La marraskuu 2016

Kiki80 ne kattoo enimmäkseen kokonaistilannetta ja uskon että huomioi jonkun verran äidin väsymyksen, mutta uskon että paikka kohtasta kuinka painava asia äidin väsymys on. Kannattaa mainita neuvolassa jo asiasta.

Käytiin tänää kaupungissa ettimässä miehelle housuja ja itelle kävin ostamassa vadelmanlehtiteetä, kotiin tultua laitoin pyykkikoneen päälle ja aloin silittämään ja lyhentämään makuuhuoneen verhoja (3kpl melko painavia pimentäviä) siinä meni reilu pari tuntia ja voi jesus että oon ollu nyt kipee!! Saa nähdä saanko ollenkaa nukuttua ku särkee niin kovaa selkää, mahaa ja jalkoja.. ois vissii pitäny kuunnella kehoa ja lopettaa ihan viimestään toisen verhon jälkeen, mutta ku oon jääräpää ja halusin ne valmiiks tänää että ei tarvii miettii niitä koko aikaa. ..:sad001:smiley-ashamed008
 
Mä olin esikoista odottaessani viimeiset 4 viikkoa todella väsynyt! Siis aivan henkisesti ja fyysisesti loppu. Maha oli VALTAVA (paljon lapsivettä), en saanut nukuttua, syötyä, liikkuminen sattui jne. Neuvolassa itkin ja itkin, että pääsisi edes synnyttämään! Sain sitten neuvolatädin kolmen painokkaan pyynnön jälkeen käynnistysajan 16.12. aamulle klo 9... eli 12 päivää lasketun jälkeen. Esikoinen syntyi omasta tahdostaan 14.12. aamulla 8.44...

Mä olin viikonlopun flunssassa. Se on tässä lähipiirissä kiertänyt useammalla ja olenkin odottanut milloin iskee muhun. Olin pe-la kuumeessa ja su-ma vielä lepäilin. Eilen oli taas pakollisia kävelyitä, kun en ihan joka päivälle sitä kuljetusapua pysty järjestämään ja voi elämä! Liekö sitten tuo lepäily ja vähä liikkuminen muutaman päivän ajan syynä, mutta itkua sai pidättää kun sattui häpyliitokseen ja mahan sivuihin ihan kamalasti!

Supistuksia on myös alkanut tulla, enimmäkseen kivuttomia harjoitussupistuksia, mutta pari aika napakkaakin on ollut ja yleensä öisin. Rasituksessa ne on niitä harkkareita vaan.

Vauva möyrii mahassa tosi paljon ja mun pojat on kauhean kiinnostuneita tunnustelemaan liikkeitä mahalta. Eilen pienempi poika oikein jutteli vauvalle ja aina siihen kohtaan missä vauvan liikkeet näkyi laski oman kätensä ja silitti. Mietti myös, että meidän täytyy keksiä vauvalle kaunis nimi sitten kun se on "kuoriutunut sun mahan sisältä munasta"... Hän tykkää kauheesti linnuista ja on päättänyt, että hevosta ja ihmistä myöten kaikki kuoriutuu munista. :)
 
Mulle tuli viime yönä joku ihan järkyttävä kiputila lähes koko lantion alueelle :wideyed: käänsin kylkeä niin siitä se alkoi. Oli niin kovaa kipua etten pystynyt olemaan, helpotti kun nousin istumaan. Ei se kestänyt ehkä kun 15 sekunttia mutta tuntui ikuisuudelta. Voikohan paikkojen löystyminen tuntua niin pahalta? Onko kellään muulla ollut vastaavaa?
 
Ealla kuulostaa todellakin olevan kookas vauva tulossa. Mielenkiintoista nähdä vedätkö "pohjat", kenen kohdalle se isoin sitten osuukaan. Meillä on seuraava kasvukontrolli ensi maanantaina ja sitten on tulossa vielä se synnytystapaultra noin 22.10. (riippuen vaihdetaanko synnäriä). Saas nähdä, mitä hyö sanoo. Oma paino on noussut taas kilon, että toivotaan osan siitä olevan sitä kasvavaa vauvaa eikä pelkästään kasvavaa äitiä.
Voikukka9, mulla oli viime viikolla se ihmeellinen laskeutumiskohtaus alkaen kolmelta aamuyöllä ja tuntui kyllä kivuliaalta ja epämiellyttävältä. Mulla kesti kipu pidempään pitkälle iltapäivään, mutta sen yli pystyi kyllä "ähisemään". Se koommin ei ole lantion ympäri tuntuvaa kipua tuntunut. Oletan, että lantio haki uutta mallia, kun vauvan pää painui luiseen lantioon.
Katjusha rv. 32+5
 
Voikukka9 sanoi:
Mulle tuli viime yönä joku ihan järkyttävä kiputila lähes koko lantion alueelle :wideyed: käänsin kylkeä niin siitä se alkoi. Oli niin kovaa kipua etten pystynyt olemaan, helpotti kun nousin istumaan. Ei se kestänyt ehkä kun 15 sekunttia mutta tuntui ikuisuudelta. Voikohan paikkojen löystyminen tuntua niin pahalta? Onko kellään muulla ollut vastaavaa?
Click to expand...

