La marraskuu 2016

Täälä myös on kyllä halut huipussaan, välillä joutunut mies ihan toppuuttelemaan :D tuntuu että pahoinvointi koittaa kolkutella heti jos valvoo vähänkin myöhempään. Käytiin eilen festaroimassa miehen ja kavereidemme kanssa ja tuli sitten valvottua sinne kolmeen, niin aamulla oli melkein niinkun krapulainen olo :o ja jatku pitkälle päivään.

Asiasta toiseen, mua on nyt askarruttanut vauvan sänkyasia kun oon törmännyt niin sieviin ensisänkyihin (kehtoihin ym), mutta toisaalta vauva ei kovin kauvaa mahdu sellaiseen että pitäiskö kuitenkin ostaa suoraan pinnasänky.. :o vaikea valinta.

Pikkumyy 23+2
 
Pikkumyy93, mustakin ne kaikki kehdot on niiiiin söpöjä! Mutta taidan väkertää äitiyspakkauksen laatikosta taas jonkun kivan pesän, missä voi nukkua ne ensimmäiset pari-kolme kuukautta. Tosin en vielä tiedä, otetaanko koko pakkausta, mutta onhan tuolla vielä vanha esikoisen jäljiltä tallella.

Nukkumisesta puheenollen, ihan luxusta kun esikoinen nukkui koko viime yön omassa sängyssä eikä vieressä. Toissayönäkin suurimman osan. En muistanut kuinka ihanaa on kun on tilaa :) (Enkä tajunnut että herään monta kertaa varmistamaan että tytöllä varmasti kaikki hyvin kun ei tuu pikku käsi tai jalka missään vaiheessa naamaan :grin) Mutta ehdottoman hyvä juttu tän kasvavan mahan kannalta!

On ollu nyt viikonloppuna jotenkin tosi onnellinen fiilis kaikesta, tästä raskaudesta, esikoisesta ja miehestä. Vaikka mies välillä ärsyttääkin tiettyjen asioiden osalta (etenkin nyt raskaana ollessa) niin kyllä taas yhdessä vietetyn ajan jälkeen muistuu, miksi oon juuri tuon miehen valinnut.

Huomenna rakenneultra, jännittäää :hilarious:
 
Mä en ole koskaan kokenut mitään kriisiä raskauskropan kanssa, musta on ihanaa, että raskaus näkyy :) Se mahakin kuitenkin aikanaan häviää.

Haluja ois kyllä mutta iltaisin milloin lapset nukkuu ja voisi jotain puuhaillakin niin nukkuminen voittaa :grin Kun oltiin kesälomalla miehen kanssa molemmat niin päikkäriaikaan oli sopiva hetki puuhastella mutta nyt ollaan taas perustyöarjessa kiinni valitettavasti. Toissa iltana menin makkariin odottamaan, että mies saa nuoremman laitettua nukkumaan ja ajattelin vaan pötkötellä lämpöisen peiton alla mutta mähän nukahdin saman tien, heräsin jossain vaiheessa ja huomasin että mieskin oli vaan simahtanut mun viereen ja koirakin käyttämättä iltapissalla, että näin vahvasti meillä menee! :grin

Ja miehistä puheen ollen, niin ihan normaaliahan se on, että mies on välillä omasta mielestä täysi m*lkku. Kyllä mä silti aina ajattelen olevani mieheni kanssa hamaan loppuun saakka vaikka välillä saatan olla siitä eroamassakin :grin Kyllähän pitkässä suhteessa tulee vastaan vaikka mitä eikä se ole pelkkää höttöistä onnea ja ihanuutta, silti mun mielestä meillä on vakaa, onnellinen ja tosi läheinen suhde; kyllähän mun mies oikeasti on se mun paras kaveri, johon voin luottaa täysin ja hän on se jolle kerron sekä hyvät että huonot asiat, hän on mun läheisin ihminen. Siitä huolimatta se välillä on tosiaan ärsyttävin ihminen mitä maailma päällään voi kantaa eikä aina tajua kaikkea :grin

Ellukkainen rv23+0!
 
