Kummit

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ikuisuus
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Itse en niinkään odota kummeilta mtn lahjoja, vana lähinnä itselle riittäisi se, että kummit muistaisivat lapsen. Vaikka vana lähettämällä joulu- ja syntymäpäiväkortit. Ja tottakai aina kuin mahdollista myös näkisivät lasta.
Mulla omat kummit on ollut rikastus elämässä vaiken heitä ole paljoa nähnnyt. Hyvä jos kerran vuodessa nähdään, mut nekin hetket entistä ihanempia ja tärkeempiä meille kaikille.
Ehkäpä nuo ihmisetkin tuosta havahtuvat ehkä joskus.. Saas nähdä.
Me molemmat kuulutaan kirkoon ja miehen sukulaiset on hyvin uskovaisia, joten ei tarte edes miettiä, etteikö kastettaisiin (nousis varmaan miehen suvussa haloo jos ei kastettas =D). Ja meille molemmille kirkko on ollut nuorena osa elämää, joten samaa omallekin toivoisi, että kirkosta ois apua lapsen kanssa.
 
Hmm ei olla mietitty juurikaan kummeja, mun serkku ois halunnu kummiks mut ei vois vast ku parin vuoden päästä ku sillo ripille pääsee. Mulla ei ole yhtään kavereita/tuttuja ja miehen kaverit on vaan on semmossii etten niitä huoli. Voiko kummina sitten olla sukulaisia...hmm no voi koska mun täti on mun kummi...kai se sukulaisista pitää joku siihenki hommaan pyytää. 
 
Hui, kylläpä te ootte aikasessa vaiheessa lyöny lukkoon tulevan pienokaisen kummit :) Mulla ei oo tähän mennessä tullu edes mieleen ajatella kummeja kun nimeäkään en oo uskaltanu kovin vielä ajatella.

Me päätettiin esikoisen kummit vasta pojan synnyttyä. Sylikummiksi tuli siskoni ja kaksi muuta kummia ovat siskoni mies sekä mieheni puolelta hänen paras ystävänsä (on ollut ystävä hiekkalaatikolta saakka, suloista). Siskon valinta oli vaikea kun mulla on kaksi isosiskoa ja heistä vanhempi oli aina sanonut, että hänen lapsensa saavat meidät sisarukset kummeikseen ikäjärjestyksessä. Me nyt sitten poikettiin vähän tästä hänen systeemistään kun olen ollut nyt aikuisiällä läheisempi tämän nuoremman siskoni kanssa. Lisäksi tämä vanhempi sisko ilmoitti ettei pääse tulemaan kastetilaisuuteen joten se löi päätöksen sitten lukkoon. Jonkun aikaa koin huonoa omatuntoa siitä, että jouduin valitsemaan siskojeni välillä, mutta nyt olen todella tyytyväinen päätökseeni.

Nyt kun rupesin noita kummivaihtoehtoja miettimään, niin todennäköisesti pyydämme nyt sitten toista siskoani miehensä kanssa tämän tulevan nyytin kummeiksi, kunhan kaveri saadaan terveenä maailmaan. Lisäksi pyydämme varmaankin mieheni kaksoisveljeä ja hänen avokkiaan kummeiksi. Tämän toisen lapsen jälkeen ei sitten meille enää kummiehdokkaita jääkään :D

PS: On mulla vielä pikkuveli, josta varmasti kummi vielä tehdään jos elämä menee niinkuin ollaan suunniteltu :)
 
Me pyydettiin nyt ekaa kummia ja suostui. Kaks vielä pyytämättä, toinen varmaan ens viikolla kun nähdään niin kysellään, mutta kolmas on ihan auki. Haluttais kuitenkin edes yksi muksun kanssa samaa sukupuolta oleva kummi mutta kun ei oo oikein sopivan tuntuisia joita haluaisin kysyä. :(
 
Itselle oli aika selkeää osittain ketä tahtoisin esikoisen kummeiksi. Vaikka kummin tehtävä olisi tämä kristinuskoon tutustuttaminen yms, niin valitettavasti ainoa joka hiemankin haluaa olla seurakunnan jutuissa mukana olen minä itse.
Ja mies ei edes kuulu enää kirkkoon. Lapsi kuitenkin kastetaan, sen olen tehnyt selväksi :D
Päätettiin ainakin nyt jo lukkoon yksi kummeista, joka ei ole millään lailla uskonnollinen, mutta otti homman vastaan kunnialla ja haluaa näyttää lapselle muuten hyvää esimerkkiä elämässä.
Sillä ei se perinteinen tarkotus enää kummeille ole enää niin vahva niin toivon ainakin että tulevat kummit muuten ovat ns. tasapainoisia esikuvia lapselle aikuisista ihmisistä omien vanhempien lisäksi.
 
