Kun vanhempainvapaa loppuu

H

Hannan

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Heinäkuun äidit 2019
Elokuiset 2021
Heinäkuiset 2024
Voi tuntua ehkä liian aikaiselta keskustella vielä tästä kun vauvat ei ole vielä edes syntyneet, mutta itse olen asiaa miettinyt paljon. Eli mitä teette kun vanhempainvapaa loppuu? Menettekö heti töihin vai jäättekö hoitavapaalle kelan pienempääkin pienemmällä tuella? Vai pidättekö edes itse koko vanhempainvapaata? Jääkö jollain isä kotiin?

Itse haluaisin kovasti olla kotona niin pitkään kuin mahdollista, mutta asuntovellallisena täytyy miettiä onko siihen varaa vai ei. Tuntuu vaan typerältä, että työttömyystukeni olisi moninkertainen tuohon hoitotukeen verrattuna.
 
Esikoisesta oon ollu hoitovapaalla ja olen siihen asti kun toisen äippäkausi alkaa. Tarkoituskin oli olla vuoden loppuun asti kotona ja sit mennä töihin jos ei olisi pikkukakkosta alkanut kuulua.

Toisen jälkeen joudun varmasti lähtemään piakkoin töihin, karu totuus kuin se onkin, mutta rahat eivät riitä!

Meilläkin juuri keväällä valmistunut ok-talo joten isot velat ja kaikki muut kulut siihen päälle, on tosiaan saanut pennejä laskea. Onneksi kerkesin säästää ennen esikoisen syntymää ja ennen hoitovapaan alkua sen verran kasaan että nipin napin pärjään vuoden loppuun. :) Toki mies on mukana mut en halua sillä maksattaa kaikkea saati sitten elättää minua. Se olisi mulle itselle kova pala jos joutuisin jonkun toisen rahoilla elämään.

Joten nyt kun säästöt on tuhlattu eikä ole aikaa säästää ennen toisen lapsen vanhempainrahakauden loppua niin varmaan joutuu töihin lähtemään melkein heti kun rahantulo loppuu. Se hoitoraha on mulla niin pieni etten maksa sillä edes omaa osuutta lainasta. :/
 
mun alkuperäinen ajatus ois olla vanhempainvapaan jälkeen joko vuosilomalla ja/tai hoitovapaalla ainakin siihen saakka, kunnes lapsi täyttää vuoden. mieheni ei varmaan töidensä vuoksi pysty juuri vapaata ottamaan, joten mahdollisesti yritetään kikkailla hänenkin lomansa sinne jonnekin tai sitten mä olen hoitovapaalla vanhempainvapaan jälkeen. me ollaan myös asuntovelallisia, joten kovin pitkään en pysty hoitovapaalla "kelan säälirahalla" olemaan, vaan mun pitää palata ansaitsemaan.sanoin miehelle, että toi mun hoitovapaalle jääminen kyl edellyttää sitä, että hän saa työnantajansa lupaileman palkankorotuksen.
 
Mulla loppuisi tuet 14.10.2011 ja oon nyt yrittänyt säästää jotta sitte jotenki sitkottelisi siihen jouluulle jonka varaan lasken että tulisi yhtä hyvät veronpalauteks kuin tänä vuonna niin sitten voisi olla vuoden loppuun asti kotona. Mutta karutotuus tosiaan talolainojen sun muiden kanssa on se että kovin pitkään eile ole varaa kotona olla. :( Meilläkään mies ei juuri töistä voi pois olla miten huvittaa kun yksityinen pieni firma ja työt ei tekemällä lopu. En sitten tiedä miten sen lomien kanssa saisi sumplattua. Jää nähtäväksi. :) Nyt se ainakin ottaa heti muutaman viikon lomaa kun pieni syntyy jotta voidaan alkuun olla koko perhe kotona yhdessä alottamassa arki. :)
 
Tosiaan hoitovapaalla aion olla alustavasti niin, että vanhempainrahakauden jälkeen (loppuu marraskuun alkuun) yhteensä lomia tulee 1,5 vuotta suurin piirtein. Mut toisaalta se on katsottava täysin sillä, miten lapsi kehittyy ja missä vaiheessa on hyvä laittaa hoitoon ym. Eli no pressure asian suhteen. Meillä mies hoitaa talouskuvion sen aikaa ja jos tuo hoitotuki on "karun pieni", niin se on pakko sitten vaan sillä elää ja maksaa miehelle myöhemmin takaisin rahana kun on itse työelämässä kiinni.

Ootteko muutes sitä aatellu, kun jossain Marttalehdessä/vastaavassa oli sanottu, että tasa-arvosuuden mukaan jos nainen on kotona ja saa vaan pientä tukea, niin eihän nainen saa lapsen hoitamisesta täysipäiväisesti mitään palkkaa - eli miehen tulee tilannetta hieman taloudellisesti myöskin korvata. Martat siis ikään kuin vertaavat sitäkin työksi ja sitähän se varmana on enemmän kun lomaa.

