La marraskuu 2016

Voi ei varpahat, oon täällä valvonut jonkun aikaa ja yrittänyt olla hiljaa, mutta repesin kyllä väsyksissäni sun viritelmille :grin no ei tainnut muut herätä..

Mulla on kirjoittelu viime aikoina jäänyt melkein kokonaan, ei vaan ole jaksanut/ehtinyt. Nyt ajattelin käyttää ajan hyödyksi kun ei tuu uni. Toukkis ja auringonkukka, multakin paljon tsemppiä ja ajatuksia teille. Toivotaan vauvoille vielä kasvuaikaa vielä masuissa lisää. Sekä kaikille muille ylimääräistä huolta kantaville myös tsemppiä!

Mä en tunne oikein enää vauvan potkuja, muuttunut lähinnä muljuamisen tunteeksi liikkeet. Tällä hetkellä olo tuntuu ihan hyvältä, välillä on kaikenlaisia kolotuksia ollut. Parina päivänä tuntui häntäluu kipeältä, muuttuuko sekin raskauden aikana? :wideyed: viime raskaudesta en muista sellaista..

Oltiin viime viikolla mun kotiseudulla käymässä ja siellä oltiin järjestetty mulle yllätysbabyshowerit :happy: en osannut yhtään odottaa kun esikoista odottaessani ei ollut moista. Viime aikoina ihmiset lähinnä jutelleet mun mahan kasvusta niin oli kyllä ihanaa puhua vauvasta ihan kunnolla vaikka en yleensä pidä yllätyksistä/huomion keskipisteenä olosta :Heartpink
 
Muokattu viimeksi:
Tuli vaan noista korvakivuista mieleen, että apteekissahan myydään semmosia puuduttavia korvatippoja, mutta niitä ei muistaakseni saanu raskauden aikana käyttääkään...??
Mutta hyvä jos apu löytyy myös valkosipulista!
Ja sen käyttö voi olla jopa hauskaakin! :joyful:
Todellakin hauska kevennys varpahat! :wink
Mut jos lapsi sairastaa, niin ne tipat saattaa ehkä kelvata paremmin? :happy:
Ja ihan vaan ajattelin, jos joku ei ole vaikka kuullutkaan.
 
Voikukka häntäluun kipeytyminenkii on normaalia :) Sitä samaa löystymistä kun kolotukset kaikkialla muuallakin kehossa. Miulla ekassa raskaudessa oli joskus lopussa häntäluu hellä, tais synnytyksen jälkeenkin olla (ehkä synnytyksestä johtuen?). Nyt on joitakin kertoja häntäluu kipuillut ihan hetken. Kovalla tuolilla istuminen saa sen kipeäksi.
 
Nyt täytyy hiukan suitsuttaa oman neuvolatädin toimintaa! Mullahan oma neuvolatäti jäi ensikäynnin jälkeen äitiyslomalle ja kesän aikana oli kaksi eri kesäsijaista, kunnes nyt tuli tämä lopullinen sijainen, mikä oli viime käynnillä ekaa kertaa. Sekä toi eka oma ja nyt tämä lopullinen sijainen ovat tosi mukavia ja hyviä ja noi kesän sijaiset vähän sellaisia, noh, ok mutta...

