Mä just sanoin siskolle, että olo on jotenkin zen! Totta kai mielialat heittelee välillä tosi holtittomasti (anteeks..

), mutta muuten oon hyvinkin rauhallinen - ei paina työstressi, rahahuolet enkä jostain syystä osaa pelätä oikein Munasenkaan puolesta, vaan
tuntuu kuin eläisin jossain vaaleanpunaisessa kuplassa, jossa "kaikki kyllä järjestyy ja muuttuu hyväksi".
Mulla jotenkin niin samanlainen olo. Mulla jäi osittain työhommia kesken viime työpätkässä, osaksi mun totaaliväsymysten ja pahoinvointien takia, jälkiviisaana olisi pitänyt hakea reilusti saikkua eikä nuokkua töissä puolikuolleena, kun työteho siitä kärsi, ja osaksi ihan työntilaajan väärinkäsityksistä, mitkä ei siis mun syytä olleet. Sanoin, että voin kotosalla hommaa hiukan jatkaa, mutta en mä ole mitään saanut jatkettua ja ens ma tosiaan jatkuisi taas työt ja pitäisi hommaa kattoa. Noh, en jaksa stressata, jotenkin tuntuu, että aivan sama. Ei ole mun ongelma. Vaikka toki työt pitäisi jaksaa hoitaa tosi hyvin, että niitä olisi jatkossakin luvassa. Stressasin tossa jo kuukauden hulluna ja kun tietää, ettei stressi ole vauvalle hyväksi, niin päätin, että nyt en enää stressaa. Kyllä asiat tosiaan järjestyy ja nyt keskityn pitämään mahdollisimman hyvää huolta itsestäni ja sitä myötä masuasukista.
Unohdin noista oireista mainita oikeastaan varmaan tällä hetkellä rasittavimman, nimittäin jatkuvan pissahädän. Etenkin iltasin risoo, kun menen nukkumaan ja mulla aina kestää unen saanti ja joudun nyt lisäksi juoksemaan vartin välein vessassa. Tulee sellanen paineen tunne virtsarakon päälle ja välillä tuntuu, et on samantien taas vessahätä, kun sieltä on tultu.
Ootteko muut miettineet jo kummi-ehdokkaita? Me ollaan oltu vasta niin vähän aikaa yhdessä (pitkä tarina..), ettei oikein toistemme sukulaisia vielä tunneta ja yhteiset kaveritkaan ei mun mielestä ole hyviä valintoja, mutta miehen pikkuveljeä ajateltiin pyytää ainakin yhdeksi kummiksi.. se tulee tänään yökylään, joten katsotaan, miten jätkä reagoi mahdolliseen tehtäväänsä.. :)
Ilyana & Munanen 15+6
Me ei kuuluta kirkkoon, joten ei kummeja ole tulossa. Sikäli meillä hassu perhe, kun muut ei kuuluta kirkkoon, mutta mun poika on katolinen (isänsä katolinen ja halusi). Tosin kun poikani asuu meillä ja näkee isäänsä noin kerran kuukaudessa niin eipä toi katolisuus meillä arjessa mitenkään näy. Saa sitten halutessaan erota, kun sen aika tulee. Mun poika onkin siis ainoa, jolla on kummit.
Muoks. Ai niin, voihan sitä toki olla ns. siviilikummit kuitenkin, vaikka ei kirkkoon kuulukaan. Eipä ole vielä tullut mietittyä.