Kummit pikkuisille

Meillä on valittuna 3 kummia, kaikki miehen puolelta. Eli hänen siskontytöt ja veljenpoika. Kaks on 16v ja yks 23v. Aateltiin, että ne nuorempina on sit paremmin tukena, ku poika/tyttö kasvaa.

Omalta puolelta ei oo ketään, mut kyl ne on mukana ilman kummeuttakin [:D]

Itse pidän koko kummihommaa suhkot turhana. Ihmiset joko on mukana lapsen elämässä tai ei. Oli sit kummi tai ei [:)]
 
samovaari, täällä ollaan yhtenä kappaleena [:)]
ens keskiviikkona pitäis vielä lähteä illaksi helsinkiin, heh toivottavasti pääsen vielä lähtemään. Siis olen menossa Voicen muotiviikkojen juhlaan...vähän hienoa!

Toivottavasti siis vielä yhdessä osassa silloin
 
Noni nyt alkaa itelläkin pikku hiljaa huoli hälvetä. Ollaan saatu miehen kanssa keskusteltua asiasta kunnolla ja tehty jonkinlainen päätös kummien suhteen.
Ja he kaikki ovat sellaisia joihin voi luottaa että he ovat yhteydessä lapseen.

Eli siis se miehen isoveli joka ihan ekana päätettiin.
Sitten miehen täti joka on miehen kummi, joten ajateltiin että kun hän on niin innoissaan tästä raskaudesta ja haluaa auttaa niin hän saa jatkaa kummin tehtäviään uuden tulokkaan kanssa.
Ja sitten minun isosiskoni on vielä lisäksi. Hän ei kuulu kirkkoon joten selviää myöhemmin saako hänestä virallista, mutta hommansa hän takuulla hoitaa :)
 
Mulla on myös kummit valmiina :)

Eli mun lapsuuden ystävä, ollaan oltu päivittäin tekemisissä yli 15 vuotta, joten uskoisin et ollaan vastakin :)

Toinen kummi on mun pikkuveli, joka on 15 vuotta. On ihan innoissaan.

Kolmantena sitten mun hyvä miespuolinen ystävä, joka on ollut aika paljon tukena vuosien varrella. Tosin tän ystävän avovaimo veti vähän hernettä nenään kun en häntä myös pyytänyt, mutta johtuu ihan siitä et heillä on suhde sen verran epävakaalla pohjalla, enkä usko et yhteyttä pidettäis jos ero tulis heille. Ja tää ystävä on pyydetty lapselle kummiks myös sen takia, että olis lapsella miehen malli, kun isää ei tosiaan ole.
 
Me emme ole pyytäneet pariskuntia vaikka miehen veli ja täti ovatkin naimisissa. Ei yhteiselo mielestämme tarkoita sitä että kummilasten tulisi olla yhteisiä. Vaikka toki minä ajattelen mieheni kummilasta toki tärkeänä itsellenikin.
Emme ole vielä kummeja pyytäneet, mutta emme todellakaan usko että toiset osapuolet suuttuvat kun heitä ei ole pyydetty. [:)]
 
Mitens te jotka ette kuulu kirkkoon, oletteko valinneet lapsellenne kummeja?
Otin asian puheeksi eilen ja alustavasti valittiin yksi mun naispuolinen kaveri ja yksi avomiehen miespuolinen kaveri. Sitten vielä mietitään pyydettäisiinkö miehen siskoa. Mun siskoa ei pyydetä, kun hänkään ei pyytänyt minua. Hän sanoi pitäneensä itsestään selvänä, että olen lapsen elämässä vahvasti läsnä ja oli siinä ihan oikeassakin.
 
Minä en kuulu kirkkoon (mies kuuluu), lasta ei kasteta. Joten en halua myöskään mitään kummeja hänelle. 
 
Meillä minä en kuulu kirkkoon, mies kuuluu. Lasta ei kasteta, mutta pidämme nimiäiset ja pyydämme haltijakummit, jotka edelleen mietinnässä..
 
Meillä kumpikaan ei kuulu kirkkoon ja pidetään kahdet lämminhenkiset ja vapaamuotoiset nimiäiskahvittelut eri puolille sukua, koska vanhempani ovat eronneet. Pappiahan ei kahteen paikkaan saisi varmaan revittyä, mutta meidän luona voi sukulaisia kestittää niin usein kun haluaa :D Epäviralliseksi kummiksi pyydetään varmaankin 18v pikkusiskoani, vaikka uskon hänen ilman titteliäkin olevan lapselle tärkeä aikuinen aikanaan.