Täysin sama juttu viime yönä. Se kipu oli sellainen repäisevä/vihlova. Mä meinasin huutaa ääneen kun se kipukohtaus iski, oli niin voimakas. Tuli siis silloin kun käänsin kylkeä ja istumaan noustessa alkoi vähän hellittämään.

Rv 32+4
 
Täälläki on jotain löystymistä havaittavissa.. mun alaselkä on rusahdellu välillä iha alkuraskaudesta asti.. mut tänä aamuna se sattu iha oikeesti! Kolme kunnon poksausta ja salamat sinkos silmistä.. jalat kuitenki kantaa edelleen.. kiva ku ottaa kevyet aamuvenytykset petissä enne nousemista ni sit rutisee ja paukkaa.. mut se on kai iha normaalia?

viime yönä ku heräsin vessaan mun sattu iha hirveesti mahaan.. mut totesin et olin varmaa jäkittäny jotenki vatsalihaksia ku mul oli polvet koukussa ja tyyny polvien välissä,ja ilmaakin tuntu mahassa olevan.. potkasin tyynyn pois ja väkisi venytin itteni suoraks ni kipu alko hellittää.

Nempsu 32+6
 
Minä kävin myös eilen äitiyspolilla kasvukontrollissa ja isoa lasta lupailtiin :grin Hän on nyt 2,3 kg mutta lääkäri epäili päänympäryksen vaikuttavan arvioon - meilläkin kun tuo pää on isompi kuin kuuluisi, noin niinkö viikkoihin nähden. Lääkäri onneksi tokaisi samaan hengenvetoon että tämä piirre on meille suomalaisille ominaista.
Eli ei Eea teidänkään vauva välttämättä aivan niin iso vielä ole :)

Ja nyt minäkin uskon tietäväni tulokkaan sukupuolen! Meillä siis mieheni kysyi jo rakenneultrassa lääkäriltä kumpaan hän nyt rupeaa henkisesti varautumaan :hilarious: itse halusin yllättyä sitten salissa. Mutta enhän minä eilen sitten malttanut silmiäni kiinni pistää kun ultrattiin :eek:
89% varmuudella uskallan väittää että meille tulee poika :dummy::Heartblue

Rv 32+2
 
Mulla Su ja ma välisenä yönä ennen yhtä alko tosi kipeet supistukset ja selkä oli aivan tulessa. Tuli aluks tosi tiheään ja sit vähän harvemmin ja kesti n. 2,5h yhteensä ennenkuin helpotti niin että nukahdin. Aamulla sitten heräsin kivuttomaan "kestosupistukseen" eli maha aivan kivikova eikä auttanut lepo eikä liike, tuntui kun olis vanne mahan ympäri ja hurja rutistus. Ihmettelin tätä puolille päivin jolloin soitin neuvolaan, että mitäs nyt kun olo on samanlainen kun pari päivää ennen esikoisen synnytystä ja nyt rv 34+3. Käskivät sitten äitipolille näytille.

Koksissa sitten pääsin käyrille ja lääkärin tarkastukseen. Lääkäri otti kaikki testit ja ennenaikaisuustesti oli onneksi negatiivinen, mutta ultralla katsottaessa kanava lyhentynyt kahteen senttiin, sisäsuu auki ja ulkosuu hieman raotti. Vauva oli kuitenkin onneksi ihan hyvän kokoinen n. 2600g että sen puoleen ei suurta hätää vaikka syntyisikin. Pääsin vielä lepohuoneeseen ja sain supistusten esto lääkettä ja jos sillä ei olisi helpottanut olisi myös pistetty kortisonit vauvan keuhkoja kypsyttämään. Supistukset kuitenkin levossa loppuivat, mutta heti jos liikuin tai nousin pystyasentoon vatsa kovettuu. Sain kuitenkin lähteä kotiin ja nyt levätty sohvalla maaten pari päivää. Edelleen heti jos nousen, nii alkaa supistaa, nyt kuitenkin kivuttomasti.

Nyt vain päivä kerrallaan, mutta kyllä säikähdin, että nytkö jo vauva syntyy ja kyllä tuli sairaalakassi nyt pakattua jo varuiks.

