Löpinöitä itsestä :)

[Tiamiii]

Heippa ihanaiset!

Ajattelin, että voitas tässä vähän höpötellä itsestämme tähän ketjuun, niin opittas sitten "tuntemaan" toisiamme. Kerrotaan mitä mieleen juolahtaa ;) Onhan meillä huikea matka edessä yhdessä!

Eli mä sitten aloittelen (katsoin muuten, että toisessa ketjussa oli jo jtn esittelyjä! mukavaa :))

Mä oon 27vuotias opiskelija/työssä käyvä mami pääkaupunkiseudulta. Meillä on miehen kanssa ennestään yksi 10kk poika. Tämä toinen lapsi on toki toivottu, mutta hieman "järkytys", sillä mulla menkat o aina tullu miten sattuu ja nyt oliki täysin normi kierto :D

Eilen plussasin ja tänään kävin terveysasemalla vielä varmentamassa! Oon kyllä tosi sekaisin ku tässä on töihin paluu muutenkin parin viikon päästä edessä ja kaikenlisäks mulla ois uusi duuni mahdollisesti alkamassa (kakkoskierros menossa haastatteluissa... en tienny raskaudesta ku hain duunia ja en uskonut edes sen "mahdollisuuteen"), mutta en tiiä saanko sitä enää sen jälkee ku kakistan seuraavassa haastattelussa olevani paksuna! :( mä niin toivon, että se ei vaikuta sen duunin saantiin... Mä kuitenkin kerkeisin olla siel puol vuotta ennen mammalomaa... Toisaalta sit ei koskaan tiedä mitä tässä vielä tapahtuu ku raskaus on niin alussa.... Noi työjutut on vaan niin pelottavia (toivottavasti oon vaan harhainen)! :)

Ihania kevätpäiviä kaikille! 

 

[_nisupulla_]

No heip.
Täällä kirjottelee 25 vuotias kotiäiti. Lapsia löytyy 3 ja nyt sitten masuasukas rv 5. Naimisissa olen ollut 4 vuotta ukkokultani 29v kanssa. Sitä ennen oltiin yhdessä 2vuotta. Yksi km takana ennenkun nyt sitten tämä raskaus otti onkeen heti ensimmäisesta uudelleen yittämisestä.
Muutes Tiamii, tunnetkos et sun ois tarv is nyt heti alussa paljastaa sitä että odotata??  Itse en välttämättä kertoisi jos on raskaus alussa ja ns riskiaikaa elelee vielä raskaudessa.

 

[pumpkin]

Heippa! Eli minä olen kohta 23v ja asun helsingissä miehen ja meidän 7kk vanhan pojan kanssa. Tällä hetkellä asutaan tosi pienessä asunnossa, eli muutto on kyllä edessä ennen tän toisen syntymää. Helsingissä kuitenkin pysytään varmaan, kun mulla täällä opiskelut ja miehellä työ =)
Meillä tuli tää toinen kyllä vähän "yllätyksenä" :D piti alkaa vasta syksyllä tekemään toista, mutta vähän laiskasti kuitenki sitte käytettiin ehkäisyy, ni tuleekin jo nyt. Mutta ei se mitään, ehkä kivempikin kun on niin pieni ikäero :)

Tosta työhaastattelusta, ni mä en kyllä kertois ollenkaan, että oon raskaana. Koska se luultavasti vaikuttaa niiden päätökseen. Eli kertoisin vasta sitte ku on pakko, eli onko se joku 3kk ennen äitiyslomaa?

 

[Hemppa]

Moikka! :) Kiva tää esittelyjuttu.
Eli täällä kirjottelee 21v. lähihoitaja, nyt kyllä kotona 8,5kk ikäisen poikamme kanssa. Lisäksi meidän kanssa asustelee tietysti rakas mieheni ja lapseni isä joka on 27v..
Muutettiin maaliskuun alussa juuri valmistuneeseen omakotitaloomme. Nyt menossa talon maalaus ja pihahommat että tekeminen ei kyllä lopu kesken. :)
Pikkukakkonen oli tulossa meille jo, la olisi  ollut lokakuussa mutta se ei pysynyt mukana. Nyt kuitenkin uudella yrityksellä ja paremmalla onnella. Pelko on kyllä koko ajan suuri. :( Tämä lapsi on todella toivottu, olemme todella lapsirakkaita mieheni kanssa. <3

