Kummit

Tämä on paha aihe. Esikoisella on ne ehkä meidän elämän pysyväisimmän kummit 4kpl ja pariskuntia joilla 5 kk säteellä samanikäiset esikoiset. Meidän parhaat ystävät. Sukulaisia ei oteta koska heillä on jo roolinsa. On meillä ystäviä, mutta ketkä ovat eniten sitten läsnä on varmaan seuraava kysymys...
 
Meillä oli helppo esikoisen kanssa. Tuli mun sisko, miehen veli ja sen vaimo ja yski ystävä (sen puolisoa ei silloin pyydetty koska he eivät asuneet yhdessäkään vielä). Nyt sitten tarkoitus mun toinen sisko ja miehen veli ja sen vaimo. Ystävistä vaihtoehtona on kaksi. Niillä vain on jo puolisot ja naimisissaki toinen joten mietittiin et pitääkö sitten se puoliso kutsua kans. Toinen vaihtoehto on että ystävän tilalle pyydetään kolmas veli. Aikaisemmin miettinyt että jos olisi tullut kolmas lapsi olisi se kolmas veli pyydetty sitten mutta nyt kun ei tuu niin mietityttää et sit se ei saa kummintehtävää
 
Meillä oli esikoisella molempien sisarus puolisoineen ja sit vielä yksi yhteinen ystävä. Samalla linjalla varmaan jatketaan. Vielä olis yks sisaruspariskunta käytettävissä. Meillä on mennyt nämä vähän ristiin että olemme myös kaikkien sisarustemme jonkun lapsen kummeja. Meillä on molemmilla kaksi sisaeusta niin vaikka on se täti/setä rooli niin johonkin lapseen on sit vähän isompi rooli. Näin meillä. Ystävät on kuitenkin haluttu myös mukaan koska on ihmisiä jotka on haluttu sitoa elämäämme pitkäksi aikaa ja tämä on yksi keino. Tämä myös on mennyt meillä ristiin. Olemme nyt uudelle vauvalle tulevan kummipariskunnan kuopuksen kummeja itse :Heartred
 
Mulla ei oo tällä hetkellä mielessä ketään kenet voisin pyytää.. En tiedä onko miehelläkään. Mun sisko on esikoisen kummi, sen päätin jo vuosia sitten, että hänestä tulee joskus kummi mun lapselle..
 
Heti kun mun sisko sai tietää että oon raskaana niin ilmoitti että hänestähän tulee sitten kummi. Ikävä tuottaa pettymys siskolle, mutta en tee hänestä kummia.. Ja tiedän et tulee suuttumaan siitä ihan kunnolla. Saa nähä tuleeko ees ristiäisiin.
 
Me päätettiin serkun kanssa jo varmaan kuusivuotiaina että meistä tulee toistemme lasten kummeja. Olen hänen esikoisensa kummi, ja ajattelin kyllä pyytää nyt sitten häntäkin meidän lapsen kummitädiksi, ja varmaankin hänen miestään kummisedäksi. Oma mieheni ei ole kristitty, mutta hänenkin puolelta pyydetään varmaankin joitakin hänen läheisimmistä kavereistaan kummeiksi. Meillä ei siis varmaankaan pidetä varsinaisia ristiäisiä (lähinnä sen takia että kaikki sukulaiset asuu eri maissa kuin me), vaan kummit on ihan vaan nimellisiä "tärkeitä ihmisiä lapsen elämässä".

Siskoista yksi on jo toisen siskoni esikoisen kummi, veljeni ei ole kovin vastuuntuntoinen, ja vanhin siskoistani tulee varmaan muutenkin osallistumaan lapsen elämään yllin kyllin, joten tämän takia ei päädytty pyytämään heitä.
 
iiikku sanoi:
Heti kun mun sisko sai tietää että oon raskaana niin ilmoitti että hänestähän tulee sitten kummi. Ikävä tuottaa pettymys siskolle, mutta en tee hänestä kummia.. Ja tiedän et tulee suuttumaan siitä ihan kunnolla. Saa nähä tuleeko ees ristiäisiin.
Click to expand...
Yritä myydä diskollesi ajatus että hän on ja aina tulee olemaan lapsesi täti. Sitä ei kukaan voi koskaan ottaa pois. Ja eikö lapselle ole parempi mitä enemmän aikuisia on hänen ympärillään, jotka välittävät hänestä ja antavat mahdollisuuksien mukaan tukea. Eli tässä ajatellaan lapsen parasta
 
Meillä esikoiselle tuli neljä kummia. Kaksi mieheni ja kaksi minun puolelta. Kummeiksi valittiin parhaat kaverit ja omat serkkumme. :happy: Sylikummia ei valittu sillä meistä tuntui hieman hölmöltä nostaa yksi kummi 'ylitse muiden' sillä kaikki ovat aivan tasavertaisia:grin Yksi kummeista ei kuulunut kirkkoon enää, joten hän ei saanut sitten kummitodistusta mutta saa muuten olla 'epävirallisena' kummina pojalle :wink Kaikkien kummien kanssa olemme viikoittain tekemisissä ja jokainen vuorollaan poitsua ottaa hoitoon/käy meillä kotona moikkaamassa. :angel7 Ja kummit valittiin raskauden aikana, melko alussa jo sillä olimme jo varmoja ketkä kummeiksi haluamme.
 