Frida^ rv 34+5
 
Varpahat
Tiedän tunteen...
Ja toivon, että sinullakin tilanne vielä joskus rauhottuu, ja on paljon mukavampi olla ja elää ja hengittää. :Heartred
Onko HSP sulle tuttu?
Sieltäkin alueelta saattaa löytyä sinulle jotain.
Ja kannattaa tosiaan vielä kyseenalaistaa toi lääkityksen lasku, jos sinusta siltä tuntuu.
Jos ja kun kerran Ellaminkaan ei tarvi...
Sillä onhan se todella tärkeää, että sulla on hyvä olla.
 
UnNa, Että "pientä" poikaa sitten odottelette!
Mun miehen suvussa on paljon pienikalloisia ihmisiä. Tavallaan arvostan tätä piirrettä lapsessa, tulevana synnyttäjänä. Meillä vastasi 1,5 viikkoa sitten vain pään koko meidän viikkoja eli sen suhteen "normaali". Sekä reiden mitta että vartalo oli lähes kaksi viikkoa edellä.
Saas nähdä, pysyykö nämä mittasuhteet seuraavassa tarkistuksessa :)
 
Lueskelin tossa huvikseni synnytyksen käynnistämisestä sairaalassa ja siihen liittyvistä riskeistä, etenkin viikoilla ennen varsinaista laskettua aikaa.
Ja jos käynnistykseen ei tosiaan liity minkäänlaista terveydellistä syytä, niin en kyllä itse lähtisi edes kysymäänkään, ja jos olisin lääkäri, niin yrittäisin kyllä puhua vielä äidille ja keksiä yhdessä jotain muita vaihtoehtoja, että miten hän jaksaisi vielä odottaa. Vielä vähän...
Että etenkin se oma keho alkaisi olla enemmän valmis itse synnytykselle.
Riskeistä esimerkkinä, että käynnistys epäonnistuu kaikista yrityksistä huolimatta ja joudutaan päätymään lopulta sektioon, kun mm vauvan hapensaanti joutuu käynnistyksessä aikamoiselle koetukselle.
Myös käynnistämisen yhteydessä käytettävät lääkkeet, kuten esim oksitosiini, voivat aiheuttaa kaikenlaista ylimääräistä huolta. Ymym...
Mutta ehkä kun riskeistäkin enemmän tietää, niin sitä jaksaakin paremmin odottaa??
Kun ei oo kuitenkaan enää pitkä aika...sieltä vk37 kun käynnistystä voidaan edes harkita.
Ja ehkä sitä omaa oloaan voi jotenkin pystyä helpottamaan??
Ja mitäs kaikenlaisia ihan luonnollisiakin keinoja sitä voidaankaan käyttää ja tehdä synnytyksen vauhdittamiseksi?
Kuka käy saunassa, kuka lenkkeilee ja käy kuntosalilla, ja kuka harrastaa joka päivä seksiä jne.
Mutta mutta...kaikesta huolimatta jokainen tekee lopulta niin kuin itse parhaimmaksi näkee.

Minä ja minun lähes pohjaton uteliaisuus ja kiinnostus erilaisia asioita kohtaan...o_O
 
Joo, sehän se siinä vauvan koossa eniten jännittääki, ku on iso pää. Ja tuo mitta ilmeisesti on aika varma, ku siitä sai hyvin sen mitan.

3,2kg sai eka arvioksi, mut sit mittas uudelleen mahan ja sai arviota vähän alaspäin. Kaikki mitat oli monta viikkoa keskivertoa isommat, mutta jos oikein muistan, ni päänympärys vastas sitä, mitä keskimäärin viikolla 37-38.

Onneks on vielä sit ultra eessä ennen h-hetkeä, ni ei tarvi vielä stressailla :) minä ja mun sisarukset on oltu muistaakseni kaikki reilusti yli 4 kilosia, joten geeneistä tätä kokoa tulee. Pitääpä kysyä äitiltä noita tarkempia mittoja.
 
Täällä myös iso vauva tulossa ja myös pää on jo nyt iso. En tahtoisi käynnistystä tai sektiota, mutta voi olla jompikumpi edessä. Tilannetta onneksi vielä tutkitaan.
 
Yölento, mulla samat mietteet. En haluais käynnistystä ja vielä vähemmän sektiota. Mut tärkeintä toki, et vauva saahaan elävänä ja terveenä tänne kohdun ulkopuolelle.

Esikoisen pää oli aivan normaali kokoinen ja silti tosiaan meinas mennä sektioksi, joten haluaisin varmistua, että ei ainakaan ollu siitä vauvan koosta kiinni tuo sektiouhka. Jos oli, ni st ehdottomasti haluan käynnistyksen hyvissä ajoin, että olis hyvät mahikset ponnistella vauva iteksee maailmaan.
 