Tiamii, ei sun kannata kertoo raskaudestas mitään työhaastattelussa, ei asia niille kuulu. Töihin asiasta tarvii kertoo vasta 2kk ennen äitiysloman alkua jos tietty niin pitkään pystyy asiaa peittelemään. ;D

 

[fjansku]

Täällä kirjottelee tällä hetkellä 22,syksyllä 23 täyttävä kotiäiti.Asun Kotkassa.Mieheni on 27 ja täyttää myös syksyllä 28 :) Seurustelemaan aloimme v.2007 ja viime vuonna Ninniä odottaessani menimme naimisiin.Asumm kerrostalossa omistusasunnossa,ja meiltä löytyy myös kaksi kissaa,hamsu,akvaario ja tarantella.Kääpiökamaleonttimme nukkui pari yötä sitten pois. Nyt olis suunnitelmis isompi akvakin kun Ninniä niin kalat kiinnostaa :) En löytänyt sopivaa ehkäisymenetelmää laastareista ja enkä sitten pillereitä enää alkanut popsimaan kun mieheni kanssa oli silleen että jos tärppää ni on tervetullut kun ei kumminkaan yritetty.Syksyllä oli sitten ihan tarkotus alkaa uutta lasta yrittämään.Mut käyhän se näinkin.Ninni synty 16.12.2010 sektiolla mut tuli niin paljon otettuu selvää että saako alkaa uutta tulemaan.Kuulemma jos ekast sektiost toipuu hyvin niin ei oo mitään estettä mut jos joutuu viel toisee sektioo ni sit on ehdoton 2v. ettei saa uutta tehdä.

 

[-S-]

Tiamii- ei Sinun tarvi kertoa raskaudestasi mahdolliselle työnantajalle. Työnantaja ei saa edes kysyä sitä, vaikka raskaus näkyisi. Jos sattuukin kysymään niin itse toteaisin vain etten tehnyt aamulla raskaustestiä, eli en tiedä tämän hetkistä tilannetta Se on hieman alakohtaista mitä tessissä sanotaan, että missä vaiheessa äitiyslomasta pitää ilmoittaa työnantajalle, se kannattee tarkistaa hyvissä ajoin. Mutta jokaisen perhesuunnittelu on henkilökohtainen asia, eikä siis kuulu palkan maksajalle.

 

[Tiamiii]

Ihanaista huomenta kaikille!

Joo niin mä oon pohtinu, että pitäskö jättää sanomatta, mut ku siinä on aluks se 4kk koeaika ja sillonhan voidaan potkia pois "ilman syytä".. Ku nyt mulla on duuni (huonopalkkainen sellainen :D)... Vitsiläinen. Niin ja tosissaan siinä on just seki näkökulma, et nyt mennään vasta 4+5vkolla ja eihän sitä tiedä mitä tässä vielä kerkeää tapahtumaan... Luulis, että toi raskautuminen ei ole isossa organisaatiossa niin vakava juttu? Tiedän pienempiä työnantajia, jotka sitä harmittelee, mutta jos puhutaan nyt suuresta kansainvälisestä työnantajasta... Huoh. Tää asia on valvottanut mua nyt kaks yötä ja tuntuu, että pää hajoaa kohta! Ja riippuen tarkasta työn alkamisajankohdasta, mä kerkeen olla siellä noin 6kk ennen mammalomaa...

Nyt tarttee mennä ku rakas 10kk poikamme on löytänyt hammastahnatuubin ja puristanut sitä suuhunsa :D

 

[Malviina]

