Mä tulen aina olemaan käytännön yh noille kolmelle, vaikka oma mies auttaa paljon. Mies on muutamia öitä viikossa yleensä töiden takia yötä vanhemmillaan, mutta muun ajan täällä. Miehellä toisessa kaupungissa työt siis ja työpäivien pituus ja aika vaihtelee.
Koirat lenkitän lasten ollessa nukkumassa, niin että olen koko ajan max 10min päässä kotoa, jos mies on muualla. Miehen ollessa kotona en katso reittiä mitä kuljen. Yleensä lasten kanssa hoidetaan lenkit, niin että lapset pyöräilee. Mulla on 100kg painosarja kotona, seinälle nostettava penkki ja kaikkea muuta pientä. Pystyn täyden treenin tekemään kotona ongelmitta. Tuolta kaupungista löytyy myös sali, jossa on tiettyinä aikoina lapsiparkki, mutta sitä en oikeastaan tarvitse, kun kotona pystyy tekemään kaikki mitä tarvitsee.
Ai, se onkin kätevää kun pystyy kotosalla tekemään treenit ym.

Pitäisköhän ite hankkia juoksumatto kotiin joskus niin ei tarvi lähteä muualle. Toki polkujuoksut ei sit onnistu siinä.

Mutta täytyy myöntää, että onhan toi melkoista sovittelua kun on yksin muksujen kanssa, mutta jotenkin sitä aina onnistuu asiat tekemään luovasti. Kaikenlaisiin elämäntilanteisiin tottuu ja niiden mukaan elää.
Meilläkään ei ole kuivausrumpua. En ole ikinä sellaista omistanut. Poppoon tiskitkin hoituu käsin. Toki haaveissa siintää keittiörempan yhteydessä sellainen luksustuote kuin tiskikone.
Kyllä sitä välillä on niin kurkkua myöten täynnä sitä tiskaamista, että ois niin ihanaa ku kone tekis sen välillä puolesta.
Kelaan selitin, etten osannut täyttää minulle parasta vaihtoehtoa äippärahan suhteen joten lähetin heille verokortin 2014, viime vuodelta palkkalappuja ja vielä tämän vuoden viimeisimmän ansiopäivärahamaksutodistuksen, että laskevat niistä parhaan vaihtoehdon. Laitoin äitiysavustushakemuksen samalla. Saa nähä kauanko sitten näissä käsittelyissä menee, kun vasta viikonloppuna laitoin kaikki. Laskurin mukaan oma äitiysloma alkaisi 24.10.
Muruliini83, kyllä täällä kans oikein nolottaa oma käyttäytyminen välillä. Viime yönäkin olin lähössä vanhempieni luokse yöksi, kun miehen kanssa tuli vääntöä hellyydenosoituksista. Mies koki, että hän ei osaa ilmeisesti mua miellyttää eikä kelpaa sellaisenaan tms. kun yritin sanoa että olen todella hellyydenkipeä ja minulla itsetunto taas vähän huonompi kun tuntuu että minussa on jotain vikaa kun hän ei helli tarpeeksi. Minä siitä sitten peiton kanssa yläkertaan vollottamaan ja huusin, että hänen silmissään taidan olla niin kiittämätön paskiainen jolleka ei mikään ole koskaan hyvä ja lähden helvettiin hänen silmistään ettei hänen tarvitse katsella tämmöstä.

Että näin...