Mähän soitin maanantaina noista supistuksista neuvolaan ja silloin neuvolatäti sanoi, et koita lepäillä ja seuraillaan. Nyt tänään oli sitten isyydentunnistuskäynti ja samalla katottiin kaikki muutkin ja annettiin se pistos, kun mä olen rh- ja vauva on +. No neuvolatäti sitten kysyi miten on nyt mennyt ja sanoin, et on vähän helpottanut kun koittanut lepäillä enempi ja se mietti, et jos seuraillaan tilannetta alkuun. Mulle se oli ihan ok, mutta se sitten sanoi, että jos mua huolettaa niin hän voi kyllä kattoa mulle lääkäriajan. No sellainen löytyikin sitten vapaana 20min. jälkeen ja neuvolatäti kävi vielä tarkastastamassa et on lääkärille varmasti ok. Eli pääsin sitten neuvolasta suoraan lääkärintarkastukseen! :) Lääkäri tutki ja kaikki oli oikein kunnossa, kohdunsuu kiinni ja napakka eikä esteitä uimiselle. Kysyin samalla myös hiivasta ja lääkäri sanoi, että useimmilla raskaana olevilla sitä aina vähän on ja siitä ei ole mitään haittaa ja jos ei ole mitään oireita niin sitä ei tarvitse mitenkään hoitaa. Ihanaa kun ei enää tarvitse arpoa, et miten päin olla ja uskaltaako uida vaiko eikö. Sanoi myös et jos kovasti alkaa supistelemaan niin sitten vaan herkästi yhteyttä niin tilanne tarkastetaan uudestaan.

Ihanaa kun kerrankin menee kaikki putkeen ja saa hyvää palvelua. :)
 
Sain vasta tiistaille äitipoliajan ja vielä eri kaupunkiin, samaan missä synnäri on. Ei näköjään tarvittu kun yksi hölmöily vanhimmalta pojalta. Mun supparit oli siis stressiperäisiä. Se siirsi neitiä niin, että jokainen isompi supistus tuntuu kohdunsuulla.

Mä veikkaan, että paikat on auki jotain puolen sentin ja sentin väliltä. Puhuinkin terveydenhoitajalle, että jos aukeen 2cm on se vaara, että vedet voi mennä koska vaan. Ja jos siihen pisteeseen mennään niin mieluiten vauvalle kortisonit.

Tänään mulle heitti vielä niin kovan migreenin, että oksensin.

Nyt mä odottelen vaan tiistaita, että pääsis hiukan kärryille, että missä mennään.

Uusperheellinen 30+2
 
UP-84, voi vitsit! Onneksi tiistai tulee nopeasti. Toivotaan hyviä uutisia.
Mä vieläkin keräilen itseäni eilisestä pettymyksestä - Jorvin kummallisen riskiraskausseurantapolun vuoksi (miksi asioista ei voi informoida?!). Olisin siis päässyt eilen lääkäriin seurantakäynnille, jos vain olisin minulle varatusta ajasta tiennyt. En tiedä yhtään, millainen kokemus ja kyky Lohjalla on seurata munasoluluovutus-IVF-raskautta. Lohjalle sain lähetteen neuvolan kautta supistusten vuoksi. Kunhan soittoaika alkaa, soitan molempiin paikkoihin, olenko turvallisissa käsissä.
Katjusha rv. 30+1
 
Vihdoin sain tän foorumin taas toimimaa. :banghead: paljon viestejä lukematta, täytyy niihin perehtyä nyten.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
Soitinpa neuvolaan niistä menkkajomotuksista ja supistuksiahan ne ilmeisesti sit on.. pissanäyte pitäis käydä antamassa ja herkästi synnärille yhteys jos pahenee tai jää päälle :/ nytkin tuntuu mahassa just siltä ku ois menkat päällä... Yöllä huomasin kerran et ku kipu paheni ni mahakin kovettui samalla :(

Jeanney 32+0
 
Katjusha sanoi:
Voi elämä, että meni yhdeksi supistusketjuksi tämä LA marraskuu 2016 ...
Click to expand...

Ja kaikille sattuu yhtä aikaa vaikka mitä :( Alussa tuli jotenkin tosi paljon huonoja uutisia, sitten oli seesteisempi kausi ja nyt alkaa taas vaivoja tulemaan :(
 
Vaivoja on, mutta ne kuuluu asiaan. Suurin osa vaivoista on harmittomia, vaikkakin kiusallisia ja huolestuttavia. Jokainen on hyvä käydä tarkistamassa, koska mitenkään ei itse voi tietää, kuka on juuri se harvinaisuus, jonka synnytys käynnistyy ennenaikaisesti.
 