Saas nähdä kuinka paljon kommenttia tulee siitä, ettei lasta kasteta... Meidän suvussa taitavat olla ensimmäiset nimiäisjuhlat. [&:]
 
Meidän suvussa myös ensimmäiset nimiäiset... Oman mummoni ilmeestä jo näki kauhistuksen kun kerroin ettei tule ristiäisiä, mutta otti muuten asian melko hyvin. Toinen mummo taitaaki olla sitte ihan eri juttu, tiedä sitten loukkaantuuko kuinka verisesti.
Meidän molempien vanhemmat suhtautuu aika hyvin, isäni ei myöskään kuulu kirkkoon, joten hänelle on vain helpotus ettei tule pappia, virsien laulamista yms.

Te muut joille tulee nimiäiset, missä välissä aiotte kertoa lapsen nimen?
 
Kaikki sitä koko ajan kyselee siis nimeä. En ole pystynyt pitämään salaisuutena, vaikka oisin halunnut kertoa vasta nimiäisissä.
Haluaisin että nimi näkyis jotenkin kutsukorttejen koristeissa. Nimikkokukkia tulisi kuvitukseksi siis. Jos tulokas onkin poika, haaste tulee tässä kohtaa olemaan suurempi. Molemmille on nimet mietittynä. Täytyisikin kai jo soitella ja kysellä tilavuokria parista pienestä paikasta. Meidän asuntoon kun ei vieraita mahdu, enkä ole innokas pitämään nimiäisiä sukulaisten luona.
 
Meillä tosiaan tilanne vielä täysin auki, tuleeko nimiäiset vai ristiäiset - osittain käytännön syistä ja osittain ideologisista syistä. Kummit tai "kummitukset" valitaan sitten sen mukaan, mihin päädytään :)

Mitään käsitystä myöskään nimestä ei ole, koska meidän mielestä nimen pitää kuvastaa lasta ja kun ei vielä olla kohdattu eikä siis "tunneta", niin ei nimeäkään oikein ole osannut pohtia. Toki ollaan puhuttu nimistä, jotka meitä miellyttää, mutta jotenkin se keskustelu on ollut aika kaukaista vielä. Pianhan sitä oikeasti pääsee pohtimaan :D
 
"Kiva" kuulla, että muillakin on ongelmia kummien valinnassa. Mä oon stressannu kummiasiasta ihan siitä asti kun plussasin, eikä stressi oo vielä tähän mennessä helpottanu. Sisarukset ois sellanen itsestäänselvä valinta, mutta kun niitä sattuu olemaan miljoona niin kenetpä valitset! Yks siskoista varmasti oottaa et pääsee kummiks, mutta toisaalta olis mukava jos joku veljistä olis kummina myös, niillä kun ei entuudestaan oo kummilapsia. Ja sitten miehellä on sisaruksia kans pitkä liuta, niin ei oo helppoo. Sit ois kiva jos olis joku kavereista kummina, mutta haluaisin kuitenkin olla varma että se kaveri kans sit pysyis lapsen elämässä ja siitähän ei ikinä oo takeita. Sisaruksista nyt kuitenkin vähän enemmän...
 
Täytyykin tänne ilmoittaa miten kävi silloin kun tyttö putkathti maailmaan. Muita kummeja ei olla vielä pyydetty kuin miehen isoveljeä, koska hänestä tulee sylikummi ja asia on päätetty ihan täysin.

Sillon viikko sitten kun tyttö syntyi illalla, niin mies soitti aikas pian veljelleen:
Mies: "Terve, täällä ois kummi-tyttö! Kelepaako?"
Veli: "...(Hiljaisuus)... Joo tottakai! Iliman muuta"

Hieman häkeltyneen kuulonen oli aluksi kuulemma. [:D]
Puhelun lopetettuaan meni noin 10 minuuttia ja veljeltä tuli pitkä viesti jossa hän totesi tajunneessa että voi herran jumala hänestähän tulikin setä!

Osas vähän puhelu olla yllättävä [:)][:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top