Kun on paha olla

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pilkki24 sanoi:
@Kipuna mie meinasin alkaa kuuntelemaan töissä yhtä kirjaa tuohon vagushermostohommaan liittyen, mutta en kestänyt ollenkaan sitä johdantoa, kun se oli sellainen "tässä nyt keski-ikäinen täti selittää teille mistä on itselleni ollut apua" -tyyppinen. Siinä oli kyllä viittaus johonkin tieteellisempiin kirjoihin, niin ehkä palaan aiheen pariin niiden kautta. 🙈
Click to expand...
Joo, tuollainen johdanto ei aina herätä mielenkiintoa, jos kaipaa kovia faktoja pöytään tai laajempaa näkökulmaa. Mut täällä just allekirjoittanut keski-ikää lähestyvä täti on kovasti hyötynyt vagushermopöhinästä :tears: Tuossa ylempänä linkaamassani osteopaatin palleahengitysvideossa muistaakseni just manittiin vagushermo :Winking Face:
 
Kipuna sanoi:
Joo, tuollainen johdanto ei aina herätä mielenkiintoa, jos kaipaa kovia faktoja pöytään tai laajempaa näkökulmaa. Mut täällä just allekirjoittanut keski-ikää lähestyvä täti on kovasti hyötynyt vagushermopöhinästä :tears: Tuossa ylempänä linkaamassani osteopaatin palleahengitysvideossa muistaakseni just manittiin vagushermo :Winking Face:
Click to expand...
Pitää tutkia jossain vaiheessa asiaa. Ollut vähän kiirettä koulun kanssa niin kaikki vapaa-ajan lukeminen ja opiskelu vähän jäänyt. 🫣
 
@Kipuna ❤️ kiitos

Hengitysharjoitukset on tuttu konsti nukahtamiseen. Ja tehokas 😅 vaatii toki sen että meen oikeassa uni-ikkunassa sopivan väsyneenä sänkyyn, täysin valvetilasta en saa itseäni nukahtamaan. Haen spotifystä tai podcast alustoilta vaan rentoutus, unimeditaatio tms hakusanalla jonkun, ja usein jo ensimmäisen kahden ohjatun syvän hengityksen jälkeen uni voittaa. Unessa vaikein mulle on se, jos herään yöllä johonkin liiaksi. Siitä voi syntyä pitkä valvominen.

Pallean seudun huomasin jo viime syksynä kiristävän ja syvän hengityksen olevan vaikeahkoa. Tai vähän vaikeaa se on ollut kyllä traumasta asti, mutta alkuun ajattelin syyksi fyysisen raskaudesta palautumisen ja sektion vaikutukset, ja välissä luulin sen menneen jo parempaan suuntaan. Hierojalla viimeksi käydessä, auttoi hengityksen kulkuun jo selkälihasten hierominen keuhkojen kohdalta. Tuntuu siis että ylivireys-hengitys on jumittanut laajalta alueelta lihaksistoa.

Joogaakin voisi kokeilla ☺️ normi venyttelyn kanssa oon melko intuitiivinen. Otan avuksi usein jonkun videon youtubesta, mutta jään "herkuttelemaan" venytyksiin jotka tuntuu siltä ja skippaan tai muokkaan niitä jotka ei tunnu oikealta.

Kävelyllä käyntiä rauhassa pitäisi ottaa ohjelmaan. Usein ne kävelyt mihin lyhyen aikansa saa otettua sisältää mukana kaksi koiraa, ja kahden koiran kanssa kävely on kaukana rentouttavasta 😅 Pelkän vanhuskoiran kun voisikin ottaa yksinään niin olisi rentoa, mutta nuorempi tapaus reaktiivisuudellaan varmistaa että lenkit saa tulkita sen elekieltä ja varautua estämään ettei oravalle tai ohi suhahtavalle junalle kiihdyttyään nappase mummokoiraan kiinni.

