Mulla oli pillerit 9 vuotta ja lopetin heinäkuun alussa. Gyne suositteli, mikä oli tosi hyvä - mähän olisin lopettanut jo aiemmin, mutta miehelle ajatus yrittämisestä oli vielä liian iso. Mutta kun voin sanoa, että sori, lääkäri käski, niin ei siinä sitten mitään. Lokakuussa sitten tärppäsi. Jotenkin ajattelin, että kestäisi kauemmin, juuri pitkän pillerien käytön takia, ja mieskin ekana totesi, että eikö tässä nyt pitänyt kestää kauemmin... En sit sanonut, että olin jotenkin aavistanut, että loka- tai marraskuussa raskautuisin, vaikken uskaltanut oikein aavistukseen luottaa vaan järkeilin, että kauemmin menee. Ei varsinaisesti yritetty vielä, siis niin että oltaisiin ajoitettu seksiä tietyille päiville tai mitään. Vaikka kyllähän itse opin huomaamaan, milloin ovulaatio tuli, mutta en sitä vielä miehelle mainostanut. Lokakuussa ajattelin, että en edes ovuloinut, kun ei tullut mitään oireita, ja seksiäkin oli flunssan takia sellaisina päivinä, ettei niistä olisi "pitänyt" tärpätä, joten ajattelin jo, että no, marraskuun lopussa on sitten taas uusi mahdollisuus...
Jotenkin se, että kävi näin helposti, saa kyllä välillä epäilemään, että voiko tää onni ees olla totta ja voiko tää mennä hyvin loppuun asti. Mutta yritän nyt kutienkni vain relata ja nauttia.