Kummit

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Bnt
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo siis en minäkään missään nimessä odota tai vaadi, että kummit ohjais lasta uskoon. :)

Meillä kummit tulee olee kans niitä meille läheisiä ja tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa on jo vuosia tunnettu niin ei oo pelkoo, että hetkessä kaikkoo elämästä ja oikeesti tuntee.
 
Mulla kans sama ajatus että kummit on vaan niitä läheisiä ihmisiä johon lapsi voi myös tukeutua tulevaisuudessa :)
 
En mäkään odota sitä uskonnollista kummiutta. En mäkää mikä uskonnollinen kummitäti oo ollu. Lähinnä just sitä et on aikuinen joka pitää yhteyttä ja joihin meidän perhe pitää yhteyttä. Ei mitää suuria velvotteita. Meillä on sekä sukua että kavereita. Pikkasen muakin hirvittää et jos kaverit sit jää jonkun ajan päästä, mut eihän sitä muutenkaan elämästä tiiä. Mulla on monta kaveria viime vuosina jääny et lähinnä sellassia, joita oon tuntenu pitkään ja ollaan molemmin puolin sit kummeja kuten on aiemmin puhuttu. Meidän sisarussarjalla kummit on sukulaisia, eikä heihin oo nyt aikuisena enää nii oltu yhteyksissä. Et ei se sukulaisuuskaan mitään takaa. En sit tiiä tuleeko ikäviä tilanteita et jos jonkun lapsen kummeihin tulee oltua tekemisissä ja jonkun kanssa välit jää tulee ero tai joku menehtyy... Siks haluun 3 kummia ihan kaikille lapsille!!
 
Meillä päätettiin, että 4 kummia riittää. Noh, sitten tuli muuttujia matkaan kun toinen pariskunta on on/off suhteessa ja toiset oli eronneet kirkosta. Periaatteessa meillä siis 1 varma kummi tällä hetkellä. Alettiin miettimään muitakin vaihtoehtoja ja tultiin siihen tulokseet, että pyydetään yhtä kaveripariskuntaa, jos käy niin että kaikki pääsee ja suunnitelmat menee alkuperäisen mukaan niin esikoinen saa sitten 6 kummia. Paljonhan se on, mutta esim. siskoni kummeista toinen kuollut ja toinen eri pidä yhteyttä..ei ole pitänyt sen jälkeen kun siskoni pääsi ripille, 10 vuotta sitten. Itse haluaisin että kummit pysyy lapsen ja meidän elämässä.
 
Meille on nyt näiltä näkymin tulossa max. kolme kummia joista yksi on pikkuveljeni.

Ninni, tiedän tapauksen jossa yli 10 kummia. Musta se alkaa jo menee vähän yli, mutta kukin tyylillään. :)
 
Meillä kaksi varmaa kummia, joista toinen mun sisko..mut mä jostain syystä haluisin kolmannen kummin enkä pääse ajatuksen yli. En kylläkään keksi ketään kolmatta ihmistä kummiksi...
 
Meille tulossa neljä kummia. Yksi mun paras ystävä ja muut sit lapsen täti ja sedät. Halusin lapselle sekä miehen että naisen kummiksi ja molempia tulee nyt sit kaksi :) Sit jos joskus lisää lapsia tulee niin alkaa kummit vähentyä kun sukulaiset loppuu kesken :D
 
Meille myös tulossa kolme kummia: mun veli, miehen sisko ja miehen paras kaveri, joka myös minunkin hyvä kaveri :)
 
Meillä on molemmilla tytöillä kaksi pariskuntaa kummeina, eli siis 4 kummia molemmilla. Molemmilla on kummeina sukulaisia, mm.molempien veljet puolisoineen sekä yksi hyvä ystäväpariskunta ja toisella miehen serkku jonka vaimosta on vuosien saatossa tullut mulle hyvä ystävä. Meillä on kyllä muitakin potentiaalisia ehdokkaita tulevalle vauvalle, mutta silti haluaisin pyytää kahta pariskuntaa jotka ovat jo tyttöjen kummeja.

Onko kellään muulla samoja kummeja lapsilla?

