Menimme naimisiin huhtikuussa 2024, ja kierukka otettiin pois kohta häiden jälkeen (oli yritetty ottaa pois jo kahdesti aiemmin, mutta nyt oli topakka nuori gynekologi, jolla oli niin reippaat otteet, että sai vedettyä kierukan, jonka langat olivat vetäytyneet kohtuun. Auts. Auts. Auts.) Heti tuli ekasta ovulaatiosta laskettuna kiinnittymispäivän aamusta metallin maku suuhun, ja tuli spontaaneja oksennusfiiliksiä. No, eipä siitä vauvaa tullutkaan. Oli todella monta tällaista "kemiallista" raskautta, mitkä eivät muuten nekään helppoja henkisesti olleet, vaikka en yhtään positiivista testiä saanut. Luulen kyllä olleeni monta kertaa hetken aikaa raskaana, ja alkio on tullut sitten ulos aika pian.
Mieheni aloittaa täyspäiväiset opinnot, ja kiitos hallituksen on siis tuloton tammikuun alusta asti (koulutustuki lakkautettu, mieheni ollut töissä noin 20vuotta). Hän jo sanoi, että lopetetaanko yrittäminen, eihän meillä kohta ole varaa lapseen, ja kun ei näytä onnistuvan, niin ja kun minä aloin olla jo aika masentunut tämän asian suhteen. Minä arvelin, että jos on huono hetki saada lapsi, niin se lisää raskauden todennäköisyyttä! MOT.
Mutta nyt todellakin yritettiin, ja ovulaation tienoilla on pelattu varman päälle, eli huolehdittu ettei nyt seksin puutteesta jää kiinni. Ovulaatiot bongattu lämmönmittauksella ja kehon tarkkailulla.
Aiemmat raskaudet ovat lähteneet käyntiin (nuorempana!!!) sormia napsauttamalla, ja halusin tai en ("kuukautiset alkavat huomenna, voin nyt antaa miehelle, josta aion erota" - tietenkin tulin raskaaksi.)
Elämä on.