Kummit

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ikuisuus
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
I

Ikuisuus

Vauhtiin päässyt keskustelija
Ne ketkä lapselleen kummeja suunnittelevat, oletteko jo pyytäneet ja mitä tuli vastaukseksi, milloin aiotte pyytää ja miten? Onko ollut vielä edes pohdinnoissa noidenkin valinnat.

Yleistä keskustelua kummeista.

Itsellä ainakin useampi vaihtoehto vielä ja ollut puhetta että rakenneultran jälkeen mietitään ja mahdollisesti lyödään lukkoon koska itse haluan että kummit tietävät jo ennen muksun syntymää mitä edessä on.
 
No pientä pohdintaa asian suhteen on ollut.
Päätöksiä ei olla vielä tehty. Yksi pariskunta olis ehdokkaana, mutta saa nyt nähdä sitten.
Meillä on tosi vähän ketään tuttuja ketä voisi pyytää!
 
Me ei kasteta meidän lasta, joten ei pyydetä kummejakaan. Mun mielestä se kuuluu vain kasteeseen. Lapsella tulee "aikuisia ystäviä" olemaan muutenkin varmasti ihan riittämiin, en siihen halua ketään erityisesti nimetä.
Muutenkin on vähän huonoja kokemuksia kummiudesta, se ei nykyään ole yhtään sitä, mitä sen oikeasti pitäisi olla.
 
Mulle tuottaa jo suorastaan päänvaivaa,ketä pyytää kummiksi..Esikoiselle oli paljon helpompi pyytää,kun oli selkeät vaihtoehdot. Nyt taas ei oikein ole. Yhtä todella hyvää ystävääni aijon kyllä pyytää,mutta en tiedä ketä muita..Toiveissa olisi,että lapsella olisi sekä nais,että mieskummi. 
Itse en ajattele,että tulevien kummien täytyy olla pariskunta. Mielummin sellaiset meille läheiset ihmiset.
Mulla on parikin tuttua jotka on sitä mieltä,että lapselle kummiksi tulevat ovat keskenään parisuhteessa.Mä en jotenkaan osaa ajatella sitä niin,että pitäisi ehdottomasti olla.
Se on varmaan totta,että kummius ei ole nykyään sitä mitä varmaan ennen oli. Mä olen kahdelle lapselle kummi,mutta multa ei lapset tule saamaan mitään uskon kasvatusta ym ja lapsien vanhemmat ovat sen kyllä tienneet valintaa tehdessään.. :)
 
Kummeista, esikoiselle valitsin kummit joiden ajattelin olevan hyviä, täys pettymys kyl ollut suurin osa. Nyt ku valitsen seuraavalle lapselle kummin aion kyl yrittää olla tarkempi.. ja tosta parikunta kummeudesta, mä en ota pariskuntia kummeiks, tai sisi voisin ottaa jos olis joku sellanen pariskunta jonka haluaisin mutta ei ole, eli jos on pariskunta ja siinä toinen osapuoli on jonkahaluan kummiks niin pyydän vaan häntä en sitä toista vaan koska ovat pariskunta. Esikoisen kummit päätin osan just ennen syntymää ja yhen musitaakseni vasta ku oli syntynyt
 
Mulla kauhee ongelma kummit! Meidän perheessä ja muutenkin suvussa kummit on huippu tärkeitä, oma kummi itselle ollut aina tärkeä ja nyt aikuisiälläkin ollut suuri tuki ja ystävä! Ite oon 9-vuotiaan tytön kummi ja todella onnellinen tästä roolista! Jotenkaan en nyt löydä ketään sopivaa kummiksi, kaikissa jotain "vikaa" jos näin voi sanoa, haluan kummin olevan myös läheinen itselleni ettei kummius jää elämän käänteissä, enkä halua, että yritän väkisellä lähentää etääntyvää ystävää lapseni varjolla, enkä myöskään halua ihmistä joka ei arvosta kummiutta, ei tarvii huolehtia uskonnollisuudesta tai ottaa lasta luokseen jos meille mieheni kanssa jotain sattuu, mutta odotan kyllä kummilta sellasta läheisyyttä ja luotettavuutta lapselle! Ystävää läpi elämän, toisin sanoen! Ja vähän stressaa myös toi pari asia, lähinnä niin, että jos haluun pyytää jotain ystävääni, joudunko pyytämään myös tämän puolisoa, kaikilla ystävilläni on hyvät puolisot, mutta pelkään, että eron sattuessa ei lapselleni jäisi suhdetta mieheen kuitenkaan.. Mieheni ei kuulu kirkkoon eikä häntä ole kastettu, joten hän ei ymmärrä ongelmaani! Onneksi kuitenkin saan kastaa lapsemme ja näin myös kummit lapselle:)
 