Mulla on ollut nyt aikuisenakin tosi paljon ja useasti korvatulehduksia, putkia en anna enään laittaa kun ei niistä mitään hyötyä mulle ole ollut :joyful: mutta siis tiedän tunteen! Kamalinta on kun yleensä alkaa illalla/yöllä tai viikonloppuna ja päivystykseen eivät ota kun aikuinenhan pärjää siihen seuraavaan päivään tai maanantaihin saakka sen kivun kanssa :mad: kaikenmaailman poppaskonstit oon kokeillut ja ei auta mikään muu kun antibioottikuuri, nyt täytyy koputtaa puuta kun ei oo koko raskauden aikana vielä ollut sitä.
 
Mulle tää riski oli tiedossa, että koska vaan voi supparit räjähtää pahoiksi. Toivoin kyllä, että jos tää menis kuten vanhemman tyttösen odotus. Tietysti levolla voi helpottaa siten, että pystyn vaikka vinopenkillä tekemään käsitreeniä pahimman vaiheen mentyä.

Mutta nyt en uskalla ottaa riskejä edes treenin kanssa. Mietin kyllä, että pyydänkö kohta miestä tuomaan jumppakuminauhoja millä voin edes vaakatasossa tehdä käsiä :D . Noh, tuleepahan neulottua, meditoitua ja luettua.

Eniten mua huolettaa treenaamattomuudessa oma pääkoppa. Treeni on mulle omaa aikaa. Sitten, kun en treenaa, stressikäyrä nousee. Kun stressikäyrä nousee, supistaa lisää. Ja kun supistaa lisää, stressaan lisää. Oravan pyörä on valmis. Mä en vaan ois ollut yhtääb valmis olemaan rampana sängyssä. Tuun hulluksi ilman puuhakasta arkea.
 
UP-84, mä niin tiedän mistä puhut, vaikka olenkin vain tällainen kuntourheilija. Ei tarvi mökille ottaa lenkkareita, kun (kävely)lenkille ei pääse. Neulepuikot ja lankoja otan matkaan.
Soittelin Lohjalle, ja kyllä huojentui mieli. Jotenkin tuli hyvin luottavainen olo. Menen maanantaina mielellään sinne äippäpolille tutkittavaksi ja kuulemaan, mitä hyö sanovat ja suosittavat. Juuri nyt en jaksa Jorvia yhtään. Olis tehnyt mieli soittaa sinne valivali-puhelu, mutta ei viitsi lyhyttä puhelinaikaa sotkea - tuskin puhelun vastaanottajalla on mitään tekoa asiani kanssa.
 
Nonii, muutamia viestejä sieltä täältä luin. Tapahtumia tänne ainaki mahtunu. Tsemppiä jokaiselle, kumpa pikkuset jaksais kasvaa masuissa vielä hetken.:Heartred

Meille kuuluu ihan hyvää. Eilen ultra käynnillä tuli vähän takapakkia ehkä. Jos ovat onnistuneet muljaamaan ja vaihtamaan paikkoja niin sitten kaikki hyvin. Jollei niin sit asiat huonosti taas. Mutta 2vk päästä tarkistetaan ja siihen saakka päivä kerrallaan. Uskon et :dummy1::dummy1: on vaan muljannu, minkä kannalla lääkäritkin olivat kunnei muuta hälyttävää havainnut. Eli nyt ei ole varmuutta kumpi on painoarvioltaan 1200g (vähän päälle oli) ja kumpi 1055g, itselläni sellanen tunne että se kumpi isompi ollut tähän saakka sitä edelleen on eikä olis mitään ravinnon saanti häiriötä heillä. No se nähdään sitten.
Paristi olen käynyt yöllä tarkistuttaa tilannetta kun on aivan järkyttävät kivut iskeny eikä lääkkeellä ole menny ohi. Olen edelleen ihan kiinni ja kanava reilu 4cm. Hankinnat aivan vaiheessa:facepalm:
Täs nyt lyhyesti meijän kuulumisia.
Rv28+2
 
Uusperheellinen, mielikuvaharjoituksia ja asenteen muutosta kannattaa kokeilla. Minulla on tavallisestikin kaikkea vaivaa, niin on aika helppoa sopeutua muutoksiin. Nämä on vielä siitä mukavia, että tietää niiden menevän ajallaan ohi. Minun tavalliset vaivani voivat kestää tunteja, viikkoja, kuukausia tai vuosia. Tämä on siis rentouttavaa. Levosta palkintona on hyvinvoiva vauva.