Me ei olla mitään velvoitettu kummeilta, mutta kiva kun ovat lasten elämässä mukana ja näistä kaikista kummeista tiedät että tulevat olemaan sitä vielä vuosien varrellakin ja sen vuoksi haluaisin valita heidät uudestaan kun ovat niin spesiaaleja :)

Tuntuuko ajatus teistä liian velvoittavalta? Ja onhan heillä tietysti mahdollisuus kieltäytyä ilman että loukkaantuisimme asiasta.
 
Mun mies on veljensä 2 lapsen kummi, heillä yht. 3 lasta Nuorimmainen on meille yhteinen, kun ei tunnettu vielä vanhimman syntyessä :) eli ei mitään outoa vaikka ehkä hassulta voi tuntuakin :p
 
Meille tulee 4 kummia, mun veli ja serkku, joka on myös mun paras ystävä, ja miehen paras ystävä ja serkku.
Ja mulla mies on ystävänsä 2 lapsen kummi, eikä tuo oo hirveästi tuonut lisävelvoitetta, kun on kaikkien niiden lasten kanssa kumminkin paljon tekemisissä. :) mulla on kyllä aina ollu semmonen käsitys ettei kummintehtävästä oo oikein sopivaa kieltäytyä :o tietenki tässäki kaikki on erilaisia :)
 
Mustakin tuntuu,että kummiksi pyydettäessä on aika paha mennä sanomaan ei. ..Siksi juuri mietin,pyydänkö parasta ystävääni kummiksi kun meillä on välimatkaa 350km ja nähdään muutaman kerran vuodessa. Ei varmasti kieltäytyisi pyydettäessä, mutta potisi huonoa omaatuntoa kun näkisi niin harvoin...Vaikeaa...
 
Mun mielestä kummin tehtävästä ei oikein voi kieltäytyä. Minä jopa liityin takas kirkkoon, kun hyvä ystävä pyysi kummiksi. En vaan kehdannut kieltäytyä, vaikka hän olis varmaan ymmärtänyt jos olisin kieltäytynyt sen tähden :/
 
Mulla on itsellä neljä kummilasta enkä enempää kyllä enää haluaisi, aika ei kyllä millään riitä, kun asuvat niin hajallaan pitkin Suomea. En tiedä, miten helppoa ois kieltäytyä, jos vielä pyydettäisiin kunniatehtävään. Kaikki noi ovat kavereiden lapsia, sit on erikseen vielä veljen pojat, joille kiva ostaa lahjoja ja joita kiva tavata :)

Mä tänne aiemmin kirjoittelinkin, kun pohdittiin oman tulevan lapsen tulevia kummeja. Meillä lähiystävillä viidellä pariskunnalla siis lapsettomuutta ja näiden joukosta halusimme myös lapselle kummit, kun ovat heitä läheisimpiä ystäviä. Sitä pohdimme, että ketkä voisivat olla ne parhaimmat vaihtoehdot tälle lapselle ja tietenkin myös sitä etupäässä mietimme, ettemme ainakaan saisi pahaa mieltä aikaiseksi omalla kummipyynnöllämme. Lopulta meillä oli kaksi pariskuntavaihtoehtoa, joista sitten päädyimme pyytämään kummeiksi sellasta pariskuntaa, joilla ei ole lapsia, mutta jotka eivät toistaiseksi haluakaan. He kuitenkin kieltäytyivät kunniasta, sillä totesivat, etteivät ehkä niin kiinnostuneita ole kuitenkaan lapsista ja olivat huomanneet, että jo olemassa olevien kummilasten kanssa ovat melko vähän tekemisissä. Lisäksi toinen heistä ei kuulu enää kirkkoon. Lapsemme kastetaan, joten molempien kummien pitää kuulua kirkkoon.
Noh, sitten taas pohdimme ja keskustelimme asiasta ja pääsyimme lopulta kysymään kummeiksi pariskuntaa, joka on tätä ensimmäistä pariskuntaa läheisempi, mutta joilla lapsettomuusasia on suht tuore. Heistä tiesimme, että kuuluvat kirkkoon. He olivat peloistamme huolimatta todella otettuja tästä kunniatehtävästä eivätkä ollenkaan kokeneet sitä raskaana asiana vaan pikemminkin itsellekin toivoa antavana asiana. Olen todella tyytyväinen nyt kummivalintaamme ja hiukan harmittaa, miksi edes epäilin, etteivät ehkä haluaisi suostua, sillä alusta alkaen he ovat olleet kaikkein eniten kiinnostuneita meidän tulevasta vauvasta ja minun raskauden sujumisesta. Hyvä, että meni nyt näin :hello2:Heartblue
 
