Kummit pikkuisille

Rinkeli

Rinkeli

Näppärä viestien naputtelija
Tälläisestä haluisin puhua, että onko teillä kummi ehdokkaita tai vastaavia jo valmiina vai onko joutunut mietimään.

Onko ystäviä sukulaisia vai miten?

[:)]

Meillä siis on ollut tulevaa ajatellen hankalaa kummien valinta, koska ne läheiset ystävät on nyt vähän kaikonnut. Osaksihan kun tulin niin nopeasti raskaaksi ja muuten niin ihmiset on vähentänyt yhteyden pitoa, luullen ettei me haluta.
Ja miehen ystävä ei ole pitänyt lainkaan yhteytä alettuaan seurustelemaan, vaikka mies ei muuttanut mitään ku minä olin kuvioissa.
Onko siis muita kellä on ongelmia tän suhteen? Siis en toivo että olisi, mutta olisihan se lohduttavaa kuulla ettei ole ainoa jolle tilanne on hankala.[:D]
Meillä on kyllä yksi läheinen ystävä pariskunta, jotka takuulla olisi innoissaan kummin tehtävistä, mutta miehen kanssa kun ollaan puhuttu niin meistä tuntuu että emme halua heitä kummeiksi vaikka muuten saavatkin olla paljon tekemisissä. Ollaan hankalia [:D] Miehen isoveli olisi yksi mikä tuntuu meistä molemmista hyvälle, mutta siihen se sitten jääkin ja pää lyö ihan tyhjää.[;)]
 
Meilläkin oli yksi ihminen jonka olisimme halunneet. Ja puhuttiin asiasta jo ihan raskauden alussa. Mutta hän on juuri tämä henkilö joka alkoi tässä keväällä seurustelemaan, eikä hänellä ole aikaa edes puhua puhelimessa miehen kanssa. Että sinne meni sekin miehen lapsuuden ystävä. Kumma miten jotkut jää heti niin tossun alle. Tai sitten on ite muka niin liimautunu.
 
Mulla oli aika selvä, että kysyn ensimmäisenä siskoani. Luotettavin ystäväni so far.
Sitten tulikin pulmaa toisesta kummista. Mietittiin mieheni kanssa meidän yhteisiä ystäviä ja sukulaisia, mutta parhaat vaihtoehdot eivät kuulu kirkkoon ja tai ovat täysin ateisteja ja tuskin ateistia kummin hommat kiinnostaa. [:D]
Päädyttiin sitteen yhteen ystävääni ja hänen mieheensä toiseksi kummiksi, koska olemme olleet ystäviä jo 10 vuotta, niin oletan että ei välit ole heti viilentymässä. Ja myös kun todettiin, että ystäväni mies tulee hyvin juttuun mieheni kanssa, niin sitten kysyttiin heitä.
Ja ilo oli, että kummit ottivat homman ilolla vastaan. Välillä tosin olen epäillyt tuota itsestään selvintä vaihtoehtoa eli siskoani... että haluaako hän oikeasti olla kummi... Kun joskus toivoisin hänen olevan kiinnostuneempi vauvasta ja raskaudestani. Mutta toisaalta, en voi vaatia että toiselle ihmiselle mun iso maha on jo todellinen vauva vaikka se itselle sitä on. Ainakin etukäteen uskoisin, että siskollekin tulee "tädin tunteet", sitten kun vauvan näkee ja vauva on todella tässä syliteltävänä.

Ollaan jo pohdittu toista mahdollista vauvaa, että hänellekin täytyy hyvät kummivaihtoehdot jättää. Tällä hetkellä juniori nro 2:lle vahvana ehdokkaana on yksi ystäväni (myös yli 10 vuotta oltu läheisiä riidoista huolimatta) ja sitten serkkuni mieheni kansa.
 