Mä pyysin toista kummeista heti kun saatiin tietää raskaudesta (tai siis kun päätettiin mitä tehddän pikkusen kanssa) Ja tuo mun parempi puolisko kysy tossa kuukaus sitten sen parasta kaveria :)

Molemmat suostu heti, mutta tuon paremman puoliskon kaverin pitää enää vaa liittyy takasin kirkkoon että pääsee kummiksi :)

Me ei oleteta kummien olevan lahja-automaatteja vaan halutaan just, että niistä tulee sille lapselle sellasset et jos ei meiltä jotain kehtaa kysyä ni voi soittaa kummeille :) Tai jos vaikka haluu pois kotoolta hetkeks ku ollaan sitten teini-iässä otettu yhteen ni, että sine voisi sitten mennä :) eli siis enemmän ''kavereita'' pikkuselle haetaan :) 
 
Meillä laitettiin kummiehdokkaille tekstari heti rakenneultran jälkeen ja kysyttiin, josko ottavat kummiuden vastaan ja heiltä kaikilta tulikin heti viestiä, että ofkoooors!! :D


Tällä kertaa kummeiksi valikoitui yhteistuumin kolme läheistä, kaksi naista ja yks miekkonen. Naiskummeista toinen on siskoni ja toinen miehen nuoruuden ystävä, josta tullut minullekkin superläheinen. Miespuolinen kummi valikoitui myös miehen nuoruudesta.

Tähän sitten avautuminen tästä:

nainen A: tuleva kummi
nainen B: A:n paras ystävä (myös minun ja mieheni ystävä)

ELI... tämän A:n kummius on ns. pidetty salassa, eli siitä vaan ei ole yksinkertaisesti puhuttu, niin nyt kun sitten B:lle paljastui , että A on kummi, nousi siitä kaamee haloo. B on myös mieheni lapsuuden ystävä ja tuntenut mieheni kauemmin kuin A, niin nytten tämä B suuttui tälle valitulle kummille. B ei ole myöskään puhunut minulle tai miehelle mitään tämän "paljastumisen" jälkeen. Raivostuttavaa!! Yleensä tällaisista asioista voitaisiin ensinnäkin onnitella toista ja iloita tämän puolesta, mutta ei.. Nyt pidetään sitten mykkäkoulua. Eihän se ole A:n vika, että me olemme kummivalinnat näin tehneet. 
 
Häh, eihän se nyt voi omia kummilastaan, eihän kukaan ole yksinään kummi yhdelle lapselle. Aika ihmeellistä käytöstä nainen B:ltä. Ei jymmärrä. :D
 
Mä jossain vaiheessa jo aattelin, että meiän lapselle ei tuu kummeja ollenkaan. Nyt silti oon hirveen mietinnän äärellä, että "pitäiskö sitä sittenkin".

Me ei lasta kasteta, mutta jotenkin kun mietin, että itselleni (useammasta kummista) se yksi kummitäti on yhä tärkeä (ok, hän on toki myös sukua ja meidän suku ei iso ole), ja on se jotenkin "hienoa" aina ollut, että on kummi.

Mietin jotenkin jo sitä, kun lapsi on hieman vanhempi ja tajuaa asioista jotain - itseäni kiusattiin ala-asteella jopa siitä, että itselläni on vain yksi serkku (JJEP, kaikesta ne ipanat keksii kiusata), niin jäin miettimään sitä, että jos ei nyt edes kiusata siitä että lapsella ei olisi kummia, niin kyllä varmasti lapsemme jollain tavalla masistelisi, kun kaikki kaverit puhuisivat kummeistaan ja lahjoista mitä heiltä saa, ja sitten hän joutuisi toteamaan, että "ei mul oo ku ei mun äiti ja isä ikinä halunnut".

Ei oo pakko kenenkään ymmärtää, mut itteäni on vain niin kovasti pienenä/nuorena kiusattu melkein kaikesta, mistä kiusata keksii, niin en vain halua samaa omalle lapselleni. Enkä hänelle edes sitä fiilistä, että hän olisi (negatiivisesti) erilainen. Ja siis erilaisuushan on hyvästä, mutta itse en vain keksi kummittomuudelle mitään positiivista selitystä erilaisuudesta :D
 
Huuhkaja mä itseasiassa ymmärrän tuon aika hyvin. Mulla ei oo ollut kummeja, ennen kuin itse ne valitsin kun kirkkoon liityin täysikäisenä. Ai että oli katkeraa kuulla muiden saamista lahjoista kummeilta ja ylipäätään se että muilla oli kummeja. Sillä ei ollut väliä että ne olivat silti ihan tätejä ja setiä, vanhempien sisaruksia jotka olisivat todennäköisesti elämään kuuluneet joka tapauksessa, mutta se että ne olivat kummisetiä ja tätejä.