Yölennon kanssa samaa mieltä, vaikka muutoin olenkin nauttinut solakasta vartalostani.
Tätä on odotettu NIIN kauan ja oli jo todella tipalla, ettei tätä koskaan tapahtunut. Lapselliselle ihmiselle ei varmaan tuu ees mieleen, mistä lapsettomat oikeasti jää paitsi ja usein surullista kyllä, tahtomattaan. Joka päivä on ihme tässä tilassa.
 
Kääks, täälläkin ois huomenna rakenneultra, mutta vasta iltapäivällä =) kunpa siellä olisi kaikki kunnossa. <3

Nuista haluista sen verran että täälläkin ne on kyllä huipussaan =D alkuraskaudessa oli paljon väsymystä, mutta se jo onneksi vähentynyt niin jaksaa taas =D

Auringonkukka rv 21+1
 
Itellä halut pysyneet samanlaisina, miehellä ehkä vähän laantunut. Ei kylläkään haittaa minua, jos mies haluaa tehtävän jotain muuta kuin seksiä niin sitten mennään sillä.. mies siis varmaan kammoksuu kun asentojen on oltava vähän kokeilevempia, maha ottaa tutuissa ja hyviksi todetuissa kiinni ja tuntuu, että tuo pikkutypy on siellä välissä. Sit menee kyllä halut kummaltakin kun se siellä samaan aikaan potkuttelee kun tuntee litistyvänsä :grin ja sit muutaman kerran kun on vähän tuntunut epämukavalta, niin mies nyt varmaan luulee satuttavansa jompaakumpaa. Noh, minä pärjään kyllä vähemmälläkin kun tosiaan muutakin voi sängyssä puuhata :P

Mileim rv 22+6
 
Meille on jäänyt vähän kammo touhuilusta kun seuraavana päivänä vuodin verta.. Ja muutenkin kun tässä on pitänyt säikähtää muutaman kerran niin ei olla uskallettu pahemmin puuhastella, ettei aiheuteta mitään. Jos jotain on tehty niin mies on heti sen jälkeen halunnut kuunnella dopplerilla onko kaikki hyvin.. :D

Rv 21+1
 
Halut ihan entisellään täällä, vähintään jokatoinen päivä siis vauhdissa. Tosin välillä lyhyemmällä kaavalla, kun väsy painaa molempia...

Oltiin eilen juhlissa pikkutunneille... Liekö "vanhuutta" vai raskautta, kun on nyt ihan "krapulainen olo"... Nukuin n. 7h ja join juhlissa tietysti vain mehua ja vettä, mutta silti kauhea jano ja kooma päällä... :hungover:
 
Se on Dootti myötätuntokrapula niitä muita juhlijoita kohtaan :grin
Me eilen ajeltiin miehen vanhemmat kapakasta kotiin ja oltiin ite kotona vasta klo 1.40.. siitä suoraan nukkumaan ja heräsin tänä aamuna ekan kerran klo 9. Hupsis, koirat ootteli olkkarissa kuplat otsassa, et "kiva kun sinäkin joskus nouset, olisiko hetki aikaa keskustella aamulenkistä ja aamupalasta" :grin
 
Ihan yhtä lailla olen miehen kimpussa kuin ennenkin. :D Tietysti alussa runsaammat vuodot ja sittemmin matkan varrella tulleet pienet veriviirut ovat aina pelästyttäneet, mutta eivät ole niin paljon vaikuttaneet kun kaikki ollut kuitenkin hyvin. Miestä ne ny tietysti aina mietityttää, mutta eipä tuo ny kauhiasti ole vastaan nurissut.

Eilen ekaa kertaa itkin että mies ei pian kattele minua kun paisun kaiken aikaa. Noh, hienosti toinen rauhoitteli ettei ole mitään hätää ja tuo ihana hormonityrsky meni sitten ohi.