Mullakin aina ollu *ehkä hieman liikaakin* se periaate, et mähän selviin ihan omilla varoillani. Mut lapsi on tosiasiallisesti yhteinen.
 
Tosiaan hoitovapaalla aion olla alustavasti niin, että vanhempainrahakauden jälkeen (loppuu marraskuun alkuun) yhteensä lomia tulee 1,5 vuotta suurin piirtein. Mut toisaalta se on katsottava täysin sillä, miten lapsi kehittyy ja missä vaiheessa on hyvä laittaa hoitoon ym. Eli no pressure asian suhteen. Meillä mies hoitaa talouskuvion sen aikaa ja jos tuo hoitotuki on "karun pieni", niin se on pakko sitten vaan sillä elää ja maksaa miehelle myöhemmin takaisin rahana kun on itse työelämässä kiinni.

Ootteko muutes sitä aatellu, kun jossain Marttalehdessä/vastaavassa oli sanottu, että tasa-arvosuuden mukaan jos nainen on kotona ja saa vaan pientä tukea, niin eihän nainen saa lapsen hoitamisesta täysipäiväisesti mitään palkkaa - eli miehen tulee tilannetta hieman taloudellisesti myöskin korvata. Martat siis ikään kuin vertaavat sitäkin työksi ja sitähän se varmana on enemmän kun lomaa.

Mullakin aina ollu *ehkä hieman liikaakin* se periaate, et mähän selviin ihan omilla varoillani. Mut lapsi on tosiasiallisesti yhteinen.
 
Mä oon sitä mieltä, että alle kolmevuotiaan paikka on kotona. Ei tietysti oo aina mahollista, kelan tuet nyt on mitä on... Mutta tälläkin hetkellä oon kodinhoidontuella kotona esikoisen kanssa. Mies saa ihan peruspalkkaa ja täällä Vantaalla kuntalisäkin on ihan ok, eli kyllä me pärjätään :) Asuntolainojen ja ruoan jälkeen ei tietysti kauheesti mitään ylimäärästä osteta, mutta silti valitsen ennemmin tän, kerranhan noi vaan on pieniä. Eli aikasintaan meen takas kouluun sinä syksynä kun tää toinen täyttää 2,5v.
 
niin ja tosta Martta jutusta. tottakai. yhteinenhän se lapsi on ja ainakin meillä se menee niin, että mä ton esikoisen lähes kokonaan hoidan :D Eli mies hoitaa rahalliset puolet oikeestaan kokonaan. Lainan, laskut, ruoat jne. Mä sitten ostan lapselle mitä tarvii. Tottakai mäkin tietysti ostan tänne ruokaa ja autan lainassa jne, mutta pääpiirteittäin. Mun mielestä sillon kun ollaan perhe, niin rahat on periaatteessa yhteisiä. Eli se maksaa kummalla on rahaa.
 
Pumpkin: Juu, sitä on vaan tottunu pienestä pitäen siihen kasvatukseen, että pärjäät sitten omillas koko elämäsi. Niin sit on vaikee asennoitua siihen, et pitäs luottaa täydellisesti talousasiassa johonkuhun toiseen. Mut toisaalta voinhan mä tulevaisuudessa työelämässä sitten rahallisesti korvata asioita takas.. mut tästä perhe-elämän yhteisistä raha-asioista mun mielestä kanssa on järkevää että ois ainakin jotkut yhteiset rahat, joilla se kuvio hoituu ja jos toinen on lapsen kanssa kotona niin on luonnollista, että mieskin korvaa sitä naiselle jollain tavalla.. tai toisinpäin jos mies on kotona hoitamassa lasta niin niin päin sitten.
 
Me olemme suunnitelleet näin:

Vanhempainvapaa  (- 2vkoa isäkuukaudelle)
-> Vuosilomat 1-2kk (jotain lomia jätän säästöön)
-> Minä töihin, mies jää 6 vkoksi isäkuukaudelle lasten kanssa
-> Mies myös töihin, mummi tulee kotiin hoitamaan lapsia 1-2 vuodeksi.

 
Just_Pam: sulla kuulostaa ihanalta toi suunnitelma :) voi kun ois meilläkin normaalimmat isovanhemmat ja lähempänä, niin voisivat mun puolesta hoitaakin mun lasta. vitsailin miehelle, että me tehdään toinen putkeen, jotta mä saisin jäädä kotiin (tiedetään kyllä jo tähänastisella kokemuksella, ettei lapsia niin vain tehdä ja toisekseen mun mies ei oo vielä lämmennyt ajatukselle kakkosesta/meidän perheessä kyseessä ois kolmonen, vaan on sitä mieltä, että lapsia on jo tarpeeksi (tää siis hänen kolmas ja mun eka). no, mut eiköhän noi selviä noi kuviot tossa vuoden sisään.
 