-Esikoisella(Hanna) on meidän molempien siskot ja toisen mies(josta ei pahemmin ole kuulunut sen jälkeen kun erosi kälyni kanssa)
-Kakkosella(Miika) on meidän äipät ja miehen hyvä ystävä
-Kolmosella(Manu) miehen sisko uudestaan ja hänen esikoisensa, sekä mieheni toinen silloinen hyvä ystävä(josta ei ole pahemmin kuulunut sen jälkeen kun kummilapsensa kuoli)
 Ja tälle neljännelle pyysin kahta hyvää ystävääni(toisen aviomies on halukas myöskin) ja sit ehkä pyydetään kälyn esikoinen uudestaan, kun ilmoitti, että haluaisi uudestaan kummisedäksi, kun Manu kuoli.
 
Meillä on ollut kummit valittuna alusta asti,eli miehen puolelta 2 hänen serkkunsa,miehen kummitäti +aviomies,mun puolelta mun 2parasta ystävää,toinen lapsuudenystävä ja toinenkin ollut jo 10v ystäväni.
valinnat oli aika selvät yhdessä päätettiin ja tasapuolisuuden nimissä kummankin puolelta tulee kummit!
Meillä siis aika monta kummia toivottavasti saa olla näin monta[:)]

Lapselle on myös nimi valittu,siis valittiin nimet jo ennenkuin aloin oottaa,sitten kun ultran jälkeen sukupuoli selvis niin muokattiin pojan nimeä uudestaan,nimessä on isoisän etunimi,papan toinen nimi ja miehen etunimi,perinteet kunniaaan[:)][:)][:)]ollaan jo pitkän aikaa kutsuttu poikaa nimellä kotona,saa olla kieli keskellä suuta ettei vahingos livauta nimeä vieraille,salataan siis kasteeseen asti[:)]
 
 
 itsellä kun on kolme kummia niin ainoastaa yksi on ollut koko elämän oikesti kummi.äitini sisko, nuo kaksi ovat olleet vanhempieni ystäviä niin elämä muuttuu, ystävät muuttuu..viimeksi taisin nähdä nuo rippijuhlissa (tuli kuitenkin)
 
siksi minulle oli täysin selvä että kummiksi tulevat veljeni ja hänen vaimonsa.
olenhan minäkin heidän kaksostensa kummi[:)]
mieheni halusi myös muutaman ystävän kummiksi, joten meidän pojalle on nyt tulossa 4 kummia.
aikamoinen läjä mutta näillä mennään[:D]
 
Onkos teillä tietoa, että onko sylikummius jotenkin ihan oikeasti tarpeen? Siis että joku kummeista valitaan sylikummiksi ja hän on sitten vähän niinku erityiskummi? Vai onko se vaan traditio jossain, mutta ei kaikkialla? En toisaalta haluaisi erotella kummeja tärkeysjärjestykseen...
 
Meillä vähän sellaista ongelmaa kummien kanssa, että aika moni on eronnut kirkosta. Toisaalta ei vielä olla ihan varmoja siitäkään, että kastetaanko ylipäätään. Yhtä kaveripariskuntaa ollaan ajateltu, mutta kysellään vasta sitten, kun lapsi on syntynyt.
 
Minusta kaikki kummit on samanarvoisia,sylikummi vain pitää lasta kastetilaisuudessa ja tosiaan useanpikin voi lasta pitää sylissä kasteessa[:)]
 
Niin...meillä hieman vaiheessa tää kummijuttu tai kai se osaksi on jo varmakin.

Eli, haluttiin kuitenkin niin että molempien puolelta tulee 2 kummia.
Minun puoleltani tulee lapsuudenystäväni(nainen) ja sylikummiksi yksi parhaista ystävistäni(mies)
Miehen puolelta yhtä onkin sitten ollut hieman ihmettelyä ja katsotaan nyt mihin tulokseen tässä päädytään, hän pyysi yhtä perhetuttua(nainen), josta nyt sitten ei ole kuulunut yhtään mitään, joten mietitään vielä mitä hänen kanssaan tehdään, muutamia viikkoja sitten pyydettiin miehen serkkua(mies), lupautui, mutta saa nyt nähdä kun on ehkä hieman samaa havaittavissa ettei mitään ole kuulunut.