Mutta muuten olen edelleen tästä raskaudesta ihmeissäni. Edellisessä suhteessa ei lasta kuulunut puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen. Hain Terolutit ja Clomifenit, ultralla paikat näytti olleen kunnossa ja olihan minulla kaksi lasta ennestäänkin. Silti itkin ja kannoin hirveää syyllisyyttä että minussa on jotain vikaa ja kiukuttelin exälle ettei hän ole tarpeeksi tukena. Ex löi pillit pussiin kesken hoitojen ja jätti minut. Sain jotenkin asian käsiteltyä päässäni, että enempää lapsia en ehkä tule enää koskaan saamaan ja minun on oltava onnellinen niistä pienistä mitä sukuun syntyy ja paapottava heitä sitten. Sen raastavan raskauskateudenkin sain järjestykseen päässäni, ihan hävetti jälkikäteen sellaiset negatiiviset tunteet kun eihän se muiden onni ollut minulta pois.
Olin aika peloissani sitten kun nykyisessä suhteessa vauvalle lupa annettiin. Stressasin tosi paljon, että joudunko tuottamaan miehelle pettymyksen sillä etten ikinä enää raskaudu. Onneksi pelko oli turhaa. Ja siksi tämä koko asia tuntuu edelleen ihmeelliseltä. Ja huomaan olevani paljon stressaantuneempi kun kaiken aikaa murehdin että pienellä on kaikki hyvin. Eli todella herkillä ja suojelevainen olen nyt kun kaiken jälkeen olenkin raskaana.
 
Meillä on menny ton sekstailun kans ihan päinvastoin, mulla ois ollu kyllä haluja vaikka joka päivä, mut mies ei halua. Sanoi kyllä monesti jo ennen ku vauvasta oli tietoakaan, että jos joskus tuun raskaaksi niin hän ei sitte raskaana olevan kans touhuile, eli tiedossa oli. Omat halut on kyllä yllättäny mut, paljo isommat ku normaalisti. Oon yrittäny miehelle vakuutella että ei se vauva siitä vaaraan joudu jos vähän ees kokeiltais, mutta jostain syystä ei halua. Kokee vastenmieliseks sen että vauvaa tökkii ja enhän mä sille mitään voi enkä tietenkään pakota. Kyllä senki aika taas tulee, kyllä tässä on silti pärjätty :D

20+0
 
Meilläkin kyllä haluja olisi,mutta 4 lasta ja kotiaskareet vaativat veronsa ja usein illalla uni vie voiton. Monesti puhutaan,että illalla mennään ajoissa "pötköttelee",mutta aina ilta venähtää puoli kymppiin ja mielummin aletaan nukkumaan,kun väsy niin kova. 2 krt viikossa yleensä sekstaillaan ja se on nyt tässä elämäntilanteessa ok. Vähän asian vierestä,mutta tänään huomasin tuossa häpykummulla vasemmalla kohdan,joka näyttää olevan turvoksissa. Se ei ole kipeä,eikä ihon alla tunnu mitään pattia yms. Mietin,olisiko siinä ollut joskus joku tulehtunut karvatuppi,kun joskus tullut paikkoja vähän siistittyä ja sheivattua,jonka seurauksena iho ollut näpyillä. Onko muilla ollut vastaavia kohoumia ja turvotuksia? Seuraavalla neuvolalääkärillä kysyn asiasta,jos ei katoa sitä ennen. Vähän aina mietityttää tämmöset,vaikka ei mitään kipua yms ole. Tulipa taas tekstiä :)
 
Voi että on kyllä mukava kun mieskin kantaa kortensa kekoon tämän raskauden hyväksi ja huolehtii minun hyvinvoinnista. Tänään meillä on ollut siivouspäivä ja siinä moppailin lattiaa kun mies oli imuroinut niin yhtäkkiä alkoi huipata ja särkeä päätä (luulen että alhainen verenpaine ja hemoglobiini tekee taas tepposia). Noh, mainitsin asiasta miehelle ja hän sinkaisi kuin ohjus mopin varteen ja komensi minut lepäämään sohvalle, vaikka ei olo kyllä ihan niin paha ollut :D ei ole kyllä valittamista. Toisaalta olen itsekkin ollut aika "lempeä" miestä kohtaan raskausaikana ja antanut sen käydä tuulettumassa jos on halunnut, en halua estää häntä pitämästä hauskaa vaikka en itse siihen pystykkään nyt. Sanoisin tietenkin asiasta jos hän olisi joka viikonloppu johonkin menossa! Mutta ne muutamat kerrat kun on halunnut mennä, niin on saanut ihan luvan kanssa :)