No meillä tilanne se et korkoja maksetaan vaan 2013 tammikuuhun mut sit lähtee menemään koko lyhennykset ja niitä ei kyl hirveen hyvin vaan miehen tuloilla maksella miehellä kun vielä autolainat ja molemmilla sit auton kaikki kulut täällä maalla kun se on aika välttämätön. Että jotenkin ehkä voi sitkutella siihen tammikuuhun mut sen näkee sit. Työpaikkaahan mulla ei ole joten sit mennään mihin päästään:)En nyt oo vielä hirveesti ressannu mut kyl pitää jo ajoissa alkaa miettiä mistä töitä löytyy.Mietin myös kyl vaihtoehtoa et ottaisinkin kotiin pari muuta lasta hoitoon mut aika pieneksi taitais siitä korvaus jäädä ja loppuviimein en tiedä kauanko sitä työtä haluaisin tehdä Keväällä kun menin töihin(olin siis kesän töissä)niin se oli ihan hirveetä en olis millään halunnu poikaa jättää kotiin vaikka ei koko aikana ollut kuin mummoilla ja vaarilla ja isin kanssa mutta oli ihan kamalaa kun joutui itse mennä töihin eikä saanutkaan olla pojan kanssa.Nyt syksyllä taas kun työt loppu olin välillä ihan pinna kireellä pojan kanssa varmaan hormoonienkin takia mut nyt taas ihan nauttii tästä kotona olosta:) Aivan loisto vaihtoehto olis kun olis isovanhemmat jotka vois hoitaa lapsia mutta meillä kaikki vielä työelämässä niin ei onnistu ja sit tass mun isovanhemmat jo sen ikäsiä et eivät jaksais koko päivää lasten kanssa.Vielä pitkän sepostuksen päätteeksi täytyy jatkaa et ihan unelma vaihoehto olis kun olis homma mitä tehdä kotoota käsin tai esim.iltasin jotain esittelyjä et olis joku lisätulo mut ei tarvis kuitenkaa lapsia laittaa hoitoon:)
 
Mut jokaisella on tähänki oma mielipide ja jos ei oo mahollista olla kotona sitä 3 vuotta ni ei se muilta oo pois. Ite elän ainaki tilanteen mukaan, jos tilanne on se että rahat ei riitä siihen että oon kotona ni sit ei oo vaihtoehtoa ku laittaa hoitoon ja mennä ite töihin. Elämä on valintoi ja joskus on tehtävä niit huonojaki. Jokainen meistä varmaan ois kotona jos se ois mahollista mut asiat ei vaa aina mee niinku elokuvis.
 
Mulla n itseasiassa vähän jännä tilanne noiden Kelan tukien kanssa, kun oon opiskelija ja saan sitä minimitukea koko äitiysloman ajan. Ni mulla tuet nousee ku jään kodinhoidntuelle :D Eli sittenhän mun vasta kannattaaki olla kotona.. Kunpa sais skipata ton äitiysloman
 
En kyllä usko, että jokainen olisi kotona jos se olisi mahdollista. Itse olen ainakin jonkinlaisena "työnarkomaanina" varautunut myös siihen, etten viihdykkään kotona ja kaipaan töihin. Tiedän lähipiirissäni ns. uranaisia, joille työ ja ura on tärkeä ja he oikein haluavat töihin.
 
Hannan: Sen takia minäkin menen töihin tän toisen jälkeen aika pian. Nytkin olen nauttinut työelämästä todella paljon ja mun psyykkeelle tekee tosi hyvää päästä töihin.
 
Itekään en oo kyl niitä ihmisiä jotka kotona viihtyis pidemmän aikaa tietysti en voi tietää miten mieli muuttuu sitte kun lapsi on talossa. :)
 
Ite olen varhaslapsuuteni kokenut sen, kun vanhempani olivat töissä suurimman ajan ja eivät paljoa meille aikaansa antaneet ja mummi ja muut hoitajat hoitivat meidät. Ymmärrän sen, että he pakosta tekivät töitä ja ei ollut mahdollisuutta jäädä kotiin.

Tähän lisäksi sitten se, että olen opetettu lapsesta pitäen erittäin suorituskeskeiseen elämään. Nyt olikin siis upee tunne kun tuli kerrankin "rajat" vastaan ja mulle riittää sellanen suorituskeskeinen elämäntapa ainakin äitiyslomien ajaksi.

Toki ymmärrän, että on ihmisiä joilla on tarve elää uranaisina/miehinä, mutta itse olen kerrankin tyytyväinen, että saan elää tärkeän hetken perheelleni. Lapsi ei ole kuin kerran pieni.
 
samaa mieltä minä täällä, et en usko tykästyväni kotona oleiluun siinä määrin et haluaisin ainakaan kauhean kauaa olla. oon viimeiset kymmenen vuotta paahtanu duunia ja palkkaa voi sanoa jo kohtuulliseksi, joten uskon palaavani takas sit kun lapsi on vuoden ikäinen.
 
Mä taas en oo ollenkaan urakeskeinen :D Jos rahaa ois ni olisin kotona sittekin kun lapset menee jo kouluun, oon aina haaveillu kotiäitinä olosta. Mutta kaipa se on pakko jossain vaiheessa mennä töihin.. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top