No jospa sitä jotain kertoilisi. :) Olen 25-vuotias 1-vuotiaan tytön äiti, mies on piakkoin 27-vuotias. Naimisiin ollaan menossa kesällä, jolloin meille tulee viisi vuotta yhteistä taivalta täyteen. Asutaan maalla ja olen hoitovapaalla eläintenhoitotöistä. Olen meinannut olla töistä pois niin kauan kunnes meidän perheessä on lapsiluku täynnä, jos nyt kaikki menee hyvin. Sitä en kyllä vielä tiedä mikä se lapsiluku tulee olemaan, ennen ajattelin että kaksikin jo voisi riittää, mutta en ole varma maltanko lopettaa siihen. En ole koskaan ollut kovin paljon "lasten perään", vaan se on ollut vaan "itsestäänselvää" että niitä joskus tulee (siis olen ajatellut että niitä "kuuluu" tehdä, en niinkään että niitä noin vaan helposti tulee), mutta nyt kun on tuon yhden saanut niin on minustakin löytynyt kauheasti intoa näihin lapsiin. Tiedä vaikka meille tulisi isokin perhe. :)

 

[November10]

Heippa,
täälä kirjottelee tällä hetkellä äitiyslomalla (vai onko se nyt virallisesti sitten vanhempainvapaalla) oleva 6kk:n pojan äiti. Itse täytän tässä lähiaikoina 26v.
Töissä olen hoitoalalla ja asustellaan täällä pohjanmaalla.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä jotain reilut kahdeksan vuotta ja tällä hetkellä on tuntunut luonnolliselta tehdä lapset :) Ikäeroa lapsille tulee olemaan 1v2kk, jos vain pikkukakkonen jaksaa olla loppuun asti kiinni:) Pikkusisko- tai veli on toivottu ja päätettiin esikoisen jälkeen että tulee jos on tullakseen. Toukokuun alkupuolella sainkin plussan ja todella onnellisia ollaan siitä. Yllättävän nopeesti se plussa sieltä tulikin, jotenkin vielä epätodellinen olo ja ei kunnolla vielä uskalla iloita.

 

[Heidi-81]

Huomenia, itse olen 30-vuotias, aviomieheni 28-vuotias. Asumme Helsingissä. Vähän taustaa: tapasimme toisemme v.-04, muutimme yhteen v.-06, kihloihin v.-07, naimisiin v.-09, muutimme isompaan asuntoon viime marraskuussa (joten nyt on tilaa pienokaiselle).

"Perheeseemme" kuuluu myös kaksi jackrussellinterrieriä, joten vauhtia piisaa. Maaliskuulla jätimme ehkäisyn pois, ajatuksella: tulee, jos on tullakseen, mutta heti tärppäsi.

Plussasimme 5.5 ja nyt mennään rv. 6+3 ja kumpaakin jännittää, koska kyseessä ensimmäisemme. Saimme ekan neuvolan varattua 30.5, joten siihen on vielä hiukan aikaa. Laskureiden mukaan laskettuaika olisi 3.1.2012 (mies vielä toivoi lasta vuoden alusta).

Raskausoireita on oikeastaan ilmaantunut vasta tällä viikolla: pientä pahoinvointia aamuisin ja päivisin, rintojen arkuutta, mahan nipistelyä, janottaa ja pissattaa. Eilen piti lähteä kesken päivän pois töistä, koska yökötti niin paljon. Itse en voi töiden ohella koko ajan ravata vessassa ykäilemässä. Saa nähdä miten käy jakossa. Pomolle en ole vielä kertonut, täytyy katsoa miten kauan voi pitää salassa.

 

[millimaria]

Heipsan kaikille!

Josko sitä itsekkin uskaltautuis jo mukaan höpöttelemään ...
Viikkoja ois omien laskujen mukaan huomenna tasan 7 kasassa eli 1.1 olis laskettu, tosin vielä en oikein uskalla ilota raskaudesta kun edellinen päättyi keskenmenoon..(huomattiin vasta ekassa ultrassa(rv13) et vauva oli lakannu kasvamasta jo viikoilla 7..luulin tosiaan et kaikki ois ollu ihan ok, ku ei mitään kipuja/vuotoja ollu ja mitkää "raskausoireet" ei ollu hävinny..tuli siis ihan ku salama kirkkaalta taivaalta ..sit sainki lääkäriltä vaan kotiin mukaan kohduntyhjennyslääkkeet ja 3viikon päästä siitä tyhjennyksestä jouduin vielä kaavittavaks ku ei kaikki "tavara" ollukkaan tullu ulos(mukavasti viel toi kaavinta päivä oli päivää ennen jouluaattoa) ja sit lisäks sain tosi kivuliaan kohtutulehduksen sen kaavinnan jälkeen) että tällästä täällä takana... toivottavasti nyt ois parempi onni matkassa
Kovasti toivotaan kaveria mein esikoiselle :)

Tällä hetkellä mein perheeseen kuuluu miun(24v) lisäks mun avomies (24v) ja meidän ihana pikkumies joka täyttää lokakuussa 2v.Lisäks meillä asustelee yks belgianpaimenkoira ja kissa, eli hiljasta/rauhallista meillä ei oo koskaan .. ainii ja siis Helsingin suunnalla asustellaan.