En pysty siis mitään tekemään supistamatta. Kävely aiheuttaa supistuksia, kyykistely, kumartelu, nostaminen. Hissuttelin yhtenä päivänä kaupassa, kun oli pakko käydä ostamassa suolaa. Siitä olisin enkä vielä selvinnyt, mutta otin myös juustoa ja voita, niin kauppakassi tuli niin painavaksi, että loppupäivänä ei tarvinnutkaan taas muuta kuin levätä. Tänään urotyönä on ollut kaksi koneellista pyykkiä ja yksi täytetty muuttolaatikko. Yritän vielä tehdä omenapaistosta.
 
Ensiksi hurjasti tsemppiä kaikille suppareista tms. kärsiville ja toivotaan, että ne vielä rauhoittuisivat ja olot pysyisivät siedettävinä!

Sitten romaanivaroitus!

Mua alkoi ahdistaa taas tää ajan vähyys. Mulla esikoinen syntyi 39+2 ja neukkutäti oli sitä mieltä, et tää voi hyvin tulla jo aiemmin. Mies olisi marraskuun alussa työmatkalla ja tietty se sitten stressaa, et synnytän juuri silloin, kun se on siellä reissussa. Ei nyt jostain Kiinasta ihan hetkessä tänne sitten lennetä. Eli siis tuntuu, että marraskuun varaan ei uskalla enää mitään laskea ja kaikki pitäisi olla valmiina sitä ennen. No syyskuu kohta puolessa välissä, remontti on junnannut alun startin jälkeen taas paikoillaan, miehen enon pitäisi tulla jatkamaan siis sitä ja luvannut tässä piakkoin ilmoitella milloin taas pääsee. Mieskin alkaa jo hiukan stressata, kun sanoi soittavansa tänään ja kyselevänsä. Tossa pitäisi siis uusi seinä pystyttää, laittaa pari uutta ovea, irrottaa tapetit, maalata seinät ja laittaa uusi lattia. Sit pääsisi kokoamaan vaatekaapit ja esikoiselle kirjahylly ja pääsisi purkamaan tavaroita paikoilleen. Onhan tossa tota hommaa ja melkeinpä 1,5kk enää aikaa. Kaikki aika sen jälkeen on pelkkää plussaa ja sen voi käyttää johonkin pienempiin sisustusyksityiskohtien hiomisiin ja ihan vaan synnytykseen valmistautuen. Mut oikeesti argh argh ja argh miten tää aika valuu käsistä! :banghead: Sit tän kaiken keskellä pitäisi myös muistaa lepäillä...

Tässä kun en rempan suhteen voi tehdä yhtään mitään niin olen keskittynyt perehtymään täysillä kestoilun ja kantoliinailun ja reppuilun maailmaan. Ainakin siihen pystyy nyt perehtyä, kun muutakaan voi. Esikoisen kanssa oli kyllä hyvät aikeet, mutta en ollut perehtynyt aiheisiin mitenkään etukäteen ja siinä väsyneenä vauvan kanssa, kun kaikki muukin oli niin uutta niin eihän siinä jaksanut alkaa enää opiskelemaan noita juttuja. Nyt kun on panostanut ja ottanut paljon selvää etukäteen ja löytänyt hyviä kanavia apuun ja vertaistukeen ja lukenut paljon kokemuksista niin tuntuu, että tällä kertaa näissä voisi ihan oikeasti onnistuakin. Erinäisten hyviksi kehuttujen kestovaippamerkkien bongauksesta nettikirppiksiltä on kehkeytynyt oikea harrastus. :happy: Ja joo, kai mä olen tähän touhuun hiukan hurahtanutkin, mut mikäs siinä. Nyt kun tähän on etukäteen panostanut näin paljon niin tuntuu, ettei ihan helpolla voi luovuttaa. Ja noita eri hyväksi kehuttuja yhdistelmiä tullut hamstrattua nyt sen verran, et varmaan se sopivin ja omalla vauvalla toimivin yhdistelmä löytyy jo noilla.