Eilen juuri miehelle sanoin että minä haluan lapselle kummit joita ihan oikeasti kiinnostaa miten elämä kulkee, ei niin, että olet kummi, annat lahjan kerran vuodessa ja muuten oletkin sitten kadoksissa.
 
Meillä on myös kummi-asia vähän mietinnässä. Tai siis en kuulu kirkkoon (mies kuuluu), mutta lasta ei kasteta. Saa isänsä sukunimen ja multa 'uskonnon'. Mun kaksi vanhinta on aikoinaan kastettu (eivät kuulu kirkkoon enää ja ovat onnellisia ET-tunneistaan), nyt nelivuotiasta ei. Samalla periaatteella olen kuitenkin kummit tai haltijakummit halunnut kaikille.
Esikoisella kummeina on ystäväpariskunta (ei kuulu kirkkoon), sit mun sisko (sama syntymäpäivä kummitytön kanssa), ja lapsen isän serkku (tarvittiin juuri kirkkoonkuulumisvaatimuksen vuoksi). Mun siskoni oli kummeista läheisin, mutta kuoli työtapaturmassa v.1998. Jäljellä olevat kummit pitävät yhteyttä 'virallisen' verran.
Kakkoselle kummeiksi pyydettiin mun veli, mun ystävä (nainen), sekä lapsen isän sisko miehensä kanssa (eivät kuulu kirkkoon). Mun ystävä on kummeista pitänyt eniten yhteyttä, toki mun velikin, joka on kyllä sitten hoitanut 'kumminvelvotteita' myös meidän kuolleen siskon puolesta (itse näin sanoi kun joskus ihmettelin, miksi hän lahjoo esikoistamme siinä kuin kummipoikaansakin).
Kolmoselle haltijakummeiksi pyysin nuorinta siskoani ja miespuolista ystävääni. He ovat molemmat ainakin tähän asti olleet aktiivisia, varsinkin kummisetä piipahtaa moikkaamassa pikkuneitiä vähintää kerran viikossa, ja on tärkeä ihminen meidän neidille. Mun sisko asuu kauempana, joten näemme valitettavan harvoin.

Nyt meillä on haltijakummit mietinnässä, tod. näköisesti pyydetään miehen ystävää (on kyllä munkin ystävä ja tutustunutkin alun perin mun mieheen mun kautta), mutta toinen onkin sitten hankalampi: mulla sisarukset on 'loppu', miehellä olisi sisko ja veli, mutta toisaalta haluaisin jonkun myös 'mun puolelta', eikä kukaan ole oikein 'kolahtanut'. No, ehkä asia valkenee kun vauva syntyy -näkee sitten, kuka on vauvasta innostunut.
 
mielestäni kummit on helppo valita kun nykyään ei tarvitse kuin yhden kuulua kirkkoon.
ei tarvitse miettiä sitäkään..mut ovat aivan yhtä tarkeitä kuitenkin [:D][:D]
 
Oma siskoni on koko ajan tiedon tulevasta vauvasta saatuaan ollut innostunut ja raskausaika on itseasiassa lähentänyt meitä entisestään (meillä 5 v ikäero). Kun vauva on syntynyt kysyn häntä ehdottomasti!

Toisten kummien mietintä onkin sitten ollut hankalampaa. Miehen puolelta meillä on ystäväpariskunta, mutta eivät vielä kihloissakaan, kylläkin asuntovelkaantuneet yhdessä. Mukavia ihmisiä, mutta kertoivat tuossa talvella eronneensa kirkosta. Hauska kuulla - piiuska - ettei tuo kuitenkaan ole ongelma!

