Batman-jumpsuitin, jonka oli tarkoitus olla joululahja, mutta taidankin antaa sen isänpäivälahjaksi. Siinä on hupussa korvat ja harteilla irrotettava viitta. Musta se oli niin hassu, etten voinut olla ostamatta.

Ja siis luonnollisesti tää koko komeus on miehen kokoa, ei vauvan.

 

[Kaitsu_]

Mullakin aika vähän ollut noita sukkapuikkokipuja, mutta supisteluja on kyllä paljon.
Eilinen koko ilta meni aikamoisissa supisteluissa. Pakko oli lopulta mennä ihan sänkyyn makaamaan ja nukkumaan kun oli niin huono olla sohvallakin. Yöllä vessassa käydessä supisteli myös.
Aikalailla makoilua vaan ja rauhallisesti otan päivät, en pysty pahemmin enää kävelylenkeillekään menemään kun alkaa supistella. Saa nähdä milloin vauva päättää tulla pois toivottavasti melko pian sitten
Jalkojakin särkee inhottavasti päivittäin..johtuukohan nesteiden kertymisestä.
Ylihuomenna onneksi kauan odotettu neuvolalääkäriaika!

Ja tuota isänpäivälahjaa en ole tajunnut edes ajattelemaankaan!

rv 36+1

 

[Marras16]

Marras16, meilläkään ei ole kaikki vauvaa varten paikoillaan. Hoitopöytä on ajatuksen asteella, sänky petaamatta, kun ei ollut sopivaa peittoa. Aloin sitä virkata, mutta sitten tuli ihottuma enkä pysty koskemaan lankaan. Vähän on vaiheessa, mutta kyllä vauva silti syntyy, kun haluaa ja varmaan kaikki menee ihan hyvin. Huomisen ultran jälkeen ajattelin aloittaa sairaalakassin pakkaamista.

Joo, mä yritän ottaa rauhallisesti. Vauvan ois kuitenkin alkuun tarkoitus nukkua meiän sängyn vieressä pienemmässä sängyssä (meiän sänky niin pieni, ettei samassa sängyssä nukkuminen onnistu). Ehtiihän sitä vauvan huonetta järkätä sitten vauvan synnyttyäkin. En edes tajua miksi kaiken pitäs olla niin tip top valmiina ja vauvanhuone sisustettana lelukoreja myöten, kun ei se vauva siellä heti ala hengailemaan ja touhuilemaan. Mut ois vaan niin kova hinku saada kaikki valmiiksi etukäteen!

Mä en isänpäiväksi ajatellut mitään ihmeempiä. Siis joku kakku kyllä varmasti syödään, mut muutoin. Annoin pari viikkoa sitten isyyspakkauksen ja siinä on jo lahjaa usemmaksi vuodeksi. :)

 

[tiitu^]

Miulla on ollut niin hämmentävä loppuviikko ja viikonloppu. Keskiviikko-torstai yönä tosiaan supisteli ihan urakalla ja jäin sitten saikulle (huonon omantunnon kera ) torstaiksi ja sain neuvola-ajankin torstaille. Neuvolatäti kirjoitti saikkua to ja pe ja varasi ajan perjantaiksi lääkärille, jotta lääkäri katsoo tilanteen uudestaan. Lääkärikäynti ei ollut mitenkään mairitteleva, eikä siitä jäänyt mitenkään miellyttävä fiilis, mutta pääasia kuitenkin, että paikat ei olleet lähteneet aukeamaan, eikä muutenkaan mitään "hälyyttävää". Lauantaina lähdettiin miehen kanssa kahvittelemaan ystäväperheen luokse ja kotiin tultuamme, minua odotti kotona ihana perheeni (siskot ja äiti), sekä anoppi ja parhaat ystäväni. Olin aivan häkeltynyt yllätyksestä, että minulle oli järjestetty BabyShowerit. Tiesin kyllä, että sellaiset on tulossa jossain vaiheessa, mutta että nyt. Niin hyvin kaikki olivat höpötelleet omista viikonlopun menoistaan ja mieskin oli niin messissä tässä yllätyksessä, että voi hyvänen aika sentään ja jopa ystäväperheen vaimo keiden luona käytiin kahvittelemassa, oli jo meillä!! Vielä olisi 6 päivää töitä jäljellä, ennen kuin alkaa äitiysloma. Odotan sitä jo ihan hurjan paljon. Ja kuulostelen kyllä nyt tosi paljon itseäni ja omaa oloani, koska oma tilanne muuttui viime viikolla niin radikaalisti hurjan hyvästä olosta öisiin supisteluihin, että tosiaan ei taida tietää miten tässä tilanteet elää ja muuttuu. Nyt olo ihan ok, kävellessä kovettaa mahaa (harkkareita) tosi voimakkaasti, mutta istuessa/"levossa" olo on ihan hyvä. Synnytysvalmennus ajankin sain lopultakin tänään varattua. HURJAA, miten aika on mennyt älytöntä kyytiä ja laskettuaika lähenee lähenemistään. Ja ei voi olla yhtään varma, millonka sitä tulee lähtö synnärille. Toivotaan kuitenkin, että vielä ainakin pari kolme viikkoa pikkuinen malttaisi kasvaa, niin päästäisiin täysiaikaisille viikoille! Ihanaa maanantaita kaikille!!

 

[ErykahB]

Mua vaan närästää. Se on se suurin ja ikävin vaiva. 24/7 jatkuva polte, joka välillä niin kovaa, että itken kivun takia.

Mun maha on niin pieni edelleen, että se ei varsin vaikuta nukkumiseen tai liikkumiseen, mitä nyt joku kumartelu vähän kömpelöä on. Pukeutuminenkin on vielä ihan helppoa, kun se on aikasemmin ollu tässä vaiheessa jo lähinnä huvittavaa räpiköintiä.

Jotain pieniä vihlontoja ja kipuja on toki tuolla alakerrassa, mutta niin kai tässä kohtaa pitää ollakin. Vauva mönkii alaspäin välillä ja se nyt toki tuntuu vähän epämiellyttävältä. Supistelee välillä myös, esim. viikonloppuna siirreltiin huonekaluja ja sen semmoista, niin kyllä se illalla tuntui nukkumaan mennessä.

Aika rauhallisin mielin edelleen oon. En ole mitään sairaalakasseja pakannut, enkä hermoile synnytystä, kun oletettavasti mennään taas yliajalle ja jos semmoinen ihme tapahtuisi, että vauva päättäisi aikaisemmin syntyä, niin meiltä on 15km sairaalaan, joten mies voi kiikuttaa tarvittavat kamat myöhemminkin.