Meillä on jo yksi kummi kysyttynä ja toinen päätettynä. Tosin en kyllä veljeltäni kysynyt. Lähinnä ilmoitin, että asia on näin. Hän seurustelee, mutta en halunnut pyytää tyttöystävää kummiksi. Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi hänestä. Hän on aivan loistava tyyppi, mutta minusta olisi hullua pyytää ihmistä, jonka olen tuntenut alle kaksi vuotta kummiksi, kun minulla on ystäviä, jotka ovat olleet elämässäni jo pian kaksi vuosikymmentä. Veljeni ymmärsi tämän oikein hyvin. Olemme sopineet, että mieheni pyytää kaksi kummia ja minä kaksi.
Minulla on ongelma. Kaksi parasta kaveriani ovat ehdolla toiseksi kummiksi. En osaa päättää, kumpaa pyydän esikoiselle kummiksi ja kumpaa seuraavalle. Toisen olen tuntenut jo yli 15 vuotta. Olemme tutustuneet yläasteella. Hän on ehdottomasti paras ystäväni ja olen hänen esikoisensa kummi. Hän olisi ilmiselvä valinta, mutta olen ajatellut, että olisikohan lapsettomalla ystävälläni enemmän aikaa kummilapselle. Tämä lapseton ystäväni ei omien sanojensa mukaan halua omia lapsia, mutta on viime aikoina vaikuttanut kiinnostuneelta muiden läheisten ihmistemme lapsista. Hänet olen tuntenut kymmenisen vuotta. En ole ihan niin läheinen hänen kanssaan kuin tämän parhaan ystäväni, mutta olemme olleet toistemme häissä kaasoina ja soittelemme hyvin säännöllisesti. Tiedän, että loukkaan molempia, kun en kysy heitä, mutta en halua pyytää heitä molempia esikoisen kummeiksi, koska toisellekin lapselle täytyy olla hyviä kummeja. Toisekseen olemme päättäneet, että neljä kummia on hyvä määrä. Onneksi ristiäiset ovat vasta aikaisintaan kahden kuukauden päästä. Ehkä osaan siihen mennessä päättää.