La marraskuu 2016
- Ketjun aloittaja Pilvisydän
- Aloituspäivämäärä
Unamaja, voi että :/ ihan kamalaa. Itkuhan tässä tuli, ku tuntuu niin pahalta teidän puolesta. Nyt vaan iso voimasatsi täältä sinne <3
Varpahat, mulla vuoti sen about vrk sitä verta vähän väliä ja sit nyt vieläki vuotaa ruskeaa/vaalean keltasta ja tosiaan jo kaks viikkoa ekasta vuodosta. Istukka oli kohdunsuulla, verta näky kohdussa ja sit ei enää viikon päästä ultrassa näkyny. Musta on tosi inhottavaa että et päässyt gynekologin ultrattavaksi! Olisit saanut ees vähän tarkempaa tietoa
ja on vielä noin pitkä aika seuraavaan ultraanki. :/
Varpahat, mulla vuoti sen about vrk sitä verta vähän väliä ja sit nyt vieläki vuotaa ruskeaa/vaalean keltasta ja tosiaan jo kaks viikkoa ekasta vuodosta. Istukka oli kohdunsuulla, verta näky kohdussa ja sit ei enää viikon päästä ultrassa näkyny. Musta on tosi inhottavaa että et päässyt gynekologin ultrattavaksi! Olisit saanut ees vähän tarkempaa tietoa
ja on vielä noin pitkä aika seuraavaan ultraanki. :/
Voi ei Unajama! Hirmuisesti voimia! 
Minä luulin, että kukaan ei ole kirjoitellut tänä päivänä mitään tänne, kun ei näy että olisi uusia viestejä
Ikävä kyllä olikin huonoja uutisia sitten. Ei riitä sanat.
Tuntuu hölmöltä nyt toivottaa, mutta kuitenkin. Hyvää äitienpäivää kaikille!
Minä luulin, että kukaan ei ole kirjoitellut tänä päivänä mitään tänne, kun ei näy että olisi uusia viestejä
Ikävä kyllä olikin huonoja uutisia sitten. Ei riitä sanat.Tuntuu hölmöltä nyt toivottaa, mutta kuitenkin. Hyvää äitienpäivää kaikille!
Muokattu viimeksi:
Tiedän et epätietoisuus on kaikkein pahinta 
Onneks kuitenkin sydänäänet kuuluu!Voi Unajama, olen niin kovin pahoillani! Ihan hirveää. :/ Voimia <3
Ja varpahat, voimia myös sinne! Onneksi vauvalla kuitenkin näytti olevan kaikki hyvin, toivotaan että verentulokin loppuisi pian.
Täällä ollaan erityistarkkailussa tämän jälkeen tuon reuman takia, kahden viikon välein sykekontrolli. Jos syke laskee liian alas, mulle kuulemma tehdään heti lähete päivystykseen. Aika hurjaa. Mä kun vaan toivoisin, että lapsella olisi kaikki hyvin. Uusiin verikokeisiin joudun myös, mulla saattaa kuulemma olla jokin heikko punasoluvasta-aine vai mitä lie siinä mahtoikaan lukea, en enää edes muista.. Liittyy kai jotenkin veriryhmiin. Sain tammikuussa jonkin pistoksen kun oli se tuulimunan tyhjennys ja nyt vaan toivotaan, että se johtuisi siitä pistoksesta, siksi siis uudet verikokeet. On tämä vaan niin jännää ja stressaavaa kokoajan, milloin mahdan tästä ruveta nauttimaan...? Eka kolmannes kuitenkin takana maanantaina. <3
Ja varpahat, voimia myös sinne! Onneksi vauvalla kuitenkin näytti olevan kaikki hyvin, toivotaan että verentulokin loppuisi pian.
Täällä ollaan erityistarkkailussa tämän jälkeen tuon reuman takia, kahden viikon välein sykekontrolli. Jos syke laskee liian alas, mulle kuulemma tehdään heti lähete päivystykseen. Aika hurjaa. Mä kun vaan toivoisin, että lapsella olisi kaikki hyvin.