Eilen tuli harjoiteltua paikallaan istumista ja rentoutumista konsertissa. Jälkimmäinen puolisko oli jo helpompaa 😅 ensimmäinen puolikas meni siihen kun tunsi sydämen sykkeen ja lihasten kireyden ja ympäristön olemassaolon ja korostetun tietoisesti mietiskeli miten sitä pitelis käsiään ja kauanko tää vielä kestää. Stressileluna pyörittelin sormuksia, mitä oon huomannut tekeväni aina kun paikallaan istuessa kuormittelee 😅 Mutta teki kyllä super hyvää lapsivapaa ja ystäväaika keskellä päivää. 🥹
 
Mulla tulee huono olo aina, kun teen hengitysharjoituksia. Jopa siitä, että joutuu lääkärissä hengittää syvään sisään ja ulos, kun kuunnellaan stetoskoopilla, tulee sama.
Mutta jotain olisi tehtävä kun mitään vikaa ei löydy, ehkä hermostossa on jokin vialla?
 
Mulle ei varsinaisesti tuu paha olo, mut sellanen inhottava tunne ja joskus olo et ei saa tarpeeks happea (saattaa myös laukaista paniikkikohtauksen) jos joutuu tekemään esim jossain joogassa tai pilateksessa jotain tiettyä hengitysrytmiä tai jotain "nosta kädet hengitä sisään, laske kädet hengitä ulos" -juttua. Joten en yleensä hengitä niissä rytmeissä vaan omassani.
 
Mulle ei myöskään toimi hengitysharjoitukset. Pahimpia on ne, missä pitäisi hengittää tietty aika sisään, pidättää tietty aika ja sitten ulos tietty aika. Tulee olo etten saa tarpeeksi happea. Joskus myös alkaa ahdistaa syvään hengittäminen. Ei ne vaan sovi kaikille. Enkä usko että kannattaa tehdä väkisin sellaisia mistä tulee vaan ikävämpi olo. Ennemmin löytää niitä itselle toimivia tapoja. Mulla auttaa ahdistukseen esim. musiikki ja onkohan se nyt syvätuntoaistia, kun tiukat halit tai vaikka jotain painavaa sylissä helpottaa usein oloa.
 
Mie mietin aikanaan astmahoitajan vastaanotolla miksi ihmeessä piti hyperventiloida tahallaan ja hengitellä rauhassa, kunnes hän kertoi, että todella moni ihminen saattaa mennä paniikkiin pelkästä oman hengityksen tarkkailusta ja monille on vaikeaa rauhoittaa itseään tahallisenkaan hyperventiloinnin jälkeen. Ja kunnon astmakohtauksessa se hapensaanti ihan oikeasti heikkenee, eikä vain tunnu siltä.
En tosiaan tiennyt ennen tuota, että niin moni on herkkä tuollaisille asioille. Ette siis ole yksin hengitysjuttujenne kanssa. 😅

Miulla itsellä kyllä auttaa hengitysharjoitukset ja meditointi. Yritän etenkin pitkin päivää tehdä pieniä läsnäoloharjoituksia. Menen todella helposti ylikierroksille ja tuntuu, että nykyään, kun ei saa unta tarpeeksi, eikä ehdi liikkumaan yhtä paljon kuin ennen, niin kierrokset meinaavat lähteä ihan lapasesta.

Aiemmin kärsin usein tietynlaisesta ahdistuksesta ja paniikista, mutta lähestulkoon jatkuva epämukavuusalueella olo on oikeastaan hävittänyt sellaiset ongelmat kokonaan. Resilienssi on kasvanut ja itsevarmuus lisääntynyt, kun on joutunut tekemään asioita, joiden sietämistä piti ennen mahdottomana. Nykyään kohautan olkia asioille, jotka olisivat ennen saaneet miut raiteiltaan. 🙈
Uusi kaveri onkin sitten tuo ylivirittyneisyys. Kaipaisin varmaan ihan oikeaa lomaa välillä. 🤔
 