Ihanaa odotusaikaa kaikille meille odottaville <3 ja hyviä vointeja :)

 

[vaveli16]

Hei!

Josko minäkin jotain ei jotenki uskalla vaan liikaa paljastaa jos joku tunnistaa kun ei moni vielä raskaudesta tiedä :) Mutta olen 23-vuotias 1 vuotiaan pojan äiti ja isukki on pari vuotta mua vanhempi.Vuokralla asutaan kaksiossa joten isompaa varmaan täytyis alkaa ettiä :) Sanotaanko nyt et länsisuomessa asutaan tarpeeksi laaja käsite :D

Pieni pelko täälläkin on päällä. yksi kemiallinen oli ennen esikoista ja muutenkin ei vaan osaa täysin nauttia ainakaan ennnekuin on nähnyt että varmasti sielä jotain on oikeessa paikkaa :) Neuvola siis on reilun 3vkon päästä ja siellä ultrataan niin se ainakin vähän helpottaa sitten :)

Niin ensimmäisen plussatestin tein jo 3.5. ennenkuin menkkojen piti alkaa oli vaan sellanen olo. Heikkoa viivaa vaan tuliki sit muutama testi kunnes viime keskviikkona sitten vahvistui :)Ja tosiaan eka kierrosta periaattessa tärppäsi tai heti kun päätettiin että saa tulla ehkäisynä on tähänkin asti ollut vain kumi ihan aina ei sitäkään.

Raskausoireet aika vähäisiä perjantaina tuli töissä tosi huono olo mutta sinnittelin loppuun asti eikä tarvinnut oksentaa. Mahan pistelyä ja menkkamaisia kipuja ollut myös jonkun verran. Ja niinkuin esikonkin aikana valkovuoto lisääntynyt ja hyppäänkin pissalla käymisen lisäksi joka välissä tarkistelemassa ettei se vaan oo verta.

Tulipa pitkä teksti mutta kaikille tsemppiä ja mahtavaa odotusaikaa!

 

[Tiamiii]

Hei!

Ihanaa kun näin moni on kirjotellut itsestään :) Meillä kanssa asunnon kattominen syksymmällä ku nyt asutaan 60neliön kaksiossa, jossa on periaatteessa hyvin tilaa, mutta asunto on siis kaksio ja neljännessä kerroksessa ilman hissiä...Yhden lapsen kanssa tilaa on todella riittämiin :) Ahdistaa vaan tuo pääkaupunkiseudun asuntotilanne ku nää asunnot on niin saakelin kalliita... ja poiskaan täältä ei voi muuttaa :/ Mutta joo nyt vaan illan jääkiekkomatsia odottelemaan!

Onnea kaikille ja paljon tarrasukkia (vai miten sitä sanottiinkaan ;D) :)

 

[vanilla v]

Moikka.

Mä olen 29-v (täytän vielä tänä vuonna 30, apua :D) ja aviomieheni 33-v, yhdessä ollaan oltu jo 9 vuotta ja naimisissa kuukauden. Meillä on 07/09 syntynyt poika ja nyt sitten toinen muksu tulossa. Plussasin 12.5. ja tänään tein vielä toisen positiivisen testin. La menkkojen mukaan 13.1. tosin esikkoa odottaessa la muuttui ultrassa aika reilusti, joten en ihan täysin luota tuohonkaan päivämäärään vielä tässä vaiheessa. Toivon että kaikki menee hyvin, olen vauvakuumeillut jo pitkään ja kuunnellut haikeana toisten raskausuutisia.