Uusiin verikokeisiin joudun myös, mulla saattaa kuulemma olla jokin heikko punasoluvasta-aine vai mitä lie siinä mahtoikaan lukea, en enää edes muista.. Liittyy kai jotenkin veriryhmiin. Sain tammikuussa jonkin pistoksen kun oli se tuulimunan tyhjennys ja nyt vaan toivotaan, että se johtuisi siitä pistoksesta, siksi siis uudet verikokeet. On tämä vaan niin jännää ja stressaavaa kokoajan, milloin mahdan tästä ruveta nauttimaan...? Eka kolmannes kuitenkin takana maanantaina. <3
auringonkukka82
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voimia Unajama <3
En usko että saan vaihdettua aikaa, voinhan mä huomenna yrittää jos mies vaan onnistuu saamaan vapaata. Eilinen veren näkeminen paperissa taisi olla väärä hälytys, sanoin miehellekkin että alan jo kuvittelemaan että näkisin paperissa aavistuksen vaaleanpunaista tai muuta poikkeavaa.
Rv 12+1
Rv 12+1
Pahoittelut unajama! :-( Mä en osaa sanoa miten, mutta jotenkin sitä vaan pääsee yli tällaisista jutuista, se ei vaan tapahdu heti. Eikä kuulukaan tapahtua, koska kyseessä on kuitenkin tärkeä, iso ja rakas asia, oma lapsi. Vaikkei se ole vielä kooltaan iso, niin sitä on ehtinyt odottaa jo kauan ja luonut tietynlaista suhdetta ja tulevaisuuden suunnitelmia... Täytyy antaa aikaa sille suremiselle ja ymmärrystä itselle.
Mun vauva ei ole kuollut, mutta se on jotakin ihan erilaista kuin olin kuvitellut ja halunnut. Tilanteeni on erilainen, mutta suren lapseni puolesta ja itseni puolesta vielä reilun viikon jälkeenkin. Onneksi en enää niin hysteerisesti, itkukin on loppunut, mutta suru on sydämessä edelleen. Tämän kokemuksen pohjalta osaan lohduttaa vain sen verran, että se tunne helpottuu pikkuhiljaa ja sitä kestää paremmin ja vähitellen siihen tottuu ja sitten siitä kaiketi tulee vain surullinen muisto.
En tiedä auttaako se sinua, mutta ehkä lapsella ei ollutkaan kaikki hyvin, ehkä vältyit nyt esimerkiksi kohtukuolemalta tai pakolliselta abortilta siinä vaiheessa, kun elimet eivät olisi kasvaneetkaan. Luonto hoiti tilanteen ehkä hiukan armollisemmin...?
Suo anteeksi, jos mun sanat jotenkin loukkaa ja en missään nimessä halua millään lailla väheksyä kokemaasi, toivottavasti en kuulosta siltä. Omat ajatukset on nyt niin toiset kuin aiemmin. Toivon jotenkin, että mun kohdalla luonto olisi tajunnut hoitaa tämän sairaan yksilön pois jo alussa, eikä asia olisi minun käsissäni. Tunnen silti syyllisyyttä, että sanon näin, ehkä joku kuitenkin mielummin ottaisi down-vauvan kuin keskenmenon.
En siis yhtään väitä tietäväni tuosta kokemuksesta mitään, ymmärrän täysin sen, että sen tietää vain, jos se tulee omalle kohdalle. Mutta jotain siitä surusta ymmärrän hyvin. Anna sen tulla ja olla, itke, jos itkettää. Ja usko siihen, että jonakin päivänä hymyilet taas!
Kaikille toivon tänään aurinkoista äitienpäivää! <3
Nasupossu, rv tänään tasan 15
Mun vauva ei ole kuollut, mutta se on jotakin ihan erilaista kuin olin kuvitellut ja halunnut. Tilanteeni on erilainen, mutta suren lapseni puolesta ja itseni puolesta vielä reilun viikon jälkeenkin. Onneksi en enää niin hysteerisesti, itkukin on loppunut, mutta suru on sydämessä edelleen. Tämän kokemuksen pohjalta osaan lohduttaa vain sen verran, että se tunne helpottuu pikkuhiljaa ja sitä kestää paremmin ja vähitellen siihen tottuu ja sitten siitä kaiketi tulee vain surullinen muisto.