Pikkumyy 23+2
 
Itsellä olisi kanssa haluja touhuta vaikka kuinka. Mies ei enää lämpene sänkypuuhiin, ennemminkin kohtelee kuin jotain särkyvää kallisarvoista lasiesinettä. :banghead:
 
Meillä mies vaan huolehtii, että syön ja juon tarpeeks. Koko ajan kyselee, oonko syöny tänään sitä tai tätä, tai pitäskö juoda välillä. Ihana toisaalta, mut toisaalta vähän ärsyttävääkin välillä.. :grin
 
Meille tuli eilen ukkosen takia useamman hetken sähkökatko, ja meillä tarkoittaa "täyslamaannusta", kun ei tule edes juomavettä hanasta. Miehellä oli krapulanpoikasta, ja sain kuin sainkin sen makkarin puolelle - joten eiköhän tää tästä taas lähde. Jos edes 1krt/vko, niin oltais molemmat tyytyväisiä.
Muutoin päivä oli stressaava kellon kanssa juoksu, kun oli sokereiden 8 krt mittaus -päivä. Mä oon ihan tukossa tuosta kummallisesta ruokarytmistä, kun välissä pitää olla 4 tuntia, ettei mitään laiteta suuhun, paitsi vettä. Kaamea ahtaminen ja nopeesti, sit ku saa syödä, että jaksaa seuraavaan luvalliseen ateria-aikaan. Onneksi on vain päivä joka toinen viikko. Yhdet sokerithan mä unohdin sitten mitata, kun menin mustikkaan. Liikaa liikkuvia osia.
 
Huh mikä viikonloppu! Juhlittiin toiseksi vanhinta lasta kummien kanssa ja kivaa oli, mutta nyt on maha vähän kipeä, kun ei nyt kuitenkaan normaaliin ruokavalioon kuulu kakku ja karkit.
 
Olkaa onnellisia noista ihanista miehistänne! Minun mieheni lienee ajatellut, että kun nyt kerran on jo pulla uunissa, ni mitäpä turhia enää edes yrittää miellyttää tai auttaa :mad:
Tärkeämpiäkin hommia on, kuten huolehtia omasta hyvinvoinnista, harrastuksista ja muista menoista. Nyt olin oikein yön kahdestaan koiran kanssa mökillä rentoutumassa, no arvatkaa millainen sotku ja miten monet kotityöt minua sitten kotona odotti?? Toiset ne voi vaan nauttia elämästä :shifty:
 
Olkaa onnellisia noista ihanista miehistänne! Minun mieheni lienee ajatellut, että kun nyt kerran on jo pulla uunissa, ni mitäpä turhia enää edes yrittää miellyttää tai auttaa :mad:
Tärkeämpiäkin hommia on, kuten huolehtia omasta hyvinvoinnista, harrastuksista ja muista menoista. Nyt olin oikein yön kahdestaan koiran kanssa mökillä rentoutumassa, no arvatkaa millainen sotku ja miten monet kotityöt minua sitten kotona odotti?? Toiset ne voi vaan nauttia elämästä :shifty:

Ehkä sun täytyy jättää ne kotihommat tekemättä mitkä ei oo välttämättömiä, jos mies sitten alkaisi ymmärtämään paremmin ja osallistuisi. Tosin jos ei välitä sotkusta yms niin turhaa. Tai jätät esim hänen pyykit pesemättä, se ehkä alkaa jossain kohtaa häiritsemään :grin
 
Takaisin
Top