Asumme omakotitalossa maalla ja perheeseemme kuuluu myös kissa. Olen itse pitkällä sairauslomalla, käytännössä siis kotiäitinä, mies on paljon töissä. Viime kerralla mua harmitti kun en liittynyt millekään odotusfoorumille, joten nyt täytyy korjata asia. :D

Onnea ja hyvää vointia kaikille! :)

 

[Muks.]

Heipparallaa !

Täällä huutelee tänä vuonna 24v täyttävä kotiäiti Pirkanmaalta, pesueeseen kuuluu mies vm.85, poika 07/09 ja miehen tyttö(viikonloppurinsessa)-07, sekä käärme James. 

Uusi tulokas oli tervetullut ja menkat oli viikon myöhässä ja oireita jo oli ollu, joten päätinpä testaa. Plussa tuli siis 14.5. Nyt olis 5+4 ja la ois 12.1. Mutta ollaan nyt vielä ihan hissuksiin, koskaan ei tiedä mitä käy vai käykö mitään. Ihan samanlailla jännittää kun esikoista odottaessa tässä vaiheessa ja tuntuu kun ei olis koskaan ollutkaan raskaana. :D 

Miehellä oli vakkari työ, sano ittesä irti henkisenväkivallan takia, nyt sitten pätkätyössä heinäkuun puoleen väliin. Mä ite kävin jo haastattelussa, joka alkais elokuussa. Väläyteltiin jo vaihtoehtoa että mies jäis pojan kanssa kotiin ja ite lähtisin töihin, mutta jäänkin nyt mahaa kasvatteleen pojan kanssa kotiin. :)

 

[heiluri]

No jospa mieki jotain sitten...

Itse oon 28 tällä hetkellä ja ukkeli on kymmenisen vuotta vanhempi.
Yhdessä ollaan oltu kohta nelisen vuotta ja ekaa odotellaan.
Kaksi pientä karvakasaakin meillä on mutta onneksi ne on ruvennut jo rauhottumaan.
Vähän mietityttää miten niiden kanssa pitäis edetä kun nukkuvat sängyssä meidän kanssa ja miusta sen on kyl niin ihanaa etten haluis niitä lattialle laittaa.

Eka neuvola olis 1.6 ja tuntuu ettei aika kulu millään :(
En ole yleisellä puolella käynyt vuosiin kun on niin paljon huonoja kokemuksia mutta toivotaan että tän asian kanssa menis hyvin.

Tänään eka päivä kun piti kesken päivän lähteä töistä kun maailma pyöri silmissä ja fyysisesti oli voimat ihan pois. Kuitenkin kun tommonen fyysinen työ on ni ei vaan jaksanu ja rupes vähän virheitäki tulemaan 
Mut nyt sitten voi ainakin tän päivän ottaa rennosti ja työntää naamaan kaikkia mustikkaherkkuja mitä maailma kantaa - mustikasta tuli nyt tosi iso himo viime viikolla ja kaikki pitäis olla mustikoilla vuorattua :)

 

[Muks.]

Muks. kirjoitti:

Heipparallaa !

Täällä huutelee tänä vuonna 24v täyttävä kotiäiti Pirkanmaalta, pesueeseen kuuluu mies vm.85, poika 07/09 ja miehen tyttö(viikonloppurinsessa)-07, sekä käärme James. 

Uusi tulokas oli tervetullut ja menkat oli viikon myöhässä ja oireita jo oli ollu, joten päätinpä testaa. Plussa tuli siis 14.5. Nyt olis 5+4 ja la ois 12.1. Mutta ollaan nyt vielä ihan hissuksiin, koskaan ei tiedä mitä käy vai käykö mitään. Ihan samanlailla jännittää kun esikoista odottaessa tässä vaiheessa ja tuntuu kun ei olis koskaan ollutkaan raskaana. :D 

Miehellä oli vakkari työ, sano ittesä irti henkisenväkivallan takia, nyt sitten pätkätyössä heinäkuun puoleen väliin. Mä ite kävin jo haastattelussa, joka alkais elokuussa. Väläyteltiin jo vaihtoehtoa että mies jäis pojan kanssa kotiin ja ite lähtisin töihin, mutta jäänkin nyt mahaa kasvatteleen pojan kanssa kotiin. :)