Itselläni 3 kummia, joista vain yksi on pitänyt yhteyttä koko elämäni ajan ja pitää edelleen. Muilla täällä ikäviä kokemuksia eron satuttua hävinneistä kummeista. Minun kohdallani kävi niin, ettei setäni ole kummin hommia hoidellut, mutta ex-vaimonsa jaksanut pitää säännöllisesti yhteyttä minuun 29 vuotta! Eikä vain syntymäpäivänä, vaan myös nimipäivänä, naisten päivänä ja juhlapyhinä. Vaikkei ollakaan nähty näinä vuosina kuin pari kertaa, niin kännykkä on toiminut yhteysvälineenä. Nyt hiljattain kummitätini oli harmissaan kun vauvauutista ei hänelle oltu kerrottu ja laskettuun aikaan vain muutamia viikkoja. Jotenkin oletin, että tieto olisi kulkenut setäni kautta. Hölmöä kun ajattelin niin ja nyt hävettää...

Omaa lastani aion kyllä ohjeistaa pitämään kummeihinsa yhteyttä. Yhteydenpito kun vaatii kaksi osapuolta.
 
Tänään tehtiin lopullinen päätös kummeista ja kahta läheisintä ystävääni (olen itse toisen lapsen kummi) pyysin jo kummeiksi ja olivat otettuja [:)] Vielä olisi tarkoitus pyytää vanhinta omista veljistäni (heitä siis 4, 5-19v) ja miehen veljeä ja tämän puolisoa. Monta kummia siis tiedossa, jos siis loputkin ovat halukkaita, mutta en kyennyt valitsemaan näiden väliltä.. Ja lopulta tultiin siihen tulokseen, ettei tarvitsekaan! Kaikki hoitavat varmasti kummintehtävänsä (eli ovat osallisena lapsemme elämässä) kunnialla [:)]
 
Mä olen kans samaa mieltä siitä, että haluan kummeiksi sellaiset ihmiset, jotka aidosti haluavat rakentaa suhteen lapsen kanssa. Itselläni kummeina tätini ja hänen miehensä ja he ovat olleet koko ikäni aktiivisesti kiinnostuneita mun elämästä. Sellaiset kummit haluaisin lapsellenikin.

piiuska, mä ymmärsin ev.lut.kirkon sivuilta, että kirkkoon kuuluvia kummeja täytyy olla vähintään kaksi. Muut voivat olla kirkkoon kuulumattomia. http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/3BD234B8F63A09FFC225749F0026EA30?OpenDocument&lang=FI
 
Kummeista: eli voi olla myös vain yksi kirkkoon kuuluva, mutta asiasta päättää loppukädessä kirkkoherra.

http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/4492196CE1421923C225771C0045B528?OpenDocument&lang=FI

Meillä asiat ovat jo päätetty, tosin kysytään vasta syntymän jälkeen (sisaruksiamme eli eivätköhän suostu).
 
juu muuttu juuri tuo kahden sääntö :D tosin loppupeleissa pappi päättää.
 
 
 
Ekalla meillä on mun sisko miehensä kanssa ja mieheni nuorin sisko.
Tokalla on sitten meidän tuttuva pariskunta ja mieheni toinen sisko.

Tälle me ollaan mietitty kuumeisesti kummeja ja meidän oma kummipoika (15v.) tulee yhdeksi kummiksi kun pääsi ripiltäkin nyt kesällä sekä mun 20v. takaa hyvä ystävä tulee ainakin yhdeksi, mutta pitäiskö olla pariskunta??? vai jätetäänkö tähän. Sitä ollaan mietitty,
 
Meillä on yksi naimisissa oleva pariskunta miehen kummitäti siis,aattelin että ei oteta muita pariskuntia siis ei ystävien miehiä vaikka kivoja ovatkin,tulis vähän liikaa kummeja[:)]
Tsuba mitä sulle kuuluu,oot vissiin viä odottavalla kannalla?
[:)]
 
Meillä on kummit valmiina :) Sylikummiksi valittiin miehen sisko ja toiseksi kumminksi valitsin yhden rakkaista ystävistä. Ystävistä oli vaikea valita, kun kaikki ovat rakkaita. Piti karsia niin, että valitsimme kummiksi ystävän, jolla ei vielä ollut kummilapsia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top