Meillä esikoisen aikaan mies oli sitä mieltä pitkään, että ei pysty tulemaan synnytykseen. Sillä on hirvee sairaala- ja veri- ja kärsimyskammo. Mä olin sitä mieltä, että jos minä synnytän, niin sinä nielet pelkosi. Sit aloin miettiä, et itse asiassa se oli mulle periaate kysymys, että mies on mukana. Ja että mä oikeestaan ehkä mieluiten menisin yksin. Kun kerroin sen miehelle, niin sitten se yhtäkkiä haluskin ehdottomasti mukaan :D
En tietenkään sitä kieltänyt, mutta oli kyllä melkoista tunteiden vuoristorataa meillä asiasta päättäminen :D