Meillä on kahdella edellisellä neljä kummia kummallakin. Esikoisen yhteen kummiin ei olla missään yhteydessä, kun on mun serkun ex. Eivätkä eronneet mitenkään hyvissä väleissä.. Molempien yhtenä kummina on mun tai miehen veli. Vauvalle on nyt keksitty kaksi kummia. Mun toinen veli ja mun paras ystävä. Ystävän kohdalla vähän kyllä arkailen, kun hän sai keskenmenon vähän ennen mun raskautta, eikä ole raskautunut vielä uudestaan.. On aika arka aihe. Ja kaksi muuta kummia puuttuu vielä. Muutamia vaihtoehtoja on heitelty, pääosin mun puolelta. Mä taas haluaisin että ois miehenkin puolelta joku..
 
Minun kummilapsella on itseni lisäksi 2 muuta kummia, meistä vain 1 kuuluu kirkkoon ja lapsi kuitenkin kastettiin ja normaaliseremonia. Se taitaa riippua aika paljon kyseisen seurakunnan ja kasteen suorittavan papin arvoista, että riittääkö vain yksi "virallinen" kummi. Tämä pappi on melko liberaali ja oli sanonut että ajat muuttuvat ja kirkko muuttuu niiden mukana :) kastetilaisuus meni ihan normaalikaavan mukaan, ainoa ero oli että minä ja toinen uskonnoton kummi saatiin itsetehdyt kummikirjat ja kirkkoon kuuluva sen kirkon oman.

Esikoisellani on 2 kummia, veljeni ja miehen sisko. Meillä oli aika vapaamuotoinen nimenantotilaisuus jossa kerroimme nimen, nimen historiaa ja miksi valitsimme juuri kyseisen nimen lapselle. Anoppi luki meille vanhempien 10 käskyä ja kummisopimukset annettiin, olin tehnyt ne itse. Kummit allekirjoittivat ne ja niitä oli 3, 2 kummeille ja 1 lapselle.

Uudelle tulokkaalle on tosi vaikeaa keksiä kummeja. Olen kyllä päättänyt että nyt on 3, kun 2 hyvää ystävääni ovat jo varmoja mutta haluaisin miehen puolesta vielä jonkun, ja molemmat ystäväni asuvat tosi kaukana ja olen vähän ajatellut "määrä korvaa laadun" -ajatusta tässä.
 
Mä en tiedä miten meidän kummien kanssa vielä käy. Mun veljeä on pyydetty jo kummiksi ja hän on suostunut. Pyydettiin myös miehen ystävää ja hänkin suostui. Tää ystävä vaan ei kuulu kirkkoon eikä riparia ole käytynä.. Sanoi ilomielin hoitavansa asian ja hänellä ollut siihen tarpeeksi aikaa (kysyttiin jo joulukuun alussa). Ei ole vielä pistänyt tikkua ristiin asian eteen, ja kirkon sivuilla luki että pari kuukautta olisi hyvä varata ripariin. Lisäksi on suunnitellut lähtevänsä kuukauden lomareissuun kesällä heinä-elokuussa ja vaikka eihän kummin puuttuminen kastetilaisuudesta ole este kummiudelle, niin olishan se kiva että pääsis paikalle.

Muut meidän lähimmät ystävät eivät kuulu kirkkoon eikä muita sisaruksia välttämättä haluttais pyytää, vaikka pakkohan se taitaa olla, että saadaan se 2 kirkkoon kuuluvaa kummia kasaan (olettaen että pappi ei ole sieltä joustavimmasta päästä)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top