Kumppanin reagointi

Mun mies oli yhtä aikaa innoissaan ja paniikissa ja niin tuo taitaa olla vieläkin :D Se on lapsesta kamalan onnellinen, mutta epävarma omista kyvyistään isänä. Sen kokemukset vauvoista on aika olemattomat, mutta niin on munkin. Sanoin, että opetellaan sitten yhdessä. :)
 
Mun mies oli yhtä aikaa innoissaan ja paniikissa ja niin tuo taitaa olla vieläkin :D Se on lapsesta kamalan onnellinen, mutta epävarma omista kyvyistään isänä. Sen kokemukset vauvoista on aika olemattomat, mutta niin on munkin. Sanoin, että opetellaan sitten yhdessä. :)

Ymmärrettävä pelko. Ainahan ensimmäisen lapsen kanssa on opettelua. Meillä miehellä ei ollut minkäänlaista kokemusta vauvoista/lapsista. Kun sitten poikamme syntyi oli mies kuin luotu olemaan isä. Sairaalassa hän toimi niin luonnostaan pojan kanssa, että itse suorastaan kadehdin. En itse uskaltanut/osannut samalla tavalla. Hoitajatkin kysyivät että onkos sulla aiempaakin kokemusta kun niin luontevasti hoidat. :)
 
Meillä mies on ollut tosi itsevarma tässä kierrossa koko ajan ja oon avoimesti kertonu oireista (kiinnittymiskivut mm tunsin) eikä se ole muutenkaan stressaavaa tyyppiä kun taas itse stressaan herkemmin ja oon malttamaton. Eilen kun tein positiivisen testin niin menin näyttää miehelle, halattiin ja mies totesi "me tehtiin se muru". Otti kyllä tosi rauhallisesti, mutta tietysti onnellisesti asian. Itse enemmänkin oon vielä hämmentynyt ja tuntuu että tää ois unta. Uskon että onnenkyyneleet vierii sitten ekassa ultrassa kun päästään näkemään meidän pieni ja kuullaan syke ekaa kertaa. :Heartred
 
Mullaki varmaan homma realisoituu vasta ultrassa. Nyt onnellinen mut semmonen "katellaan" vielä, kun alussa ollaan. Testasin keskellä yötä kun en malttanu oottaa aamuun ja laitoin miehelle whatsappiin kuvan että tämmönen tuli vaikka sä nukuit kaikki kriittiset illat.. se oli aamulla vastannu "oujee" :P
 
Täällä plussattiin laskiais su :) Menkat ol puoltoist vko myöhäs ja pistin ne ihan vaan työmaal olon piikkiin ku syötiin ja juotiin tosi huonosti :D Sanoin sit ku töihin palasin et kyl ne varmaan täl viikol alkaa ku palataan normi arkeen... Koko vko valmistauduin menkkoihin kunnes la mies kysy mun töiden jälkeen et no, mennäänkö prisman kautta kotiin.. Sanoin et no jaa, turhaan se varmaan ostetaan et negaa se kuitenkin näyttää. (Pelko negasta oli suurempi ku toivo plussasta). No, su aamulla klo 6 tein jännittyneenä testin ja siihen ilmestyn heti haaleet 2 viivaa, en puhunu mitään vaan kävin laittaas vaatteet pääl ja menin kattoo milt näyttää.. Sydän hakkas varmaan 200, jalat meni löysäks, otin tikun mukaan ja kysyin miehelt mitä siin näkyy?? Levee hymy levis kasvoille ja sano et rakas hei, se tarkottaa just sitä mitä siin on, meille tulee vauva :Heartred Ensimmäiset sanat oli et oikeest, voiks tää olla totta et onnistuttiin sittenkin! Sit alettiin miettiin miten pitää ittensä coolina ku oltiin menos porukoil pulkkamäkeen mihin oli tulossa sukulaisia :D Tunnin ajomatkasta 45min vaan hypetettiin asiasta, mietittiin jo kummit ja nimikin valmiiks ja keskusteltiin kuin uskomatonta tää on et mä oon ihan oikeest raskaana :Heartred Reaktio oli siis lämmin, niin toivottu ja odotettu tämä pieni ihme on :Heartred Nyt osaan jo nauttia lähes oireettomasta raskaudesta ku vko sit nähtiin et hänel on kaikki hyvin :Heartred Saan enemmän käyntejä ku mul on geenimutaatio mikä tuntuu täs kohtaa vaan hyvälle kun on tarkempi seuranta ku eka kuitenkin :) Onneks tän ei pitäis olla periytyvää sorttia :) Mut oman terveyden takii seuranta on tiheetä :) Tällä hetkellä voi sanoo et raskaus on ollut elämäni parasta aikaa, kroppa toimii normaalisti ja kaikki on paremmin ku ennen raskautta :Heartred
 
Takaisin
Top