Hei kaikille ekakertalaiselta odottajalta ja foorumiin vastata tutustuvalta uusimaalaiselta!
Ekaa kertaa siis raskaana ja on ollut aika jännää. Tai siis täysin normaalia varmasti, mutta itselleen tosi jännää. Nyt viikkoja takana 15+4, eka ultra takana ja vasta nyt alan oikeasti tajuamaan, että olen tulossa äidiksi. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 7 vuotta, mutta vasta nyt olimme valmiita lapsenhankkimiseen. Itse olen jo 35 ja mies 30, joten itseäni vähän jännitti miten nopeasti sitä raskaaksi tulee. Jos tulee ollenkaan. Mutta oikeastaan jo heti ekalla kokeilulla natsasi, seuraavat menkat tulivat mutta sitten oli siinä. Noin puolitoistavuotta sitten ostettiin talo, jota ollaan rempattu tosi suuresti se koko aika. Loppu on näkyvissä, mutta vielä monen kuukauden päässä. Nyt tulikin sitten vähän kireämpi aikataulu valmistumiselle, mutta todella mieluinen sellainen :)
Eka komannes oli mulla kyllä tosi kauhea. Hajuherkkyys oli ihan käsittämätön, koko ajan oli öklö olo, päätä särki ja veto oli poissa. Nyt olo on jo parempi ja elämä on alkanut hymyillä. PIentä kuplintaa tuntuu jo vatsan seudulla, joka kai sellaista pre-potkimista. Ei siis mitään suurta, mutta kuitenkin konkreettista.
Synnytystä jännitän aikas paljon, kuten varmaan kaikki muutkin ensisynnyttäjät. Perheessä ja kaveripiirissä kaikki synnytykset ovat menneet tosi hyvin, ei komplikaatioita, mutta kuitenkin sitä jännittää kaikkeaa. Miten te muut lievitätte synnytysjännitystä? Muu ei mua oikeastaan jännitäkään.
Minulla ei ollut mitään pointtia tässä koko tekstissä, mutta aattelin kuitenkin kirjoitella tästä omasta alkuajasta... Olen enemmän sellainen stalkkeriluonne, eli tykkään lukea muiden kokemuksia ja peilata niitä omiin kokemuksiin, enkä niinkään kirjoitella itse. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettäkö en olisi kiinnostunut :)
Toivon saavani täältä vertaistukea ja neuvoja itseäni askarruttaviin asioihin, kiitos niitä jo etukäteen kaikille!
T Kaisukkene ja marraskuussa saapuva Vilppu