Mulla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö. Ahdistukseen on yritetty ehdottaa vaikka mitä konsteja, mutta ongelmana on se asenne mikä mulla on ahdistuneena. Kun mikään neuvo tai konsti ei kelpaa tai kiinnosta. Varsinkin sana "hengitysharjoitus" saa näkemään punaista. Tuntuu kai liian yksinkertaiselta ratkaisulta kun ajatukset on solmussa. Lääkettä sitten päädyn välillä ottamaan jos ei mene ohi. Osaan lietsoa itseni lähes paniikkiin omilla ajatuksillani. 🫨
 
Emp sanoi:
Mulla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö. Ahdistukseen on yritetty ehdottaa vaikka mitä konsteja, mutta ongelmana on se asenne mikä mulla on ahdistuneena. Kun mikään neuvo tai konsti ei kelpaa tai kiinnosta. Varsinkin sana "hengitysharjoitus" saa näkemään punaista. Tuntuu kai liian yksinkertaiselta ratkaisulta kun ajatukset on solmussa. Lääkettä sitten päädyn välillä ottamaan jos ei mene ohi. Osaan lietsoa itseni lähes paniikkiin omilla ajatuksillani. 🫨
Click to expand...
Olethan harjoitellut niitä neuvoja ensin ei ahdistuneena? Jos sitä harjoitett joutuu liikaa miettimään, tai se tuntuu hankalalta, niin sitä.ei helposti käytä. Itsellä ei ole ahdistuneisuushäiriötä, mutta niinkuin kaikilla, niin joskus on todella paska olo ja ahdistaa ja olen saanut paniikkikohtauksia. Olen itse kokeillut eri harjoitteita ja erityisesti yhdestä tietoisen läsnäolo harjoituksesta koen olleen hyötyä. En nyt muista kirjoittajan nimeä tai kirjaa, josta se löytyy. Mutta pointti oli, että niistä oikeasti on hyötyä. Mutta kuten mitä tahansa taitoa, jonka haluaa masteroida, niitä pitää harjoitella.
 
Emp: Hengitysharjoitukset ei sovi kaikille. Minä esim. raivostun suunnilleen 0 - 100 sillä sekunnilla, kun joku alkaa vaatia multa hengitysharjoitteita. Joo, ei ehkä ahista sitten, että sikäli "toimii", mut ei se tarkota, että olo ois helpottanu.
 
problemsolved sanoi:
Itsemyötätunto - ronnie grandell. Nyt se tuli mieleen. Kaikki mielenrauhoitusharjoitukset ei ole hengitysharjoituksia. Tuo oli minusta mielenkiintoinen kirja. Suosittelen lukemaan
Click to expand...
Lisää kyllä resilienssiä, kun ei ole liian armoton itselleen. Alue missä itselläni olisi edelleen kehitettävää. 😅 Olen tajunnut sen armottomuuden myös tietyllä tavalla seisseen itseni tiellä. En aiemmin uskaltanut tehdä asioita epäonnistumisen pelon vuoksi, vaikka minulla olisi ollut moninkertaisesti resursseja verrattuna tähän päivään. Itselläni se armottomuus kohdistui lopputulokseen. Jos en ollut varma, että saan aikaiseksi priimaa, niin jätin tekemättä. Hölmöä.

Mutta rentoutusharjoituksia on kyllä vaikka millaisia. Pitää vaan löytää ne itselleen sopivimmat ja aktiivisesti tehdä niitä. Oli se sitten erilaisten voimalauseiden käyttöä, pään tyhjentämistä tai hengittelyä. Taitaa ainoa vaadittava väline olla avoin mieli. 😄
 
Päivittelin tänne joskus kauan sitten pahaa oloani ja nykyään menee huomattavasti paremmin.

Löysin uuden työn, jossa voin hyvin, masennus ja ahdistus tiessään ja lapsen kanssa menee mukavasti. Toiveissa olisi jopa toinen. Nyt lyhytterapiassa menossa todennäköistä ADHD-diagnoosia kohti. Kaikenlaisia tukirakenteita rakennettu kiertävästä ruokalistasta kotitöiden ja itsestä huolehtimisen pelillistämiseen. Arki sujuu vähän paremmin, mutta en silti kehuisi. Nyt ei sentään olla menossa kohti masennusta ja burnouttia, minkä läpi mut aiemmin mankeloitiin.
 