Alun perin mietin, et alan pesemään vauvan vaatteita vasta kun remppa on valmis ja pääsen laittamaan vaatteet suoraan narulta kaappiin, mutta nyt kun tämä remppa edistyy kovin hitaasti niin voinhan niitä vaatteita alkaa jo vaikka pesemäänkin ja lajitella koon mukaan pusseihin. Sitten vaan kaappiin, kun on kaapit pystyssä. Joo, niin taidan tehdä, olisi edes jotain tehtynä. smiley-chores003
 
Mä sain tänään aika yllättäen soiton neuvolalääkäriltä. Viimeksi neuvolassa, kun oli se väliaikaisen sijaisen väliaikainen korvaaja tätsynä, niin puhuttiin taas mun matalista verenpaineista (joita upouusi elektroninen mittari ei edes hyväksynyt, kun ylä- ja alapaine olivat liian lähellä toisiaan ja sit piti mitata vanhemmalla laitteella)... Mulla on siis verenpaine välillä 95-80/65-45 ja nyttemmin syke useimmiten levossakin 90 ja rasituksessa jopa 190.

No, alapaineen ei olis hyvä alkaa nelosella, yläpainetta en oo saanu nousemaan yli sadan, mutta se ei oo kuulemma nyt mikään isoin ongelma. Kun tosiaan paineet on noin matalat ja hyvin todennäköisesti hemppa edelleen tosi korkea, pulssi nousee pakostikin, eli sydän tekee tosissaan töitä, että veri liikkuu.

Nyt seuraillaan. Kotiseurantaa mieluusti päivittäin ja lukemat ylös. Pitää juoda runsaasti vettä ja vissyä. Suolaa lisää, poppareita, salmiakkia jne. joka päivä vähän. Jos tulee turvotusta, täytyy miettiä muuta. Kävelyä suositteli päivittäin, jotta veri liikkuisi laskimoista ylöspäin.

Vauvalle tästä ei ole haittaa, nyt kun huimaus on melkein kokonaan poistunut. Mun kohdalla mietitään nyt lähinnä sitä, että jos ei paineet loppua kohti ala nousemaan, niin ei ainakaan yliajalle hirveesti päästettäis, vaan käynnistys lasketunajan tienoilla (mulla kun on ollu nää edelliset raskaudet pitkiä). Myöskään mulle ei ole vaaraa muuten, kun ei niin pitkästi ole kuitenkaan raskautta jäljellä ja mulla ei ole kuin ylipaino rasitteena, eli ei onneksi mitään perussairauksia.

Mutta tosiaan... Seuraillaan. Ei kuulemma paniikkia ole kuitenkaan.
 
Yölento sanoi:
Uusperheellinen, mielikuvaharjoituksia ja asenteen muutosta kannattaa kokeilla. Minulla on tavallisestikin kaikkea vaivaa, niin on aika helppoa sopeutua muutoksiin. Nämä on vielä siitä mukavia, että tietää niiden menevän ajallaan ohi. Minun tavalliset vaivani voivat kestää tunteja, viikkoja, kuukausia tai vuosia. Tämä on siis rentouttavaa. Levosta palkintona on hyvinvoiva vauva.
Click to expand...
Mä joka päivä meditoin ja teen rentoutusharjoituksia tunnin-1,5h. Sama liikunko vaiko en. Mutta sitten kun alkaa seinät kaatua päälle, niin siinä ei auta yhtään mikään. Meditointi voi hetkellisesti auttaa, mutta hulluksi meinaan tulla silti ja potutus-käyrä alkaa uhkaavasti kohota, räjähtelen koirille ja ärähtelen lapsille.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top