Kummit

Keskusteletteko te puolisoidenne kanssa näistä kummeista? Siis kysyttekö toisen mielipidettä? Meillä kävi esikoisen kans niin, että oisin mun kaverin pyytänyt kummiksi, muttei se kelvannut miehelle.. joten miehen puolelta tuli kolme kummia ja minun puolelta yksi. Ja nyt en tosiaankaan tiedä kenet pyytäisin :confused:
 
Ehdottomasti yhteinen päätös ja samoilla linjoilla ollaan onneksi oltu. Sylikummiksi tulee mun paras ystäväni ja muiksi kummeiksi luultavasti miehen sisko miehineen ja mun kaksi ystävääni. Tai melkein vois puhua kyllä meidän ystävistä, yhteisiä ne nykyään on :)

Lisätään vielä, että lapsen kannalta ollaan näitä valintoja koitettu pähkäillä. Valittu sellaiset ihmiset, jotka oletettavasti tulee pysymään meiän elämässä ja ovat kiinnostuneita kummilapsestaan :)
 
Keskusteletteko te puolisoidenne kanssa näistä kummeista? Siis kysyttekö toisen mielipidettä? Meillä kävi esikoisen kans niin, että oisin mun kaverin pyytänyt kummiksi, muttei se kelvannut miehelle.. joten miehen puolelta tuli kolme kummia ja minun puolelta yksi. Ja nyt en tosiaankaan tiedä kenet pyytäisin :confused:

Tottakai me keskustellaan miehen kanssa kummeista, koska lapsikin on meidän yhteinen ja sitä myötä lasta koskevat päätökset ovat meidän yhteisiä asioita.
 
Mua itseä jäi vain niin harmittamaan, etten saanut parasta kaveria tytölle kummiksi ja kai hänkin vähän odotti, että pyytäisin. Mulla ei nyt ole sitten oikeastaan ketään muuta ketä pyytää..ellen pyydä siskoa uudestaan.
 
Toki on oltava yhteinen päätös :)
Eikö Millier sun kaveri sitten sun miehen mielestä oo jostain syystä kummiksi sopiva henkilö?
Lukenu muualtakin että kauheesti jakaa mielipiteitä tuo pariskunnan kummeiksi pyytäminen yhdessä tai erikseen!!! Kai aviopari periaatteessa yleensä pyydetään molemmat. Mutta entäs vakiintunu avopari??? Toisaalta joissain perheissä käytäntöä että kaikki kummit pyydetty yksittäin. Ehkä jos kaikki pyydetty yksittäin, samaa kaavaa noudattaen niin ei tuntuis niin loukkaavalta? Sit jos jotku pyydetty molemmat ja joku yksin niin voi loukata. Hankala tilanne toki jos joku tosi läheinen mutta tämän puolisoa ei missään nimessä tahdo kummiksi. Riski on että loukkaantuvat :/
En nyt tiedä onko edes mihinkään tiettyyn vakaumukseen liittyvä tuo kysymys edes, vaan ihan eri perheiden tavoista kiinni ja tunnekysymys myös.
Ennen ollu toki tärkeämpi pyytää molemmat kun kummin velvollisuus ollu esim huolehtia lapsesta jos vanhemmat kuolisivat :0

Se kans jakaa käytäntöjä että tehdäänkö sukulaisista kummeja vaiko ei. En itekään tiedä aatteleeko mun sisko että hänestä tulee automaattisesti kummi kun oon hänen lapsen kummi?? Toisaalta hänellä lapsia nii en tiedä oisko niin innoissaa? Siskon vanhinta lasta kans harkinnu. Toiset taas ei halua sukua kummeiksi kun ne muutenki läheisiä.

Ymmärrän kyllä myös jos jotain ihmistä vaan ei koe kummiuteen sopivaksi niin ikävä väkisin pyytää :sad001

Meilläkin ihan auki kummien valinta vielä.
Olitte monet valinnu aika paljon kummeja...? Ite miettiny se 2... Tai max 4 jos ois kaksi pariskuntaa.
Tosi vaikeeta päättää.
 
Millier, oliko sun miehellä sitten joku syy, miksi ei halunnut sitä sun ystävää? Puhuitteko siitä?

Ja ihan samaa mieltä Pulla16:n kanssa: yritetty miettiä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa todennäköisesti tullaan pysymäänkin tekemisissä ja jos kyse ollut pariskunnista, niin sellaisia, joiden molempien osapuolten kanssa molemmat meistä tulee hyvin juttuun.
 