Mulla sama homma iikkun kanssa. Veli ilmoitti monta vuotta sitten jo että hänestä tulee kummi. Ei kyllä varmana tule. Ja siihen syynä ettei osaa elämänhallintaa ja kuppi maistuu kuin millekin spurgulle :sad001
 
Meillä kanssa vähän sama homma. Miehen sisko ilmoitti jo heti esikoisen aikana, että hän voi toimia kummina, jos lapsi on tyttö o_O Nyt on kaks poikaa tullu, eikä sisko ole kummankaan kummi. Ja vaikka joskus tulisi se tyttö, niin sisko ei kyllä edelleenkään tule olemaan meidän lapsen kummi.
 
Onko kellään käynyt niin että olette miettineet kummiksi jotakuta joka sitten tästä ei tietoisena ääneen kertoo muunmuassa kuinka turhaa ja rahaa sekä aikaa vievää lapsen saanti tai kummeus on?
 
^Ei ole onneksi noin käynyt.

Meillä ongelmana se, että sylikummiksi kaavailemamme henkilö ei kuulu kirkkoon. Tiedän, että olisi otettu kummin pestistä, mutta en tiedä jaksaako nähdä vaivaa (vaikka tapahtuukin muutamalla klikkauksella) liittyäkseen ainakin vähäksi aikaa takaisin kirkkoon. Pitää nyt miettiä mitä tehdään.
 
Sisko pyysi mua parisen vuotta sitten poikansa kummiksi. Mä sit ihan sitä varten kävin kasteessa, liityin kirkkoon ja suoritin rippikoulun :) Ei käynyt mielessään kieltäytyä..
 
Me ei kuuluta kumpikaan kirkkoon. Ei haluta sukulaisia kummeiksi ja parhailla ystävillä on kaikilla pieniä vauvoja tai sitten tulossa. Me tullaan hyvin todennäköisesti päätymään siihen, ettei meidän lapsella ole kummeja. Nimiäisisssä toivotaan, että kaikki meidän läheiset olisivat osa lapsemme elämää.
 
Ja yllättävää kyllä, monasti henkilö onkin tosi otettu kun saa olla jonkun kummi...eli mieli muuttuu.
 
Haluaisin pyytää kummiksi ystäväni, mutten halua hänen aviopuolisoaan kummiksi. Tuleeko aviopuoliso kylkiäisenä pakosti mukana? Onko tällainen yhtälö mahdollinen, että kummina on vain toinen puolisoista? En myöskään haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä asiassa.. Joudunko jättämään tästä syystä ystäväni pyytämättä? En ole varma ymmärtäisikö ystäväni miksen halua hänen puolisoaan kummiksi. Emme kuulu kirkkoon, joten siinä mielessä voimme toki päättää asian ihan itse.
 
Kyllä minä ainakin pahoittaisin mieleni, jos joku pyytäisi meistä vain toista kummiksi, oli se kummin päin tahansa. Koen, että olemme avioparina puolisoni kanssa tietyssä mielessä yksi kokonaisuus ja toinen tulee ns. kaupan päälle, vaikka ei olisikaan ihan yhtä läheinen jomman kumman puolikkaan kanssa. Ja jos ei ole niin riittävän läheinen kummankin kanssa, että haluaisi molemmat, ainakin itse mieluummin sitte mieluummin oman lapseni kummiksi kysyisin jotain pariskuntaa, josta voisin ajatella molempia kummeiksi tai sitten jotain sinkkua.
 
Meillä mies on yhden lapsen kummi, jonka kummi en itse ole, enkä kyllä loukkaantunut kun eivät minua pyytäneet. Omasta mielestä ei tarvitse pariskunnan molempia osapuolia pyytää, miksi pitäisi? Mutta taitaa olla mielipidekysymys tämäkin. :D Emme mekään kuulu kirkkoon, mies liittyi kirkkoon vain päästäkseen tälle lapselle kummiksi ja erosi sitten taas.
 
Meilläkin minä olen kahden sellaisen lapsen kummi, jonka kummi mies ei ole, mutta nämä ovat tapahtuneet, ennen kuin olemme olleet yhdessä. Nykyään heitä kohdellaan samoin kuin yhteisiäkin kummilapsia. Tosiaan, mielipidekysymys, mutta on ehkä sen verran herkkä aihe kuitenkin, että on hyvin mahdollista, että I-P:n ystävä tai hänen miehensä pahoittaisi mielensä, jos molempia ei pyydettäisi. En tiedä pahoittaisiko oma mieheni, jos häntä ei pyydettäisi minun kanssani, mutta tiedän, että minä pahoittaisin sitten hänenkin puolestaan ja miettisin, miksi mies ei kelpaa kummiksi. En tiedä vaikuttaako sitten kristillinen elämänkatsomukseni, kumminäkemys sen myötä ja myös kristillinen aviokäsitys tähän omaan mielipiteeseeni.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top