Alusta saakka olen taustalla seuraillut, mutta nyt täytyy kommentoida Eealle. Meillä esikoisen synnytys käynnistettiin, koska povattiin isoa vauvaa. Lääkäri mittasi päänympäryksen monta kertaa ja joka kerta kauhisteli pään isoa kokoa ja tämän vuoksi päädyttiin käynnistykseen rv38+5. Lapsen päänympärys oli lopulta sitten kuitenkin ihan normaali 36cm. Tämä rohkaisuna sinulle :)
 
Itellä kahden viikon päästä synnytystapa-arvio jossa ultrataan.. toivottavasti ois edelleen "siro" tyttölupaus. Kertaakaan en oo oikeeta kokoarviota saanut rakenneultran, 21+1, jälkeen, kun en oo käynyt yksityisellä eikä oo ollu tarvetta äippäpolille mennä.. saanut vaan arvioksi sen sirouden, ja se on sf-mittaan perustuva arvio. En malttais odottaa..
Meillä tais olla ru:ssa pää viikkoja vastaava, kun sit muuten muut mitat heitteli mikä vähän ali ja mikä vähän yli..

Mileim rv 34+2
 
Huh huh,tänään on taas saanut aamusta kävellä. Piti edellisen sektion ja siinä saadun verensiirron takia käydä antamassa verikoe, jossa katsotaan verestäni jotkut vasta-aineet. Aamulla 7 jälkeen esikoista lähin viemään eskariin ja kuinka ollakaan, kohta 5v pojan pyörästä oli etukumi puhki, noh onneksi oli entinen pyörä ehjä, mutta pienihän se jo on tuolle viis vuotiaalle, hän kuitenkin sanoi voivansa ajaa sillä. Eskarilainen päiväkodille ja kävellen sairaalalle, hirvee pissihätä oli koko matkan ja kauhee hiki päällä. Sitten samaa reittiä takasin kotiin ja n. 10 km tuli käveltyä siinä melkein yhtä soittoa. Ja voi sitä minun poikaa, kun hän pienellä pyörällään polki koko matkan, eikä valitellut tai kiukutellut yhtään. Kysyin monesti, että työnnänkö selästä eteenpäin jos voimat loppuu, mutta hän ei apua tarvinnut. 3v ja 1v tulivat tuplarattaissa. 3 tuntia oltiin siis tienpäällä, onneksi on niin hyvässä kunnossa vielä, että kävellen pääsee. Niin ja piti pissat vielä viedä, kun terkkari oli sitä mieltä että ne voisi katsoa siellä. Ja 4 tuntia piti rakossa pitää, niin oli tuskainen yö kun pissitti niin pirusti, vaan ei voinut ennen aamua käydä, että sai samalla sen näytteen antaa. Noh, nyt vaan odotellaan mitä ne verikokeet kertoo, ei juurikaan oo tietoo, että mitä vasta-aineita vois mun veressä olla tms, mutta pe neuvola niin kai siellä mua vähän sit valaistaan. 35+2 menossa ja mulla alkaa olla paniikki, että pian tää raskaus loppuu. Mä niin viihdyn tässä mun pallomasussani, etten millään tahtoisi luopua tästä :arghh:. Onneksi vielä muutama viikko aikaa nautiskella. Toivottavasti kaikki menee loppuun saakka hyvin.
 
Neuvola kuulumisia.. vauva laskeutunut jo tosi alas ja pää kiinnittynyt ..huh huh.. haluaisin vielä ultraan mutta täällä ei enään tehdä ultraa :( sit jos tulee jotain niin suoraan taysiin mentävä .. ei olla tehty edes kokoarviota :( saa nähdä kuinka kauan menee että vauva syntyy ..toivottavasti vielä ainakin sen pari vk olisi sisällä..
Pilvisydän 35+0
 
Vimpa wau mikä superäiti oot! Ite en pystyis enää käveleen 10 km tuplarattaita työnnellen! :woot: Ihana sinun reipas poikasi. :)
 
Mä varasin extempore tänään ajan yksityiselle ultraan, halusin tietoa lähinnä vauvan asennosta (kun liikkeet tuntuvat paljon pienemmiltä kuin ennen) ja sukupuolen varmistusta. Kaikki oli vauvalla hyvin, painoa on 2630g ja arvioi syntymäpainoksi n. 3700-3800g. Edelleen veikkasi tytöksi. :) Vauva on pää alaspäin ja selkä mun mahaa kohti, eli potkii ja huitoo mua selkärankaa kohti joka selittää heikommin tuntuvat liikehdinnät. Syke oli 143 ja tasainen. :)

Rv 34+3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top