Jännitys on kova, et löytyykö elämää ku tulevana maanantaina vihdoin päästään varhaisultraan...
Matka tähän pisteeseen toki tuntuu uskomattomalta. Mulla ehti olla kierukka melkein 13v. Pitkään ollaan puhuttu, että hankitaanko yhteinen lapsi vai ei ja lopulta tajuttiin, et nyt on se hetki, jos koskaan, koska ikää alkaa olla sen verran.
Syyskuussa otatin kierukan pois, ekat menkat lokakuussa. Olin niin malttamaton, et ostin ovistestejä. Kahtena peräkkäisenä päiväni tikutin selkeästi viivaksi tunnistettavan punertavan viivan, mutta ei läheskään kontrolliviivaa vastaava tai tummempi. :D
Ilmeisesti ovis kuitenkin oli jotakuinkin siinä. Noina molempina päivinä puuhattiin, mutta ei moneen päivään niiden jälkeen!
Nyt muka kuitenkin pieni matkassa olis, jos ei oo sille käynyt mitään. Stressi on varsin kova, mut yritän nyt jaksaa odottaa maanantaille, jolloin pitäisi menkoista laskettuna olla 7+1.
Tuntuu häkellyttävältä, et onnistuttiinko muka oikeasti näin helpolla...