---

Tulin nyt muokkaamaan omaa juttua, tajusin virheen. Meillä poika siis 09/10 eikä 07/09. :D Tää on tää äitiysdementia mikä meillä vaivaa aika-ajoin, mm. unohdan ruokaan laittaa mausteet, pesuaineet pyykkeihin jne.. :D

 

[Nautiskelija]

Mä taidan olla tämän porukan vanhin ensimmäistä odottava. Olen naimisissa ja muutenkin elämä aika aikuismaisen tasaista. Pillereitä söin viimeksi vuonna 2007, joten olemme saaneet odottaa tätä raskautumista pitkään. Olemme olleet hedelmöityshoidoissa, mutta tämä taimi sai alkunsa melkein luonnollisesti.
Toivon, että kaikki te, jotka olette onnellisesti tulleet raskaaksi ilman suuria vaikeuksia ja ilman liioiteltua odotusaikaa, osaatte arvostaa sitä. Haikaran odottelu ja pelko lapsettomuudesta on ihan kamalaa. Se raastaa itseä, parisuhdetta, kaverisuhteita ja kaikkea. Koittakaa olla ymmärtäväisiä niitä ystäviänne kohtaan, jotka eivät osaa iloita raskaudestanne. Lapsi on tärkeä juttu, mutta toivottavasti muistamme olla suvaitsevaisia myös heitä kohtaan, joilla ei syystä tai toisesta ole lapsia. Nautinnollista odotusaikaa kaikille!

 

[janzu]

jospas sitä itsekkin jotain kertoisi.. elikkäs olen pian 22v pirkanmaalta.. mies samaa ikäluokkaa, tyttömme syntyi viime heinäkuussa eli07/10.. kolme keskenmenoa takana, joten kovin odottavaisin mielin ei vielä olla... tytöstäkin uskalsimme sukulaisille jne kertoa vasta 20 viikon ultran jälkeen... vielä ei tästäkään tiedä kun vau kaverit.. siis ne jotka täältä mut nimimerkillä tuntee..:)

 

[tinker]

Kai sitä vois itsekkin tänne jotain kirjoitella :) Oon 23v ja toista odotan, nyt olis rv6+1 kai :D Mies o 25v ja mentiin reilu vuosi sitten naimisiin, yhdessä ollaan oltu joku 6vuotta :D Esikoistyttömme on syntynyt 05/08. 

Tämä toisen odotus tuli kyllä täytenä yllätyksenä! Ja edelleenkin on vaikea uskoa sen olevan totta... Ollaan yritetty toista lasta jo 2vuotta ja käyty lapsettomuustutkimuksissa joissa selvis, että mun munanjohtimet on niin huonossa kunnossa, että lapsia saatas vaan koeputkihedelmöityksellä :( Hoitoihin ei kuitenkaan vielä menty, ihan rahan puutteen vuoksi sekä mulla ei ois ollu rohkeutta ja voimia heti rankkoihin hoitoihin.. No 5kk tuon käynnin jälkeen, tein r-testin ja voin sanoa, että meinas taju lähteä :D Kierrosta ei ole mitään hajua ja "yrittäminen" oli kyllä viime kierrosta niin vähissä :D Siis muutenkin oli jo vauvahaaveet jätetty sivummalle, jonnekkin tulevaisuuteen. Toki tässä mua pelottelee vielä se, että jos raskaus onkin kohdunulkoinen, on kuulema yleisempi jos on sairastanut synnytinelintulehduksen. Mulla siis oli aika paha kohtutulehdus tytön syntymän jälkeen. Tein tosiaan tuon testin n.viikko sitten, jolloin mun menkat oli mun mielestä vaan pari päivää myöhässä.. :D Clearbluen viikkotesti näytti kuitenkin 3+, eli rv5+.. Outoa :D Oon nyt laskenu vähän sen mukaan noita viikkoja, tän viikonlopulla on varhaisultra niin selviää sit tarkemmin..

Oon niin onnellinen jos tää nyt menee hyvin, voin sanoo että oli mulla sekä miehellä mieli pitkään maassa tuon tiedon jälkeen, että lapsia ei ilman hoitoja enään saatais :( Toivotaan, että pieni pysyis mukana <3