Me ei olla edes mietitty yhdessä mokomaa, mut itse olen kyllä pääkopassa asiaa miettinyt. Mulle kummius on iso asia, jota en anna ihan kelle tahansa. Oon ehkä vähän vanhanaikainen, mut aatelen sen yhä niinkuin "ennenvanhaa", eli jos kukana muu ei kykene huolehtimaan lapsesta, niin vastuu siirtyy kummeille. Eli periaatteessa kuka osaisi auttaa ja kasvattaa parhaiten lastani jos kukana muu siihen ei kykenisi-periaateella ajattelen. Itselläni niin maailman ihanimmat kummit joten haluisin samaa omille lapsille.
Tuntuu vaan, ettei kukaan ole kunnian arvoinen. Jos hyvillä ystävilläni ei ole nytkään aikaa nähdä työn/opiskelun keskellä, kuinka heillä olla aikaa kummilapselle?? Mieluusti en sisaruksia ottaisi kummeiksi, koska he ovat valmiiksi tätejä, setiä ja enoja.
Et kyl vaikeeta tulee olemaan...
 
Meidän perheessä vallitsee buddhalaisuus :) Minä olen ainoa, joka kuulun kirkkoon, joten ei kummeja.

Itselläni ei ole yhtään kummilasta, mutta lähipiirissä on ystäviä, joilla kummilapsia, ja on se merkitys kyllä nykyään eri, mitä ennen vanhaan. Kummit tuntuu olevan vaan lahja-automaatteja...
 
Voikohan lapsella olla vaan yksi kummi?
Kun eilen illalla mietin pääni puhki ja oikeastaan ei ole ketään sellaista joita voisimme pyytää,
muuta kuin minun pikkuveljeni.
 
Jos lapsi kastetaan, niin kaksi kummia pitää käsittääkseni olla ja näiden tulee vielä kuulua kirkkoon. Korjatkaa jos olen väärässä...
 
Kummeja pitäis olla vähintää se kaksi. Me valitaan kummit juuri sen perusteella ketkä on meille tärkeitä ihmisiä ja keitä oikeasti kiinnostaa aidosti. Ja se että mun käsityksen mukaan kummin pitäis olla lapsen elämässä muutenkin kun käydä kerran vuodessa syömässä kakkua ja lähettää postissa joulukortti. Ja en mä kyllä tota pariskunta juttua oikeen ymmärrä jos esim toinen heistä on vaan kaveri ja toisesta tietää suurinpiirtein nimen niin miks ihmeessä pitäs sitä pyytää kummiks. Ei muakaan pyydetty miehen siskon lapsen kummiks vaikka mies pyydettiin, kun ei oikein tunnettu edes silloin. Ja nyt musta tulee 2viikon päästä kummi mun kaverin lapselle joka on taas mun miehen serkku tää kaveri. Niin ainoastaan minä menen kummiks. Ja hassua onkin se että mies on taas niiden esikoisen kummi ja silloin ei olla edes tunnettu.
 
mä oon jo miettinyt mahdolliset kummit (1+pariskunta) valmiiksi, mutta ei mullakaan kovin monta vaihtoehtoa ole. meillä tosin ei ole vielä edes päätetty, kastetaanko lasta, mutta mä en kuulu kirkkoon enkä haluaisi että lapsikaan kuuluu. miehellä on sitten toinen mielipide. mutta haluaisin kummit silti, vaikka olisikin vain nimenanto. mä olen itsekin kolmen lapsen pakanakummi. :) mut en ajatellut pyytää kun vasta joskus myöhemmin.

kummius on valitettavasti joo monelle aika yhdentekevä asia, mutta oon havainnut, että johtuu usein just aikuisten välien etääntymisestä, ettei lapseenkaan sitten pidetä enää yhteyttä. pelkkä lahja-automaatti ei varmaan ole kenelläkään kummiuden tarkoitus, mutta joskus se menee sitten siihen, jos ei muuta yhteyttä enää ole. itsellä kummilapset asuu kaikki toisella paikkakunnalla, mutta olen kyllä sitä mieltä, että heihin kaikkiin on kyllä paljon läheisempi suhde kuin muutoin olisi, ja olen tosi otettu että mua on pyydetty tällaiseen tehtävään.
 
