2013&15?
Vauhtiin päässyt keskustelija
Heippahei! Ajattelin laittaa alkuun uuden erillisen ketjun jossa pohditaan asioita kun esikoinen saa kaverin. Täällä itsekseni olen pohdiskellut että miten sitä liikkuisi kun kuopus syntyy. Esikoinen olisi 2v2kk kun kuopus tulee maailmaan heinäkuussa. Nyt jo käydään pienillä kävelyretkillä lähimetsässä, mutta olisiko jo tuohon ikään mennessä sen verran jaksavaisempi että jaksaisi esim. kauppaan kävellä ja sieltä takaisin kotiin n.2km:n matkan yhteensä. Olen siis ajatellut hommata ns.turvarepun jonka pujotan esikoiselle selkään kun lähdetään kävelylle vaunujen kanssa. Toinen vaihtoehto on että kantaisin kuopusta rintarepussa ja esikoista työntäisin rattaissa. Sittenhän sen sitten näkee, mutta kokemuksia kaipailisin tai suunnitelmia. Tuplarattaita tms. en mielellään hankkisi, ellei sitten ihan pakon edestä jos esikoinen lopettaa kävelemisen kokonaan
Itseäni on välillä myös mietityttänyt riittämättömyyden tunteet kun kuopus tulee. Siis mietin välillä että mitenkä sen esikoisen sitten käy kun ei saakkaan minulta niin paljon huomiota kuin tähän asti on saanut. Toki siis saa sitten isältään täyden latingin huomiota, mutta tuntuu vaan tosi harmilliselta että ei itse sitä niin täysillä voi antaa. Ukkonihan pitää mua ihan kajahtaneena että mitä mä edes tollasia mietin ja että kyllä sitä rakkautta molemmille riittää, no enhän mä sitä epäillytkään vaan sitä että miten riittää aikaa molemmille
Hahhaahh.. siskoni kanssa juttelin myös aiheesta (tietää että halutaan 2. lapsi, ei tiedä vielä että olen raskaana), hän kans vaan naureskeli että kyllä sitä sitten kaikki selviää. Jotenkin tuntuu että olen ainoa joka edes miettii tälläisiä asioita?
Itseäni on välillä myös mietityttänyt riittämättömyyden tunteet kun kuopus tulee. Siis mietin välillä että mitenkä sen esikoisen sitten käy kun ei saakkaan minulta niin paljon huomiota kuin tähän asti on saanut. Toki siis saa sitten isältään täyden latingin huomiota, mutta tuntuu vaan tosi harmilliselta että ei itse sitä niin täysillä voi antaa. Ukkonihan pitää mua ihan kajahtaneena että mitä mä edes tollasia mietin ja että kyllä sitä rakkautta molemmille riittää, no enhän mä sitä epäillytkään vaan sitä että miten riittää aikaa molemmille
Hahhaahh.. siskoni kanssa juttelin myös aiheesta (tietää että halutaan 2. lapsi, ei tiedä vielä että olen raskaana), hän kans vaan naureskeli että kyllä sitä sitten kaikki selviää. Jotenkin tuntuu että olen ainoa joka edes miettii tälläisiä asioita?