Kiva kuulla, @Emp ja @Rouva W ! Kysymys jälkimmäiselle: miten olet pelillistänyt itsestä huolehtimista? Kuulostaa kiinnostavalta idealta!

Hengitysharjoituksista sen verran että mulla oli pitkään sama tilanne kuin monella muulla kirjoittaneella, että kaikki yritykset kontrolloida/tarkkailla hengitystä enemmän lisäsi kuin vähensi ahdistusta. Ehkä minulla oli niihin aikoihin paljon sentyyppisiä ajatuksia, että jos jokin ahdistuksen lievittämiseen tarkoitettu ei vaikuta halutulla tavalla, vian täytyy olla minussa eikä harjoituksessa - eli sen sijaan että olisin pystynyt niiden avulla suuntaamaan huomiota pois ahdistavista asioista/ajatusketjuista, harjoitukset muuttuivat vain yhdeksi uudeksi asiaksi jossa voisin epäonnistua.

Nyt oon ehkä jossain määrin oppinut siitä pois ja pystyn tekemään hengityksen tarkkailua esim. yrittäessäni meditoida, mutta en vieläkään kokeilisi niitä silloin kun on niin sanotusti tilanne päällä.
 
Yrttiteetä tekisi mieli sanoi:
Kiva kuulla, @Emp ja @Rouva W ! Kysymys jälkimmäiselle: miten olet pelillistänyt itsestä huolehtimista? Kuulostaa kiinnostavalta idealta!

Hengitysharjoituksista sen verran että mulla oli pitkään sama tilanne kuin monella muulla kirjoittaneella, että kaikki yritykset kontrolloida/tarkkailla hengitystä enemmän lisäsi kuin vähensi ahdistusta. Ehkä minulla oli niihin aikoihin paljon sentyyppisiä ajatuksia, että jos jokin ahdistuksen lievittämiseen tarkoitettu ei vaikuta halutulla tavalla, vian täytyy olla minussa eikä harjoituksessa - eli sen sijaan että olisin pystynyt niiden avulla suuntaamaan huomiota pois ahdistavista asioista/ajatusketjuista, harjoitukset muuttuivat vain yhdeksi uudeksi asiaksi jossa voisin epäonnistua.

Nyt oon ehkä jossain määrin oppinut siitä pois ja pystyn tekemään hengityksen tarkkailua esim. yrittäessäni meditoida, mutta en vieläkään kokeilisi niitä silloin kun on niin sanotusti tilanne päällä.
Click to expand...
Habitica sovellus! Voi määrittää mitä tapoja haluaa tehdä ja kuinka usein (päivittäin, muutaman päivän välein, viikottain ym). Jos jotain jää tekemättä, hahmo menettää sydämiä. Sitten on toinen välilehti mihin voi määrittää tapoja joista haluaa eroon tai haluaa tuoda elämään. Sydämiä lähtee jos tekee jotain mistä haluais eroon. Sit löytyi myös to do lista. Sydämet saa takaisin jos pääsee tason ylemmäs ja jos sydämet loppuu niin hahmo ilmeisesti kuolee.

On nyt ollut itsellä kolme viikkoa käytössä ja helpottanut kummasti asioiden toteutusta. Päivittäin pesen kahdesti hampaat, otan vitamiinit, meditoin vähintään 5 minuuttia, käyn ulkona edes istumassa yms. Pieniä, mutta tuo hyvinvointia päivään. Sit tapojen puolella että en vessassa puhelinta käyttäis ja joisin vettä (piste per lasillinen), kävisin kävelyllä, kuuntelen hyvän mielen musiikkia, valmistelen seuraavaa päivää yms. Mukavaa katsoa kun pisteitä kertyy, löytyy lemmikkejä ja saa rahaa jolla voi muokata hahmoa. Ja tulee tietysti pieni morkkis kun hahmoa satuttaa😁 tuntuu että oma henkilökohtainen motivaatio ei riitä vaan tarvii ulkoisen liikkeellepanijan.
 
Takaisin
Top