Meistä kumpikaan ei kuulu enää kirkkoon. Itse kuuluin vielä esikoisen syntymän aikaan, ja hänet on kastettu. Nyt mietinkin, pitäisikö jomman kumman liittyä kirkkoon, että toinenkin lapsi saadaan kastettua. Toisaalta tuntuu tyhmältä vain siksi liittyä, voisihan pitää vain nimiäiset ja ottaa lapselle kuitenkin ns. kummit. Onko muilla niin, että osa lapsista kastettu ja osaa ei? Meillä on todella pieni suku ja tuttavapiiri, joten kummiehdokkaita ei oikeastaan edes ole. Miehen puolelta yksi hänen kaveri, mutta muita on vaikea keksiä. Esikoisella kummeina molempien ainoat sisaret.
 
Oon itse miettinyt noita kummeja niin että olisivat sellainen läheinen luotettava aikuinen lapsen elämässä ja osaisivat sitten käyttää omaa harkitaansa niin että muksulle voi esimerkiksi sanoa että jos ei vanhemmille kehtaa teininä jotakin kertoa niin kummille voi soittaa ja kysyä neuvoa. Eli sellainen aikuinen ystävä lapselle.

Oon myös tuota ajatellut että koittaa valita sellaiset ihmiset joiden pysyvyys omassa elämässä on melko taattu. Eihän sitä ikinä tiedä miten maailma riepottelee mutta jos jo nyt on vaikea kuvitella että pitäisi kummiehdokkaan kanssa yhteyttä aktiivisesti 10 vuoden päästä vaikka ei kummina olisikaan niin en välttämättä kummiksi pyytäisi.
 
mä en kuulu myöskään kirkkoon mut mies kuuluu. mies haluaa kastaa ja samoin mäökin kun ajateltiin et kirkosta on helppo erota muttei välttämättä liittyä, jos sitten myöhemmin haluaa muuttaa meidän valitsemaa linjaa (eli ajateltiin et otetaan vähemmän kantaa lapsen kirkossa olemiseen/olemattomuuteen näin kastamalla lapsi).

mut jotenkin mä koen sen kastetilaisuuden vähän kömpelönä ja kaukaisena siltikin. siksikin se tuntuu vähän hassulta, kun aika harva meidän perheenjäsenistä oikeesti on uskovaisia jne. ehkä osa. varmaan vaikuttaa sekine tten oo ite uskossa mitenkään. mutta onhan se jollain tapaa juhlava tilaisuus kuitenkin :D aika ristiriitaiset ajatukset tosta.

kummit on meillä tosi selkeet, miehen parasystävä vaimoineen ja mun veli vaimoineen.  musta on kiva laittaa kummeiksi sellaset meille läheiset ihmiset, en ymmärrä kun kaverini joskus sanoi ettei halua niitä kaikista läheisimpiä lapsen kummeiksi, koska jos kummeiksi valitsee vähän kaukaisemmat, niin niihin tulee pidettyä paremmin yhteyttä...(WHAT?! mitä järkeä pitää yhteyttä vaan sen takia et on kummi jos ei muuten pitäis :)) tapansa kullakin.
 
Meillä esikoisella on 2 kummia ja halutaan seuraavallekkin 2. Mut tuntuu ettei oo enää ketään semmosta joita pyytää.. :/ Sisaruksia ei pyydetä ihan sen vuoksi kun he ovat jo tätejä ja enoja joten tulevat olemaan lapsen elämässä muutenkin. Ja mulla ja sisaruksilla on kummeina enot ja tädit ja äitini sanoi että alkaa missään nimessä antako lapsille kummeja samallailla kuin he, ei kokenut sitä hyväksi. Onhan tässä aikaa miettiä :) Ja esikoisella on kummeina nainen ja mies ja siksi haluisin seuraavallekkin naisen ja miehen.
 