:/ Harmillista.
Mutta enpä mäkään haluais kummiksi ketään josta tai jonka elämäntavasta en pidä. Täytyy olla ihmisiä joihin luottaa ja joita voi arvostaa ja joilta toivoo vaikutusta lapsen elämään.
 
Mites kirkkoonkuulumattomat ja nimäisiä pitävät, ootteko "kummeja" lapselle pyytäneet? Miten olette nämä henkilöt nimiäisissä huomioinu?

Itse en kuulu kirkkoon enkä tulokasta meinaa kastaa, koska usko on jokaisen henkilökohtainen asia eikä mielestäni ole sidoksissa mihinkään kirkkoon tai yhteisöön. Kummiperinteestä kuitenkin pidän, eli siitä, että lapsella on turvallisia tuttuja aikuisia elämässään syntymästään asti.
 
Mä ajattelin tänään kysästä tota toista kummiks suunniteltua, vaikka tässä nyt ollaan vasta tässä vaiheessa, niin ajattelin udella kun tällä kummiehdokkaalla on synttärit nyt sopivasti... Tarjoon nyt synttärilahjaks kummiutta :grin Tarkotus oli pyytää vasta rakenneultran jälkeen, mutta se nyt on kuitenkin jo tiistaina ja tuskimpa nähään varmaan ennen joulua ainakaan niin miksei nyt sitten sopivasti. Toista kummia sitten varmaan kysellään vähän myöhemmin tai millon nyt sitten nähdäänkään hänet yhdessä miehen kanssa.

Toi on kyllä tosi hankala juttu jos toinen haluis jonkun jota toinen ei :/ Meille ei onneks tullu kauheesti erimielisyyttä kummeista, aika yhtenäisellä linjalla oltiin. Kunnollisia molemmille kelpaavia vaihtoehtoja oli vaan niin vähän, että ollaan aika pulassa jos jompikumpi näistä kaavailluista ei suostukaan (tai kumpikaan, kääk :nailbiting:)
 
Jos joku mun miehen ystävä pyytäisi miestäni kummiksi, eikä mua ollenkaan, niin en tiedä loukkaantuisinko. Riippuisi kovasti siitä kuinka läheinen olisin itse tuolle kaverille. Jos en olisi kovinkaan läheinen, niin samapa tuo mulle ois. Odottaisin kyllä, että pääsisin ristiäisiin/nimiäisiin aveccina mukaan, vaikken kastemaljalla olisikaan mukana. Tuo ystäväni puoliso, jota en halua kummiksi, on arvomaailmaltaan täysin erilainen kun me ja käyttää päihteitä mielestäni epäsopivalla tavalla. En halua häntä "esikuvaksi" lapselleni. Ystäväni itse taas on aivan erilainen kun puolisonsa ja olisi täydellinen kummitäti. Uskoisin, että hän arvostaisi myös titteliään, jos tämä puolisokuvio ei häiritse häntä liikaa. Mitenhän asian sitten esittäisi hänelle kauniisti, jaa-a.
 
No höh I-P onpa hankalaa! Ymmärrän kyllä täysin... Ehkä ystävä helpompi pyytää yksin kuin sukulainen...? Ootko varma että ees kuuluvat molemmat kirkkoon? Niin moni nykyään eronnu sieltä. Ois helppo syy pyytää toinen.
 
Olen sisarukseni lapsen kummi, vaikka mieheni ei ole. Menimme muutama kuukausi ristiäisten jälkeen naimisiin, eli vakiintunut parisuhde ei ole ainakaan meillä ollut syy ottaa molempia puolisoita kummeiksi. En loukkaantunut tästä millään lailla, sillä mieheni ja hänen esikkonsa oli kutsuttuina kuitenkin itse ristiäisseremoniaan. Myöskin kaikki muut sisarusten lasten kummit on otettu kummeiksi yksilöinä, ei pariskuntina. Kummien perheet on kuitenkin kutsuttu juhlaan kokonaisuudessa, eli jos miestäni ei olisi kutsuttu minun avecina, olisi silloin saattanut hermostua tilanteesta.

