Kolmen päivän kuluttua tulee kuukausi kuluneeksi viimeisestä työvuorostani, kyllä se aika hujahtaakin :) Normaalisti jaksoin töitä tehdä.. se perus kuukausi ennen LA jäin vapaalle.. enkä yhtäkään saikkupäivää (onneksi) joutunut raskauden takia pitämään. Sanoin onneksi, koska usein töissä ollessani huomasin sellaisen ikävän piirteen, että on suurinpiirtein maailmanloppu jäädä sairaslomalle.. tai ainakin tällaisen käsityksen sain..varsinkin jos oli paria päivää pidempi "tauko" kyseessä.. kummallista, kun koko työpaikan täytyy ottaa kamala stressi siitä jos joku hieman sairastaa.. itseasiassa jopa ärsyttävää. No, onneksi säästyin siltä :D
Tässä vapaalla ollessa suurin osa päivistä on menneet miettiessä, että "kyllähän mä ihan hyvin voisin töissä olla".. mutta nää jutut nyt menee näin.. eli mennään ns. sääntöjen mukaan :) Toki kotonakin riittää tekemistä jos vaan haluaa.. tulee vaan välillä "turha" olo, kun mies lähtee aamulla työhön ja itse jää vielä lepäilemään.. Kiva kuitenkin tietää, että kaikesta huolimatta vapaiden päätyttyä on olemassa se työ, johon palata.. tosin tiedä sitten kuinka pitkäksi aikaa.. Kunhan tulee ajankohtaiseksi aion toden teolla suunnata kaiken energian uuden, paremman ja mieluisamman työpaikan etsimiseen.. :)
Muistaa vaan kuunnella omaa oloaan ja jaksamistaan. Se on ihan sama mitä ne pomot loppupeleissä ajattelee.. jos säryt ja olot on sen mukaisia, ettei työhön oikeasti kykene ja kaikenlisäksi riskeeraa sen myötä oman&vauvan terveyden kannattaa hakea sitä saikkua, vaikka mitä sanoisivat. Ei siitä kukaan kiitä jos puoli kuolleena taapertaa synnytykseen asti.