Vauva voi tilanteeseen nähden hyvin. Ja sektio... No se meni juuri niinkuin hätäsektion voi olettaa menevän. Nopeasti. Juurikaan tunne mylläkkää huomioon ottamatta. Kliinisesti suorittaen pakolliset rutiinitoimenpiteet. Klo 6:40 minut herätettiin ja ilmoitettiin, että nyt lähdetään leikkaussaliin ja klo 6:57 lapsi oli ulkona. Siinä kaikki. Itkin koko toimenpiteen ajan. Minun annettiin nähdä nopeasti itkevä lapsi, jonka jälkeen se kiidätettiin pois. Sanottiin, että saan mennä katsomaan jahka puudutteet haihtuu olen siinä kunnossa että voin mennä keskolaan. Sitten heräämöön, sieltä synnytysvuodeosastolle kun jalat alkoi liikkumaan n. Pari tuntia sektiosta. Osastolle päästyäni hoitaja totesi että haavataitos täytyy vaihtaa ja kylmästi repi tuoreelta haavalta pitkän haavataitoksen irti kiskoen sen toisesta päästä tukematta kudoksia. No, niinhän se haava repesi ja alkoi vuotaa. Kolmepakettia isoja harsotaitoksia hän sai käyttää, että sai suuremmat veret kuivattua ja laitettua painot vuotavalle haavalle ja haettua lääkärin katsomaan haavaa, että tarvitseeko lähteä takaisin saliin ja avata ja sulkea haava uudelleen. Onneksi ei lopulta tarvinnut vaan kolme painopussia ja kylmähaude sai verenvuodon tyrehtymään. Kiitos tämän laiken olin siis 1,5 vuorokautta ravinnotta. Olo oli melko heikko ja olisin toivonut jonkinlaista ohjausta kipulääkkeistä ja kivunhoidosta, koska en osannut varautua siihen milloin tulisi pyytää jo lääkettä ja kuinka nopeasti kipu tulee, kun lääkkeiden vaikutus alkaa hiipua. Sitä en saanut, sanottiin vain, että jos olet kipeä, niin pyydät lääkettä. Eipä ollut omakohtaista kokemusta vastaavista lääkkeistä, niin melko huono arvioida niiden vaikutusta. Siitä se toipuminen sitten fyysisesti lähti ja kipu opettaa nopeasti.