Oma tätini on kummini sen aikaisen aviomiehensä kanssa. Tätä kummisetää en ole nähnyt tai hänestä kuullut sen koommin kun erosivat, eli minusta minulla on yksi kummi vähemmän. Taas toinen kummitätini, joka ei ollut naimisissa syntymäni aikaan, hänen miehensä on minun ajatusmallissani kummisetäni, vaikka näin ei paperissa luekkaan.
 
Ja vielä lisäyksenä. Minulla on myös kummilapsi entisen poikaystäväni kanssa. Voin sanoa, ettei aina ole ollut helppoa olla saman pöydän ääressä ja esittää iloista, kun tietää ettei toinen ole kymmenenkään vuoden jälkeen päässyt kokonaan yli teini-iän parisuhteen kaatumisesta.
 
Mä oon jo päättäny 2 naispuolista kummia ja isäntä saa 2 valita :) Nämä mun puolen kaks kummia on olleet pitkään elämässäni huonoina ja hyvinä päivinä sekä raskaudesta tieneet ekojen joukossa :D Itte oon siskon nuorimmalle pojalle kummina.
Onko kellään sylikummia tulossa? Tää käytäntö on mulle outo kun olen toisesta maakunnasta kuin isäntä ja meillä päin aina ollut että isä pitää kasteella.
 
Toinen kummeista on suostunut, toinen vielä kysymättä! Rupesin muuten miettimään että onko outoa jos pyytää kummeiksi kaksi sinkkuihmistä, toinen nainen ja toinen mies? Kuvitteleeko ne sitten että yritän parittaa ne, kun ikäerokaan ei kauheen iso ole... :grin Thihii ei muuten sinänsä kyllä huono idea, vois olla ihan hyvä pari :woot: Naispuoleisesta kummista tarkoitus olis varmaan tulla sylikummi. Meilläpäin ollut käytäntönä niin että joku kummeista, yleensä just joku nainen, pitää vauvaa kasteen ajan. Oiskos kerran ollut lähisuvun ristiäisissä niin että äiti piti vauvaa ja sillonkin tilanne tais olla se, että sylikummina ois ollut just ripille päässyt tyttö ja vaavi kiemurteli kärttynä niin paljon ettei tyttö uskaltanut pitää.
 
Ei oo outoa jos on kaks sinkkua samalla lapsella kummina :cat:
Ekaa kertaa näin isännän pikkusiskon tytön kastajaisissa sylikummin. Oon varmaan tynnyrissä kasvatettu versio:hilarious:
 
Meillä ei miehen kanssa ole ainuttakaan yhteistä kummilasta ja meille se on ihan ok. En oo koskaan loukkaantunu ku on miestä kysytty. Meidän lapsilla ei myöskään ole pareja kummeina. Ollaan ihan kahvi pöydässä kysytty tyyliin: "Pentti, tuletko Erkille kummiksi?" Mä luulen et yks saattoi loukkaantua kun ei sitäkin pyydetty, mutta ei se oo mitään sanonu. Meidän asiahan se on, ketä halutaan kummiksi ja mikä nimeksi. Mulla itelläni oli aviopari kummit ja ne eros ku olin aika pieni. Sen jälkeen ne ei ikinä tullu samaan aikaan synttäreille tai muutenkaan. Ja muistan ku äitiä se aina rassas ku se joutu oleen vähä niinku välikätenä että koska toi tulee ja koska toi, ai se ei käykään, no entäs tää sit tai tää.... Ei kiitos...!

Mun veli ei myöskään kuulu kirkkoon, mutta on kummi toiselle pojalle. Ja hän on kummi siinä missä muutkin. Sehän ei saanu sitä kirkon kummitodistusta, niin teetin sille ite kummitodistuksen. Ja ihan yhtä tärkeä ihminen hän on ku muutkin kummit :)

Onko täällä muuten jo nimiketjua tehty?? Mä oon ny ruvennu hirveesti pyöritteleen nimiä päässäni :grin:grin:grin
 
Kummiasiatkin alkavat selkiytymään. :) Me miehen kanssa ollaan pyöritelty monia henkilöitä vaihtoehtoina, mutta nyt löytyi vihdoin sopiva kombo. Pienelle tulee kummeja molempien kavereista/sukulaisista. Tärkeänä kriteerinä oli, että pyydettävät henkilöt on semmosia, joiden kanssa molemmat tulee kivasti juttuun. Ja mikä tärkeintä, edustavat samoja arvoja kuin me.
 
Takaisin
Top