En tiedä auttaako se sinua, mutta ehkä lapsella ei ollutkaan kaikki hyvin, ehkä vältyit nyt esimerkiksi kohtukuolemalta tai pakolliselta abortilta siinä vaiheessa, kun elimet eivät olisi kasvaneetkaan. Luonto hoiti tilanteen ehkä hiukan armollisemmin...?
Suo anteeksi, jos mun sanat jotenkin loukkaa ja en missään nimessä halua millään lailla väheksyä kokemaasi, toivottavasti en kuulosta siltä. Omat ajatukset on nyt niin toiset kuin aiemmin. Toivon jotenkin, että mun kohdalla luonto olisi tajunnut hoitaa tämän sairaan yksilön pois jo alussa, eikä asia olisi minun käsissäni. Tunnen silti syyllisyyttä, että sanon näin, ehkä joku kuitenkin mielummin ottaisi down-vauvan kuin keskenmenon.
En siis yhtään väitä tietäväni tuosta kokemuksesta mitään, ymmärrän täysin sen, että sen tietää vain, jos se tulee omalle kohdalle. Mutta jotain siitä surusta ymmärrän hyvin. Anna sen tulla ja olla, itke, jos itkettää. Ja usko siihen, että jonakin päivänä hymyilet taas!
Kaikille toivon tänään aurinkoista äitienpäivää! <3
Nasupossu, rv tänään tasan 15
Kyllä se ajan kanssa. Nyt tuntuu mahdottomalta, mutta aika auttaa. Itselläni tuli kovat kivut, mutta heti kun "tavara oli ulkona" helpotti. Kivut katosi sen siliäntien. Kyllähän ne supistukset on ihan oikeita En suosittelisi katsomaan siteeseen/vessan pönttöön missään vaiheessa.
Vuotoa mulla tuli vielä tyhjennyksen jälkeen viikon verran.
En tiedä otatko suun kautta vai alakautta, mutta itse otin suun kautta cytot aamulla ja joskus viiden aikaan illalla alkoi sitten tapahtua. Alakautta varmaan voisi alkaa aikaisemmin, mutta pelkäsin että putoavat jo alkavan vuodon mukana ja koko homma menee reisille.
Paljon voimia koettelemuksenne keskellä. Surra saa niin kauan kuin siltä tuntuu.
En suosittelisi katsomaan siteeseen/vessan pönttöön missään vaiheessa.Vuotoa mulla tuli vielä tyhjennyksen jälkeen viikon verran.
En tiedä otatko suun kautta vai alakautta, mutta itse otin suun kautta cytot aamulla ja joskus viiden aikaan illalla alkoi sitten tapahtua. Alakautta varmaan voisi alkaa aikaisemmin, mutta pelkäsin että putoavat jo alkavan vuodon mukana ja koko homma menee reisille.
Paljon voimia koettelemuksenne keskellä. Surra saa niin kauan kuin siltä tuntuu.
Itse olen samaa mieltä Nasupossun kanssa kyllä siinä, että omalla kohdallani todella auttoi se ajatus, että vauvalla ei ollut kaikki edellytykset elämään kunnossa.
Ja Nasupossulle, mielestäni sinulla on oikeus käydä kaikki tunnekirjo läpi. Älä tunne syyllisyyttä. <3
Ja Nasupossulle, mielestäni sinulla on oikeus käydä kaikki tunnekirjo läpi. Älä tunne syyllisyyttä. <3
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Unajama, pahoittelut vielä kerran, nää on julmia keikkoja. mä otin kaksi erää cytoteciä ennenkuin sitten toisen erän kolmantena päivänä odotettu lopputulos. Odotin kipuja, mutta tuli vain kohtuullisesti verta ja viimeiseksi suihkun lattialle alkio (5+6). Vuoto loppui pitkälti siihen.