Me taas valittiin siksi sisarukset kummeiksi, kun ovat ne läheisimmät ihmiset. Muuten varmasti oltaisi pyydetty kavereita, mutta ei ole yhtään sellaista, jonka kanssa olisimme säännöllisesti tekemisissä. Koimme siis tämän ratkaisun meille parhaaksi :) Nyt ongelmana onkin, kenet pyytäisi kummeiksi. Miehen suku ja ystävät asuvat toisella puolella Suomea, ja itsellä ei läheisiä kavereita oikeastaan enää ole, johtuen hyvin erilaisesta elämäntilanteesta ja muista syistä.
 
Heh, näitä lukiessa vahvistuu vaan se, että me taidetaan kuulua aika pieneen vähemmistöön, kun ei lapsellemme kummeja haluta. Saattaa tulla aika paljon ihmettelyä ja sanomista, mutta mun mielestä yhtä lailla voi silloin kyseenalaistaa sen, miksi kummit lapselle valitaan vaikkei kasteta. Koska se on tapa? Me ollaan vähän aina oltu tällaisia perinteisiä ja oletettuja tapoja vastaan ja senkin vuoksi halutaan toimia toisin. Omalla tavallamme.

Mulla on kolme kummilasta, josta yksi on todella tärkeä. Olisi kyllä ilman kummiuttakin. Toinen on aika tuore tapaus eikä siitä voi oikein vielä mitään sanoa, pelkään kuitenkin että vanhemmilla on kummiudesta isommat odotukset, kuin mitä itse olen valmis antamaan. Jotenkin olen jo aavistelevinani syytöksiä tms.
Kolmas kummilapsi onkin sitten sellainen, johon en ole ollut yhteydessä 10 vuoteen, johtuen siitä, että lapsen äidille olin pelkkä lahja-automaatti, jolta odotettiin vain kalliita lahjoja ilman kiitosta tai muuta. No thanks, en suostu sellaiseen, vaikkei siinä rahasta olekaan kyse. Siinä on kyse periaatteesta. Noh, tämä mutsi pisti sitten välit poikki koska koki ettei kannata olla tällaiseen ihmiseen yhteydessä, jolta tulee niin huonoja lahjoja. :D Että tämänkään vuoksi en hirveästi perusta kummiudesta.

Jos mua vielä pyydetään kummiksi, luultavasti suostun, koska tuntuuhan se isolta kunnialta. Mutta jos haluaisin pitää periaatteesta kiinni, suosittelisin valitsemaan toisen kummin.

Aika paatoksellista tämä avautuminen, mutta jotenkin tämä asia on nyt mietityttänyt aika paljon siitä asti, kun päätettiin tehdä asiat omalla tavallamme.
 
Suffeli80: Minun mielestäni ei ole ollenkaan outoa, ettei lapsella ole kummeja. Emme varmaan itsekään nyt edes miettisi asiaa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että toisellakin "pitää" olla :D Tätä juuri mietin, että mahtaakohan toinen lapsi sitten vanhempana ihmetellä, miksi hänellä ei ole kummeja eikä häntä ole kastettu. Esikoinen kun kuitenkin on. Onhan tässä onneksi vielä aikaa miettiä :D

Itse en kyllä oikeastaan odota kummeilta mitään ihmeempää. Meillä kun lapsen kummeina tosiaan ovat meidän sisarukset, niin olisimme heidän kanssaan tekemisissä muutenkin. Toisaalta, voisihan sitä hyvin ottaa samat kummit toisellekin :D

Omat kummini muistivat minua aina jouluisin, muuten eivät oikeastaan ollenkaan. Tai ehkä silloin, kun olin ihan pieni, saatoimme joskus nähdä. Myöhemmin he kävivät tuomassa joululahjan vain ovelle siihen saakka, kun olin n. 18v. Myöskään mieheni kummit eivät ole olleet hänelle mitenkään läheisiä.
 


Meille oli aika selkeä tuo kummin valinta, no onhan esikoinen kyseessä. Tarkkaan kyllä piti miettiä mutta aika helppo oli päätös. Tehtiin  niin että minä päätin toisen kummeista ja mies sitten toisen. Ollaan jo kysytty tulevatko ja molemmat suostu mielellään  =)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top