Minua on myös petetty ja eikä vain kerran vaan useamman kerran, mutta tosin eri suhteissa. Nuorempana tai no oikeastaan teininä kaksikin poikaystävää petti minua exänsä kanssa ja sen jälkeen minä erosinkin molemmista jätkistä. Ikävät jäljet se jätti ja luotto meni kokonaan vastakkaiseen sukupuoleen ja mun itsetunto koki kovan kolauksen. Itselle tuli sellainen olo, että enkö mä riitä tälläisenä, kun mä oon ja mikä mussa on vikana. Viimein tapasin miehen, joka oli juuri sitä "aviomies" materiaalia, josta olin haaveillut ja joka aidosti välitti minusta ja otti minut huomioon. Luottamus tuon miehen kautta lopulta palautui ja se johti siihen, että naimisiin mentiin. Kaikki oli hyvin tai no mä luulin niin, kunnes sain mieheltäni kuulla, että työpaikan juhlissa hän oli mennyt minua pettämään. Silloin ajattelin, että miten mä tästä selviän ja miksi mulle käy aina näin? Lopulta saimme asiat juteltua kunnolla selviksi ja molemmat sai aikaa miettiä mitä haluaa elämältänsä. Päätimme jatkaa yhdessä ja ajan kanssa on luottamus palautunut pikkuhiljaa. Anteeksi anto ei ole helppoa, mutta kyllä mä sanon, että se kannattaa tilanteissa, joissa asiat saadaan selvitettyä ja missä molemmat rakastaa toisiansa. Ja itse en pystyisi pettämään miestäni, sillä tiedän liiankin hyvin miltä tuntuu olla petetty ja se on niin alhaista toimintaa kaikinpuolin.