Mua ei siitä ikinä kiusattu, hieman sain ihmettelyä osakseni kun en mennyt riparille niin kuin muut.
 
Joo, kyl me ehkä jotkut kummit sille lapselle sitten otetaan. Kovasti vielä mietinnässä sitten, ketkä.

Meillä toki lapsi saa mennä riparille mikäli tahtoo, itekin riparin käyneenä tiedän kuinka kovasti se voi elämään vaikuttaa - just viime yönä oli mun unessa ripari-ihastukseni :DD Ei siellä ne pakolliset jeesustelut haitanneet ollenkaan, sillä meillä oli niin mahtava ripariporukka.

Hmmh. Voi olla, että tuleekin aika vaikee pohdinta noista kummeista. Kun oikee keskittyy ajattelemaan, niin ei ihan heti tuu mieleen oikeen ketään, kenen kanssa olisi niin tiiviisti yhteydessä ja asuisi lähellä, että sellaista voisi kummiksi pyytää. Puuh. Apua. En mä tiedä. :D
 
Mä taas luulen että nykyään alkaa olla kouluissa ja tarhoissa niin paljon monen uskontokunnan edustajia, että varmasti niitä kummittomia löytyy muitakin. Ja varmasti tällaiset "poikkeustapaukset" vaan lisääntyy sitten kun lapsi kasvaa teini-ikään. En usko että ainakaan meidän kaveriporukan lapsista kovin moni edes riparille sitten aikanaan menee.
 
Suffelilla myös pointti. Pääkaupunkiseudulla voi olla jo ihan eri juttu nykyään kummien kanssa kuin 90-luvulla maaseudulla oli.
 
Mää oon tiennyt jo ennen ku raskaaksi tulin että kenet haluan kummiksi minun puolelta. Ongelmaksi nyt onkin muodostunut se että kun toki lapsella täytyy olla vähintään se kaksi kummia ja en mielellään kuitenkaan haluaisi että kumpikin on minun ystäviäni vaan toisen tulisi olla miehen puolelta, mutta hänellä ei oikein olekaan sellaisia ystäviä joita voisi/haluaisi pyytää lapsemme kummiksi.
Kenelläkään mieheni hyvistä ystävistä ei ole lapsia ja suurin osa heistä on sinkkuja jotka eivät oikein osaa edes ajatella näitä lapsi asioita.
En oikein tiedä mitä tämän asian kanssa tekisi. Toki viimekädessä voin pyytää yhtä toista ystävääni myös kummiksi, mutta jotenkin se tuntuu ihan tyhmältä että kumpikin kummi olisi minun puolelta ja tuntuu niin pahalta mieheni puolesta, kun huomaan että häntä häiritsee tämä asia ihan toden teolla :( Onko kenelläkään samanlaisia ongelmia?
 
Jännä, me just tänään saunassa juteltiin kummeista ja sit täälläkin oli juteltu :)

Mieskin heitti nyt ilmoille idean, että jos ei olis ollenkaan kummeja lapsella. Eli näyttääpi siltä, että siihen me tullaan kallistumaan.
 
Mami 83: meil oli esikoisenkaa nii et ajattelin et pitää olla isänkipuolelt joku ja nii me sit otettii ja oli suuri virhe!! Se on nii paska kummi ei tullu synttäreille eikä ilmottanu mtn vaik kutsuin, ei ikin ole tullu kattoo adaa , ei pidä mtn yhteyt, ei ees onnitellu synttäreinä siis ei mtn!! Mä e aio ees pitää sitä adan kummin enää. En aio iki adalle puhuu siit tai mtn. Ja nyt pari kk sit adan isä vast sano : ei ois tarvinnu mtn mun kaverii ym pyytää, mulle se o iha sama ketä kummei o. Seuraavalle lapselle ei tuu ktn noide isän puolelta, vaan mun.
 
Mami-83: Olen samaa mieltä Eevin kanssa siitä, että tärkeintä on, että kummi on sellainen henkilö, jota aidosti kiinnostaa olla kummi, olipa hän sitten kumman puolelta tahansa. Itselläni oli myös yksi kummi päätettynä jo ennen raskautta, loput ovat edelleen mietinnässä. Meillä on ongelmana lähinnä se, että suurimmalla osalla kummiehdokkaista on jo niin monta kummilasta, ettei oikein tiedä, kehtaatko heitä enää pyytää.
 
Tuo on kyllä ihan totta...en edes tullu ajatelleksi asiaa nuin. Pikkustahan sitä pitäis ajatella, että hän saa sellaset kummit joka on kiinnostuneet olemaan mukana hänen elämässä. Täytyy kyllä varmaan vähän miettiä näitä kummeja vielä uudelleen, koska eipä niitä sit enään voi vaihtaa kun valinta on tehty.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top